Hanamachi
Hanamachi (jap. 花街, ’kukkaiskylä’, ’kukkien kaupunki’) tai kiotolaisittain kagai[1] on kaupungin alue, jossa elää ja työskentelee geishoja ja maikoja. Suomeksi hanamacheihin saatetaan viitata myös sanalla geisha-alue. Niitä on ainakin Kiotossa ja Tokiossa. Geishoja työskentelee myös muissakin kaupungeissa.
Kukkiin viittaava nimi saattaa olla peräisin hanamacheissa kukkivista puista tai alueen kauniista geishoista.[2]
Järjestäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisessa hanamachissa on geishojen rekisteröintitoimisto eli kenban, johon alueella työskentelevän geishan on kuuluttava. Kenban hoitaa geishojen varauksia, palkkoja ja aikatauluja. Hanamacheissa on myös geishataloja eli okiyoita tai geigiyoita, joissa maikot ja uransa alkuvaiheessa olevat geishat asuvat. Japanissa geishataloja kutsutaan myös teehuoneiksi[3]. Geishatalojen on kuuluttava geishatalojen liittoon.[4]
Asiakkaita geishat ja maikot voivat tavata esimerkiksi hanamachin ravintoloissa (ryōtei, ochaya, machiai, machiya). Jotta ravintolassa voisi työskennellä geishoja, ravintolan on kuuluttava alueen ravintolayhdistykseen (ryōtei kumiai). Geishat eivät saa työskennellä muissa ravintoloissa kuin hanamachin ravintolayhdistykseen liittyneissä ravintoloissa. Kioton[5] hanamachien ravintoloissa ei valmisteta ruokaa, vaan ne tuodaan sinne ryōriya-nimisistä tukkuliikkeistä.[4] Sen sijaan Tokion hanamacheissa on yleistä, että ravintoloissa valmistetaan ruokaa paikan päällä.[5] Ravintoloiden lisäksi hanamachissa saattaa olla majataloja.[6] Monissa kuuluisissa hanamacheissa toimivat ravintolat hyväksyvät asiakkaikseen vain vakioasiakkaita ja heidän vieraitaan.[7]
Vuoden 1956 prostituutiolain voimassatuloon asti lähes kaikissa hanamacheissa työskenteli maikojen ja geishojen lisäksi myös prostituoituja.[8]
Hanamachit kaupungeittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hanamacheja on monissa eri kaupungeissa ympäri Japania. Monet niistä sijaitsevat pyhäköiden ja temppelien lähistöllä ja läpikulkualueilla. Monet hanamachit syntyivät, kun alueelle perustettiin teehuoneita pyhäköiden ja temppelien vierailijoita palvelemaan.[9]
Hanamachit alkoivat järjestäytyä nykyisellä tavalla Edo-kauden aikana. Tuohon aikaan monet hanamachit alkoivat myös menestyä ja rikastua muun muassa talouskasvun, järjestyksen vakaan ylläpidon ja kulttuurissa tapahtuneen kehityksen vuoksi.[9]
Fukuoka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fukuokassa on yksi hanamachi nimeltään Hakata. Vuonna 2016 siihen kuului 17 geishaa. 1900-luvun alkupuolella Fukuokassa oli vielä viisi kenbania ja yli 2000 geishaa. Fukuokan geishat opittiin tuolloin tuntemaan suorapuheisina ja eloisina persoonallisuuksina. Koska heitä pidettiin niin rohkeina, he saivat lempinimen bazoku-geisha (suom. rosvogeisha). Toukokuisin Hakatassa pidetään Hakata Dontaku -juhla, ja joulukuussa Hakata-odori. Fukuokan geishat esiintyvät molemmissa juhlissa. Lisäksi he tekevät muita tavanomaisia geishan töitä.[10]
Kanazawa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanazawassa on kolme hanamachia: Higashichaya, Nishichayagai ja Kazuemachi.[11] Niistä Higashichaya on suurin ja tunnetuin. Osa Higashichayan vanhoista rakennuksista on käytössä ravintoloina, kahviloina ja matkamuistokauppoina.[12]
Alun perin Kanazawan okiyat sijaitsivat kaupungin keskustassa, mutta vuonna 1820 ne siirrettiin hanamachien alueelle.[12] Higashichayan alueella on edelleen hyvin säilyneitä vanhoja puisia teehuoneita.[11] Higashichayan ja Kazuemachin hanamachit ovat Gionin lisäksi ainoita geisha-alueita, jotka on nimetty Japanin kulttuuriomaisuudeksi. Kaupungin turismiyksikkö järjestää hanamacheissa turisteja ajatellen joskus geishaesityksiä.[12]
