Kahdentoista apostolin lähettäminen
Kahdentoista apostolin lähettäminen on merkittävä tapahtuma Uudessa testamentissa, jossa Jeesus Kristus nimittää kaksitoista apostoliaan ja lähettää heidät saarnaamaan evankeliumia, parantamaan sairaita ja karkottamaan riivaajia. Tämä tapahtuma merkitsee käännekohtaa Jeesuksen maallisessa palvelutyössä, kun hän laajentaa tehtäväänsä valitsemiensa opetuslastensa kautta.[1]
Apostolien valinta tapahtui Jeesuksen noustessa vuorelle ja tämän kutsuessa luokseen kaksitoista läheisintä opetuslastaan, jotka hän nimitti apostoleikseen (suom. lähetetty). Kahden seuraavan vuoden ajan Jeesus pyrki opettamaan apostoleitaan. Monista heistä tuli merkittäviä johtajia alkuseurakuntaan.[2]
Apostolien lähettäminen osoittaa, kuinka Jeesus valmisti opetuslapsiaan jatkamaan hänen työtään ja levittämään evankeliumia maailmaan. Se toimii mallina kaikelle myöhemmälle kristilliselle lähetystyölle ja palvelutehtäville.[1]
Raamatulliset lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtuma on kirjattu synoptisiin evankeliumeihin kolmessa pääkohdassa: Matteus 10:1-42, Markus 3:13-19 ja 6:7-13 sekä Luukas 9:1-6. Nämä kertomukset täydentävät toisiaan ja antavat kokonaisvaltaisen kuvan tästä merkittävästä lähetystehtävästä.[1]
Kahdentoista apostolin valinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Markuksen evankeliumin mukaan apostolien valinta oli Jeesuksen harkittu ja rukouksellinen teko. Valittujen apostolien nimet olivat Simon Pietari, Jaakob ja Johannes (Sebedeuksen pojat), Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Jaakob (Alfeuksen poika), Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot.[1]
Tehtävä ja valtuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeesus antoi apostoleille selkeän tehtävän ja tarvittavat valtuudet sen toteuttamiseen. Jeesuksen ohjeet korostivat alkuperäistä keskittymistä juutalaiseen kansaan ja lähestyvän taivasten valtakunnan julistamista.[1]
Riippuvaisuus Jumalasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeesus kehotti apostoleja luottamaan Jumalan huolenpitoon käytännön asioissa. Jeesuksen käskyt korostivat uskon ja Jumalaan luottamisen välttämättömyyttä, yksinkertaisen elämäntavan merkitystä, riippuvaisuutta Jumalan huolenpidosta sekä palvelutöiden yleisöjen vastuuta huolehtia palvelijoistaan.[1]
Valmistautuminen vainoihin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jeesus valmisti apostolit kohtaamiinsa haasteisiin varoittamalla heitä tulevista vainoista. Hän lupasi heille Pyhän Hengen johdatuksen vaikeissa tilanteissa.[1]
Opetuslapsuuden hinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähetyskäsky sisälsi vakavan muistutuksen opetuslapsena olemisen hinnasta. Tämä kutsu itsensä kieltämiseen ja uhrautumiseen muodosti keskeisen osan apostolien ymmärrystä siitä, mitä opetuslapsena oleminen merkitsi.[1]
Lupaus palkasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikeuksista huolimatta Jeesus lupasi palkkion niille, jotka ottaisivat vastaan apostolit ja heidän sanomansa.[1]
Teologinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahdentoista apostolin lähettäminen sisältää useita tärkeitä teologisia teemoja, kuten:[1]
- Lähetystyön alku: Tapahtuma merkitsee kristillisen lähetystyön alkua ja Jeesuksen palvelutöiden laajentamista apostolien kautta.
- Valtuutuksen siirto: Jeesus siirtää osan omasta voimastaan ja auktoriteetistaan apostoleilleen, mahdollistaen samat teot, joita hän itse teki.
- Ekklesiologinen perusta: Tämä lähettäminen luo perustan varhaisen kirkon rakenteelle ja johtajuudelle.
- Eskatologinen kiire: Toiminta heijastaa taivasten valtakunnan läheisyyttä ja tarvetta julistaa sanomaa kiireesti.
Historiallinen vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahdentoista apostolin lähettäminen on perustava tapahtuma, joka loi pohjan evankeliumin leviämiselle, muodosti perustan varhaisen kirkon organisaatiolle, määritteli lähetystyön periaatteet ja valmisti apostolit Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisille suurille lähetystehtäville.[1]