Kadettiheila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kadettiheila
The Major and the Minor
Ohjaaja Billy Wilder
Käsikirjoittaja Billy Wilder
Charles Brackett
Perustuu Edward Childs Carpenterin näytelmään
Tuottaja Arthur Hornblow
Säveltäjä Robert Emmett Dolan
Kuvaaja Leo Tover
Leikkaaja Doane Harrison
Pääosat Ginger Rogers
Ray Milland
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta 1942
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kadettiheila (The Major and the Minor) on Billy Wilderin ensimmäinen Hollywood-ohjaus vuodelta 1942. Romanttinen komediaelokuva perustuu Edward Childs Carpenterin näytelmään Connie Goes Home, jonka pohjalta Wilder laati käsikirjoituksen yhdessä Charles Brackettin kanssa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehille päänahan hoitoaineita New Yorkissa esittelevä nuori nainen (Ginger Rogers) kyllästyy jatkuvaan seksuaaliseen ahdisteluun ja päättää palata kotikonnuille Iowaan junalla. Rautatieasemalla hän huomaa, että rahat riittävät vain lastenlippuun, joten hän naamioituu 12-vuotiaaksi koulutytöksi ja saa matkan ajaksi suojelijakseen armeijan majurin (Ray Milland), joka hänkin luulee suojattiaan aluksi pikkutytöksi.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mielestä Kadettiheila on railakas ja raikas romanttinen komedia. ”Tuleva 1950-luvun Billy Wilder on elokuvassa nupullaan. Junakohtausten komiikassa on Piukkojen paikkojen enteitä.”[2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Kadettiheilan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Billy Wilderin tie Ninotchkasta Sherlock Holmesiin. Helsingin Sanomat, 26.5.1973, s. 25. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Fränti, Mikael: Wilderin raikas Kadettiheila. Helsingin Sanomat, 9.9.2001. Digilehden juttu (tilaajille).
  3. The Best 1,000 Movies Ever Made. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.