Kioto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiotossa toimii viisi geisha-aluetta eli kiotolaisittain kagaita, joista kaikki paitsi Kamishichiken sijaitsevat keskenään samalla seudulla. Kiotolainen termi gokagai (jap. 五花街) viittaa näihin viiteen alueeseen[13]. Gion Kōbu ja Gion Higashi olivat alkujaan samaa kagaita, mutta erosivat vuonna 1881. Gion Higashi on kahdesta alueesta pienempi.[14] 2000-luvulta lähtien Shimabaraa ei ole enää laskettu hanamachiksi, koska siellä ei ole enää työskennellyt geishoja.[15][16] Hanamachit eroavat toisistaan siinä, että kukin niistä tarjoaa koulutusta eri tanssiperinteessä. Eri alueilla koulutetut maikot ja geikot siis tanssivat hieman eri lailla.[17] Toisaalta kullakin Kioton hanamacheista on hieman erilainen maine. Gionin alue nähdään muita perinteikkäämpänä ja virallisempana, Pontochō tyylikkäänä alueena, Miyagawachō hauskana ja rentona alueena ja Kamishichiken hienostuneena ja rauhallisena.[18]
Kussakin Kioton hanamachissa on geishakoulu, joita kutsutaan Kiotossa historiallisista syistä nimellä nyokōba. Kyseinen sana ei kuitenkaan viittaa pelkästään geishakouluihin. Nyokōbat syntyivät vuonna 1872, kun laki määräsi hanamacheja järjestämään työnsä jättäneille geishoille ammatillista koulutusta ompelussa, kankaankudonnassa ja teelehtien käsittelyssä.[19]
Joka kevät kussakin kagaissa Gion Higashia lukuun ottamatta pidetään tanssitapahtuma, joissa maikot ja geikot esiintyvät julkisesti pääsymaksua vastaan. Tavallisesti maikot ja geikot esiintyvät lähinnä vakioasiakkaille. Tapahtumat ovat Gion Kōbun maikojen ja geikojen esittämä Miyako-odori, Kamishichikenin Kitano-odori, Miyagawa-chōn Kyō-odori ja Pontochōn Kamogawa-odori.[17] Marraskuisin Gion Higashin maikot ja geikot esiintyvät Gion-odorissa. Loka–marraskuisin myös kaikilla muilla Kioton geisha-alueilla on syysesityksiä. Kevätesitysten tavoin myös ne ovat suunnattu suuremmalle yleisölle.[20]
Kioton hanamachit olivat menestyviä jo Edo-kaudella, ja niillä oli tuolloin erityinen paikka kulttuurimaailmassa. Kioton hanamacheissa oli viihteen lisäksi tarjolla ensiluokkaista kulttuuria. Nykyään maikot, geikot ja hanamachit ovat usein esillä Kioton matkailumainoksissa.[9]
Vuonna 2007 Kioton viidelle geisha-alueelle oli rekisteröitynyt yhteensä 196 geishaa ja 77 maikoa. Taishō-kauden alussa samoille alueille oli rekisteröitynyt yhteensä 1200 geishaa. Vaikka Kioton geishojen määrä olikin 1900-luvulla pitkään jyrkässä laskussa, laskeva trendi pysähtyi vuonna 1995. Ainakin vuosien 1995–2006 välillä maikojen ja geikojen määrä pysyi suhteellisen tasaisena.[18] Osakan ja Tokion hanamacheihin verrattuna Kiotossa työskentelevien maikojen ja geikojen määrän lasku on ollut hitaampaa.[21]
Toiminnassa olevat hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nara
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Narassa on yksi hanamachi nimeltään Ganrin-in. Koko kaupungin ainoa okiya on nykyään Tsuruya. Hanamachin kulta-aikana 1900-luvun alussa alueella työskenteli yhteensä noin 200 geishaa ja maikoa. Uusia geishaoppilaita houkutellakseen Tsuruyan okiya maksaa kunkin maikon osalta ainakin vuoden verran koulutukseen meneviä kuluja ja sallii myös sen, että maikot käyvät geishakoulutusta vain osa-aikaisesti. Maikot voivat esimerkiksi asua ja työskennellä jossain muualla. Okiyan geishoille Tsuruya maksaa palkkaa. Vuonna 2025 okiyaan kuului kaksi geishaa ja kolme maikoa.[22]
Niigata
