Kadonneen saaren timantit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kadonneen saaren timantit (Shock wawe) on Clive Cusslerin jännitysromaani vuodelta 1996.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina alkaa Gladiator -nimisellä rahtiklipperillä joka Australian lähellä joutuu pyörremyrskyyn jossa alus tuhoutuu ja miehistö huomaa veneiden olevan myrskyn viemiä, mutta päättäväinen kapteeni ja muu väki onnistuu rakentamaan lautan jolle he pelastutuvat.

Pelastettujen joukossa on suuri määrä rangaistusvankeja, joista yksi, maantierosvo Jess Dorset, ymmärtää yhteistyön merkityksen.

Lautasta tulee uiva helvetti ja lopulta vain murto-osa alun perin 231 hengestä selviää ennen tuntemattomalle saarelle.

Kapteenin lisäksi maihin pääsevät Dorset, näpistyksestä tuomittu Betsy Fletcher ja kuusi muuta-

Osa menehtyy eri syistä myöhemmin, pääosa jää saarelle ja kapteeni sekä kirvesmies pääsevät turvaan rakentamallaan veneellä.

Kun muut merimiehet ja vangit onnettomasti nahistelivat vähistä naisista niin näillä miehillä ei ollut ongelmaa: kapteenilla oli Englannissa vaimo jota rakasti ja kirvesmies sattui olemaan homoseksuaali.

Eli tilanne on tällä uudella Gladiator-saarella jokseenkin sama kuin aikaisemmin Pitcairnilla Bountyn kapinallisten keskuudessa.

Kapteeni jättää jo parikin perhettä muodostaneet vangit saarelle ja valehtelee näiden kuolleen koska tiesi että näitä odottaisi helvetti Australian itseriittoisen kenraalikuvernöörin kynsissä - ja onneksi tämä uskotaan.

Myöhemmin kun kalastajat löytävät saaren ja asukkaat nämä sanovat olevansa haaksirikkoisten lähetyssaarnaajien ja merimiesten jälkeläisiä, se menee todesta ja siirtokunta saa jäädä rauhaan.

Myöhemmin saarelle jääneet lähettävät kasvaneita lapsiaan Englantiin kouluun ja nämä tuovat saarelta löytyneitä timantteja mukanaan.

Tästä tarina varsinaisesti alkaa, varmuuden vuoksi Dorsetin nimeen lisätään toinen t-kirjain - ja täydestä menee.

Saarella vallan saa lopulta julma ja häikäilemätön Arthur Dorsett.

Nykyaika: merentutkija Dirk Pitt on selvittämässä hylkeiden ja pingviinien outoa joukkokuolemaa laajalla alueella kun hän yllättäen törmää turistiryhmään jota johtaa viehättävä Maeve Fletcher jonka ryhmää on kohdannut outo onnettomuus: useat sen jäsenet ovat kuolleet näköjään ilman syytä yllättäen.

Kuolinsyyksi paljastuu nopeasti uudentyyppinen ääniaaltoihin perustuva timanttien kaivamismenetelmä. Kaivokset omistaa Maeven isä, julma ja säälitön Arthur Dorsett.

Hän aikoo tuhota timanttien arvon ylituotannon avulla ja rakentaa uuden imperiumin värillisten jalokivien voimalla.

Myöhemmin Maeve ilmestyy Washingtoniin ja pääsee NUMAn palvelukseen.

Pitt ja Maeve tapaavat uudelleen kutsuilla ja rakastuvat tosissaan. Siitä seuraa se että Maeve tunnustaa olleensa vakoilemassa miestä: hänen julma isänsä käyttää hänen aviottomia kaksosiaan panttivankeina. Hän oli hankkinut pojat yhdessä erään australialaisen lammasfarmin perillisen kanssa silkkaa itsepäisyyttään mutta ei sitten halunnutkaan naimisiin vaan otti muinaisen esiäitinsä sukunimen.

Pitt ymmärtää ja antaa Maevelle anteeksi.

Tarina polveilee Brittiläisen Kolumbian rannoilta aina Australian liepeille; Pitt tutustuu läheisesti haida-intiaaneihin ja saavuttaa päätäväisellä toiminnallaan näiden jakamattoman kunnioituksen.

Pitt saa huomata että häikäilemättömän Arthur Dorsettin vaikutusvalta jopa Yhdysvaltain presidenttiin on käsittämätön: tilanne menee sellaiseksi että Pitt, Giordino ja Maeve heitetään lähes hylyksi luokitellussa jollassa syklonin tielle autiolla merialueella jossa ei ole liikennettä.

Teko maksaa Arhur Dorsettille toisen silmän joka puhkeaa nyrkkitappelussa Pittin kanssa.

Dirk ja Al yhdistävät voimansa ja merimiestaitonsa: vaatteisiinsa kätkemään onnistuneiden vähien työkalujensa - etupäässä Pittin sveitsiläisen linkkuveitsen - avulla onnistuvat kalastamaan ja keräämään planktonia sen verran että pysyvät hengissä.

