Kadonneen kirjaston vartijat

Tarinan englanninkielisen julkaisun ensimmäinen sivu.

Kadonneen kirjaston vartijat (engl. The Guardians of the Lost Library) on Don Rosan käsikirjoittama ja piirtämä 28-sivuinen sarjakuvatarina vuodelta 1993. Suomessa tarina julkaistiin ensimmäisen kerran osana sarjakuvakokoelmaa Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita vuonna 1995.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Roope Ankka, Tupu, Hupu ja Lupu sekä Sudenpentujen vihikoira kenraali Nuuh lähtevät etsimään muinaisen Aleksandrian kirjaston kadonneita kirjoituksia, joita Roope haluaa käyttää apunaan etsiessään muinaisia aarteita. Etsintä alkaa Egyptistä, Aleksandrian kaupungista, josta he löytävät Kleopatran perustaman kirjaston jalkapallostadionin alta. Kirjasto sisältää miljoona pronssiputkiloa, joista jokaisessa on papyruskäärö. Mutta 2000 vuoden aikana ne ovat hajonneet kaislajauhoksi. Kirjaston takahuoneesta ankoille selviää, että kirjaston sisältö oli kopioitu 100 000:n pergamenttikääröön ja se jatkoi toimintaansa Konstantinopolissa, nykyisessä Istanbulissa. Siellä ankoille selviää, että kääröt tuhoutuivat tulipalossa vuonna 937, mutta sitä ennen ne oltiin ehditty kopioida 10 000:n kirjaan, kunnes ne Venetsia anasti ne neljännen ristiretken aikana vuonna 1204.

Venetsiassa ankat saapuvat San Vinon luostariin, jossa heille paljastetaan, että kirjasto toimi luostarissa, kunnes kellotorni romahti sen päälle vuonna 1478 ja hautasi sen. Käyttäen Nuuhin hajuaistia ankat löytävät tien kirjastoon viemäriverkon kautta, mutta kirjat ovat ehtineet 500 vuoden aikana homehtua pilalle. Mutta luostarin apotti paljastaa, että ennen tornin romahdusta munkit ehtivät painaa yhden kokonaisen kopiosarjan, joka koostui tuhannesta osasta. Kirjat kuitenkin vei Colon Cristobal-niminen mies, joka paljastuu Kristoffer Kolumbukseksi. Ankat matkaavat Kolumbuksen yksityiskirjastoon Sevillaan Espanjassa, jossa heille selviää, että Kolumbus toimitti kirjaston Länsi-Intiaan Karibialle suojellakseen sitä italialaiselta Medicin suvulta. Mutta Espanjan kuningas pääsi vihille asiasta ja takavarikoi kirjat. Koska Roope oli hankkinut Espanjan laivaston lokikirjat, ankat palaavat takaisin Ankkalinnaan.

Lokikirjoista selviää, että kirjasto perustettiin uudelleen Liman kaupunkiin Perussa. Myöhemmin espanjalaiset olivat sitä mieltä, että kirjasto olisi paremmassa turvassa Espanjassa, mutta kesken matkan kirjastoa kuljettaneen laivan ryösti merirosvo El Draque, eli Sir Francis Drake, joka perusti Ankkalinnakkeen, jonka paikalla rahasäiliö sijaitsee nykyään. Tästä selviää, että kirjasto on haudattu rahasäiliön alle. Käyttäen taas Nuuhin hajuaistia, ankat löytävät salakammion, josta kirjasto löytyy. Valitettavasti kaikki kirjat ovat päätyneet rottien syömiksi. Mutta kammiossa on myös rasia, johon kirjaston viimeinen vartija, Pellervo Pennanväärti, sulki sisäänsä kirjan, johon Francis Drake käski jäljentää kaiken sen tiedon, mitä muualla ei oltu julkaistu. Mutta Drake ehti kuolla vuonna 1596, joten kirja jäi jälkeen Ankkalinnakkeen salakammioon. Roope avaa rasian, joka paljastuu tyhjäksi, ja Roope on vihaisesti ymmälään. Pojat tajuavat, että kun britit saivat vallattua linnakkeen uudelleen, he eivät keksineet kammiota, mutta Julle Ankanpää, jolle linnakke luovutettiin, löysi sen. Roopen kysyttyä, mitä Julle teki Pennanväärtin muistiinpanoille, pojat kehottavat häntä katsomaan rasian kantta, jolloin Roope tajuaa, että kaikkien kadonneiden kirjastojen suurimmat salaisuudet on painettu Sudenpentujen Käsikirjaan, ainoaan painotuotteeseen jota Roope ei voi ostaa. Nimittäin Käsikirjan ensimmäinen versio on Julle Ankanpään löytämä kirja, jonka hän luovutti pojalleen Kornelius Ankanpäälle, joka perusti Sudenpennut. Roope on syystäkin löyty.

Roopen harmitellessa menettämiään mahdollisuuksia pojat piristävät häntä mainitsemalla, että mikäli kirjasto olisi löytynyt koskemattomana, Sudenpennut olisivat vaatineet Roopea palauttamaan sen Aleksandriaan. Roope riemastuu tästä, koska hän olisi siinä tilanteessa joutunut maksamaan myöhästymissakkoja 50 senttiä päivältä miljoonasta kääröstä, jotka olivat 2000 vuotta myöhässä. Eli hän säästi 365 miljardia.