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niigatassa on yksi hanamachi nimeltään Furumachi. Monista muista tunnetuista hanamacheista poiketen Furumachin ravintolat palvelevat myös ensikertalaisasiakkaita, joilla ei ole ennestään suhteita ravintolaan tai vakioasiakkaaseen. Niigatan geishat eli paikallisen murteen mukaan geikot opiskelevat perinteistä japanilaista tanssia Ichiyama-koulun mukaan. Vuonna 2021 Furumachissa työskenteli 24 geishaa.[7]
Kaupungin geishaperinne alkoi jo Edo-kaudella vuosien 1603–1867 välillä, kun Niigatan satamasta tuli vilkkain Japaninmeren alueen satama. Meiji-kauden (1868–1912) alkuun mennessä Niigata oli maan rikkaimpia ja asutuimpia alueita. Jossain vaiheessa alkoi kehittyä Furumachin viihdealue, johon perustettiin paljon teehuoneita, juhlatiloja ja hienoja ryotei-ravintoloita. Furumachissa toimi geishoja, ja asiakkaiden joukossa oli hyvin merkittäviä henkilöitä. Monet Furumachin nykyiset ryotei-ravintolat ovat 1800-luvulta peräisin olevia alkuperäisrakennuksia.[7]
Myös Niigatassa geishojen määrä vähentyi merkittävästi 1900-luvun aikana. Niigatan kohdalla yksi lisäsyy geishojen rajattuun kysyntään on ollut kaupungin syrjäinen sijainti ja turistien vähäinen määrä. Vuonna 1884 Furumachissa toimi lähes 400 geishaa. 1970-luvun loppuun mennessä alueen geishojen määrä oli pudonnut alle sataan, ja vuonna 1985 heitä oli enää 60. 1980-luvulla moni Furumachin ravintola joutui lopettamaan toimintansa asiakkaiden vähäisen määrän vuoksi.[7]
Vuonna 1987 Ryoto Shinko -niminen yritys alkoi Japanin ensimmäisenä geishojen rekrytointiyrityksenä kouluttaa uusia geishoja ja luoda suhteita geishojen sekä ravintoloiden ja muiden yritysten välillä. Toiveena oli auttaa Niigatan geishaperinteen säilyttämisessä. Nykyään yritys saa tukea 80 muulta paikalliselta yritykseltä ja palkkaa geishoja, tarjoaa heille työterveydenhuoltoa ja muita työetuuksia sekä tuottaa myyntiin matkamuistoja, kuten t-paitoja, kalentereita, viuhkoja ja Furumachin geishojen kuvilla varustettuja sakepulloja. Yritys on myös saanut aikaan monia muutoksia Niigatan geishalaitoksessa. Niigatan geishat jatkavat työn tekoa myös naimisiin mentyään ja esiintyvät myös häissä ja hautajaisissa. Yritys on keksinyt Niigataan myös uusia tapoja viihdyttää nykyajan asiakkaita.[7]
Osaka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1929 Osakan seitsemässä hanamachissa toimi 5300 geishaa eli paikallisen murteen mukaan geikoa. Vuodesta 1965 lähtien Osakan hanamachien ja geishojen määrä on ollut nopeassa laskussa.[21]
Vuonna 2023 toiminnassa oli ainakin yksi hanamachi eli Minami. Se oli aikoinaan Japanin suurin hanamachi, mutta tuhoutui tulipalossa toisen maailmansodan aikaan, eikä sodan jälkeen noussut enää entiseen suosioonsa.[23] Vuoden 2010 tietojen mukaan toiminnassa oli vielä myös Kitashinchi. Minamin ja Kitashinchin hanamacheissa työskenteli tuolloin yhteensä 20–30 geishaa.[21]
Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Horie
- Matsushima
- Shinmachi
- Sumiyoshi
- Tobita
Tokio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vielä 1830-luvulla Edossa toimi kahdeksan hanamachia. Niistä Yanagibashi oli arvostetuin.[24] Yanagibashin hanamachi lopetti toimintansa vuonna 1999. Vuonna 1929 Tokion 33 hanamachissa työskenteli 7500 geishaa. Vuodesta 1965 lähtien Tokion hanamachien ja geishojen määrä on ollut nopeassa laskussa.[21] Vuodesta 1999 lähtien[21] Tokiossa on toiminut enää kuusi hanamachia:[25][21]
Myös Hachiōji saatetaan laskea Tokion hanamachien joukkoon.[25] Hachiōjin kaupunki sijaitsee Tokion metropolissa.