Heidän navigointitaitonsa - Pitt rakentaa kahdesta puusäleestä Jaakobinsauvan - on avainasemassa kun he lopulta pääsevät erääseen pikkusaaristoon josta he löytävät kadonneen brittiläisen purjehtija Rodney Yorkin jäännökset. Täältä löytyy sekä kompassi, toimiva kronometri että sekstantti sekä melko hyvin säilyneitä karttoja - siis aivan eri eväät päättäväisille ja osaaville miehille.

Saarella kyllä riittää kalaa ja merilintuja, mutta ei C-vitamiinia eli keripukki olisi selvä uhka joten sieltä olisi päästävä pois; planktoni ei ajan oloon riittäisi.

Kahden veneen rippeistä ja palmunrungoista rakennetaan eräänlainen trimaraani, Marvelous Maeve, jolla he pääsevät Dorsettin Gladiator-saareen.

Samaan aikaan amiraali Sandecker ja Rudi Gunn onnistuvat saamaan haltuunsa jo romutustuomion saaneen radioteleskoopin antennin ja vievät sen hädin tuskin toimivalla Glomar Explorer -aluksella siihen paikkaan johon tietokonenero Hiram Yeager oli laskenut seuraavan ääniaaltokasaumain iskevän: Havaijin lähelle - ja ilman antennia aallot olisivat tappaneet joka ihmisen O'ahulla - mutta tätä ei presidentti uskonut joten NUMAn väki toimi omin valloin.

Yritykset saada laivaston aluksia apuun kaatuvat vastapuolen juoniin ja amiraali Sandeckeriä uhkaa jo mielisairaalaan toimittaminen - mutta siihen ei edes Dorsettin vaikutusvalta riitä, vastatoimien estämiseen kyllä mutta amiraali ja Gunn voittavat vaikeudet äärimmäistä uhkapeliä pelaten: Gunn esiintyy komentajan virkapuvussa ja käyttää väärennettyjä määräyksiä - ja aivan oikein: vartijoita ei kiinnosta mitä romutustuomioiselle teleskoopille tapahtuu ja NUMA saa sen haltuunsa.

Pitt ja kumppanit pääsevät perille; nyt syntyy verinen taistelu pääroistoja vastaan ja se päättyy hetkelliseen voittoon: Pitt surmaa Arthur Dorsettin ja Giordino puolestaan tämän yllättäen mieheksi paljastuvan mutta tyttärenä esiintyneen Boudiccan.

Pitt saa satelliittipuhelimella yhteyden amiraaliin joka käskee hänen lähteä saaresta: ääniaallot oli torjuttu mutta ne heijastuivat takaisin ja Gladiator-saari tuhoutuisi sen tulivuorien räjähtäessä!

Pitt, Giordino, Maeve ja tämän panttivankeina olleet kaksoset pääsevät rantaan jossa Giordino vie pojat turvaan pienellä helikopterilla, Pitt ja Maeve yrittävät paeta huvipurrella - mutta aluksella onkin Dorsettin toinen tytär Deirdre joka ampuu siskonsa. Pitt myöhästyy joskin tappaa murhaajan.

Nyt ääniaallot räjäyttävät Gladiator-saaren tulivuoret ja saari katoaa liekkeihin jos laavaan.

Giordino ja pojat pääsevät turvaan ja Pitt löydetään varsin henkiheittona huviveneen hylystä.

Nyt pojat menevät oikean isänsä, australialaisen lammasfarmarin, huostaan ja he saavat kuolleen isoisänsä valtavan perinnön.

Maevelle järjestetään loisteliaat hautajaiset ja siellä hänelle soitetaan lempisävelmä Moon river.

Giordino huolehtii muun ohella siitä että pikkusaarella olleet purjehtija Rodney Yorkin maalliset jäänteet pääsevät kotihautaan Englannissa ja paperit menevät omaisille.

Gladiator-saaren tuhouduttua Sandeckeriä uskotaan lopulta, varsinkin kun ääniaaltojen sivuvaikutus O'ahulla oli rajuakin rajumpi - ja koska vaikutusvaltainen roisto oli pitänyt kaiken vallan käsissään eivät apuritkaan pystyneet mitään hänen kuoltuaan ja tilanne korjautuu.

Pitt toipuu ja palaa kotiin; siellä häntä odottaa kaksi yllätystä: haida-intiaani Mason Broadmoorin veistämä toteemipaalu jonka mukana tulee heimon kunniajäsenyys sekä Marvelous Maeve jonka Giordino löysi tuhopaikalta ja toi Pittin lentokonehalliin entisöiden samalla.

Tarinan lopussa Pitt istuu koko yön kyseisen purjeveneen kajuutassa muistelemassa Maevea.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]