Kadmiumsulfidi
| Kadmiumsulfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 1306-23-6 |
| PubChem CID | 14783 ja 9793819 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CdS |
| Moolimassa | 144,48 g/mol |
| Ulkomuoto | keltainen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 1 750 °C |
| Kiehumispiste | 980 °C (sublimoituu)[1] |
| Tiheys | 4,82 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | ei liukene |
Kadmiumsulfidi (CdS) on kadmium- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää pigmenttinä muun muassa taiteilijaväreissä ja keramiikan sekä lasin värjäykseen ja puolijohteena aurinkokennoissa. Luonnossa kadmiumsulfidia esiintyy harvinaisina greenockiitti- ja hawleyiittimineraaleina.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kadmiumsulfidi on huoneenlämpötilassa valmistusprosessista riippuen kirkkaankeltaista tai punertavankeltaista kiteistä ainetta. Yhdiste on polymorfista ja sillä on kaksi eri kiderakennetta. Huoneenlämpötilassa se esiintyy alkeiskopiltaan kuutiollisena ja tämä muoto muuntuu kuumennettaessa noin 700–800 °C:n lämpötilaan punaiseksi, rakenteeltaan heksagoniseksi kadmiumsulfidiksi. Hapen läsnä ollessa yhdiste voi myös hapettua kuumennettaessa kadmiumsulfaatiksi tai kadmiumoksidiksi. Kadmiumsulfidi ei liukene veteen, mutta liukenee happoliuoksiin. Myös ammoniakkiliuokset liuottavat kadmiumsulfidia, koska muodostuu liukoinen kompleksi-ioni, jossa kadmium on keskusatomina. Kadmiumsulfidi on n-tyypin puolijohde ja sen valenssivyön ja johtavuusvyön välinen energiaero on 2,58 eV.[1][2][3][4]
Koska kadmiumsulfidi on veteen liukenematonta, ei se ole muihin kadmiumyhdisteisiin nähden erityisen myrkyllistä akuutisti.[4] Useat kadmiumyhdisteet ovat kuitenkin karsinogeenisiä, minkä vuoksi myös kadmiumsulfidi luokitellaan todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi.[5]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyypillisin tapa valmistaa kadmiumsulfidia on johtaa vesiliukoisen kadmiumsuolan vesiliuokseen rikkivetyä tai jonkin alkalimetallin sulfidin, kuten natriumsulfidin, avulla. Neutraalissa pH:ssa saostettuna tuote on kirkkaankeltaista ja happamissa liuoksissa punertavaa. Yhdistettä valmistetaan myös kuumentamalla kadmiumoksidia tai -karbonaattia rikin kanssa.[1][2][3][4]
- Cd2+(aq) + Na2S(aq) → CdS + 2 Na+(aq)
- 2 CdO + 3 S → 2 CdS + SO2
- 2 CdCO3 + 3 S → 2 CdS + 2 CO2 + SO2
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kadmiumsulfidia käytetään taiteilijamaaleissa kadmiumkeltaisen nimellä ja lisäksi sitä käytetään värjäämään muun muassa laseja, lasitteita, keramiikkaa ja muoveja. Väriaineena yhdistettä on käytetty 1800-luvulta alkaen. Sitä voidaan sekoittaa muun muassa sinkkisulfidiin, kadmiumselenidiin ja bariumsulfaattiin tai muihin pigmentteihin tai sideaineisiin. Kadmiumsulfidimaalit säilyttävät kirkkautensa pitkään ja niillä on hyvä säänkesto. Sinkkisulfidin ja kadmiumsulfidin seos on loisteaine, jota on käytetty muun muassa kuvaputkitelevisioissa. Kadmiumsulfidi on puolijohde ja sitä käytetään muun muassa aurinkokennoissa, transistoreissa, diodeissa ja lasereissa.[1][2][3][4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 286. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- 1 2 3 4 Norman Herron: Cadmium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 20.9.2015
- 1 2 3 Scott, T. & Eagleson, M.: Concise encyclopedia chemistry, s. 159. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.10.2015. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 1300. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Kadmiumsulfidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 20.10.2015
- ↑ Hintsanen, P.: Kadmiumkeltainen, jaune brilliant, aurorakeltainen, kadmoponi, loistokeltainen Coloria.net. Viitattu 20.10.2015.