Tokion hanamacheissa geishan työskentelyalue eli paikallisen termin mukaan odesaki rajoittuu käytännössä tämän hanamachin rajoihin. Asiakas maksaa ylimääräisen maksun siitä, jos hän kutsuu geishan tämän työskentelyalueen ulkopuoliseen ravintolaan. Korkeampi hinta saa asiakkaat epäröimään sitä, kannattaako omaa suosikkigeishaa kutsua esiintymään tämän myyntialueen ulkopuolella sijaitsevaan asiakkaan suosikkiravintolaan. Toisaalta esimerkiksi Yanagibashin hanamachi joutui lopettamaan toimintansa, kun geishojen myyntialueelta katosivat kaikki ravintolat. Yanagibashin geishat eivät sen jälkeen enää saaneet myyntialuetta muista hanamacheista.[5]
Kiotossa samaa ongelmaa ei ole, koska Kioton hanamachien ravintolat eivät kuulu paikallisiin hanamachien liittoihin. Kiotossa asiakas saa ilman lisämaksua pyytää haluamansa geishan esiintymään missä tahansa hanamachissa sijaitsevaan ravintolaan. Se tuo maikoille ja geishoille myös lisää työtilaisuuksia.[5]
Kun bordellit lopettivat toimintansa ja Tokion kiinteistöjen arvot kasvoivat huomattavasti, hanamachien ravintoloissa käyminen tuli erittäin kalliiksi. Asiakkaiden määrä väheni rajusti, ja Tokion hanamacheissa alkoi vierailla vain hyvin erityisiä asiakkaita ja hekin erityisiiä tilaisuuksia varten. Osa Tokion hanamachien ravintoloista joutui lopettamaan toimintansa. Yleensä toimintansa lopettaneet ravintolat muuttivat tilansa asuinrakennuksiksi.[5]
Entiset hanamachit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat alueet oli vuonna 1929 rekisteröity hanamacheiksi, mutta ovat sittemmin lopettaneet toimintansa:[21]
- Azabu
- Chōfu
- Fujimichō
- Fukagawa
- Gotanda
- Hakusan
- Hamamachi
- Karamusori
- Kōbusho
- Komagome Jimmyōchō
- Meguro
- Nihonbashi
- Oume
- Shibuya
- Shinagawa
- Shinjuku
- Shintomichō
- Shitaya Ikenohata
- Susaki
- Tamagawa
- Tamagishijima
- Yanagibashi
- Yoshiwara
- Yotsuya Arakichō
- Yotsua Okido
- Yushima Tenjin
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nishio, Kumiko: Japanese Economy, 2010, 37. vsk, nro 4. ISSN 1097-203X (englanniksi)
- Vesterinen, Ilmari: Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia. Hämeenlinna: Karisto, 1992.ISBN 951-23-3168-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mizobuchi, Hiroshi: The Kagai in Kyoto : Legendary Beauty of Geiko and Maiko, s. 14. Kääntänyt Aya Okubo. Mitsumura Suiko Shoin Publishing, 2015. ISBN 978-4-8381-0526-7 (englanniksi)
- ↑ Maarala, Miia: Geishat - stereotypia ja todellisuus Japanin-opintojen verkkojulkaisu. 2000. Oulun yliopisto. Viitattu 11.10.2024.
- ↑ Vesterinen 1992, s. 216.
- 1 2 Vesterinen 1992, s. 208–209.
- 1 2 3 4 5 Nishio 2010, s. 106–108.
- ↑ Vesterinen 1992, s. 213.
- 1 2 3 4 5 The Niigata Geigi: Japan's 'other' geishas www.bbc.com. 13.10.2021. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Nishio 2010, s. 26.
- 1 2 3 Nishio 2010, s. 7–8.
- ↑ Introducing Koharu: A Modern Geisha in Fukuoka Fukuoka Now. 17.6.2016. Viitattu 9.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 Higashi Chaya District Travel Japan. Japan National Tourism Organization. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 Higashi Chaya District Visit Kanazawa. Kanazawa City Tourism Association. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Nishio 2010, s. 6.
- ↑ 祇園東 Gion Higashi Geishakai. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Vesterinen 1992, s. 215.
- ↑ Dalby, Liza: New Geisha Notes lizadalby.com. Arkistoitu 23.10.2019. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- 1 2 Spring Dance performances by the maiko and geiko "Haru no Odori " in 2023 Kyoto City Official Travel Guide. City of Kyoto and Kyoto City Tourism Association. (englanniksi)
- 1 2 Nishio 2010, s. 11–13.
- ↑ Nishio 2010, s. 91.
- ↑ Aki no Odori in 2023： Autumn Dance performances hosted by the historic maiko and geiko districts Kyoto City Official Travel Guide. 3.10.2023. City of Kyoto and Kyoto City Tourism Association. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Nishio 2010, s. 16–19.
- ↑ Meet the mistress fighting to save Nara's ancient geisha traditions National Geographic. 11.1.2025. Viitattu 30.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Geisha who debuted in Osaka 7 yrs after once giving up on dream determined to pursue career Mainichi Daily News. 9.6.2023. Viitattu 26.9.2025. (englanniksi)
- ↑ Vesterinen 1992, s. 211.
- 1 2 A Guide to Tokyo’s Geisha Districts Tokyo Weekender. 29.8.2024. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bardsley, Jan: Kyoto Hanamachi Map janbardsley.web.unc.edu. (englanniksi) Kartta, johon on merkitty kaikkien Kioton hanamachien sijainnit.
