Kaarlo Vaala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaarlo Vaala.

Kaarlo Oskar Eino Vaala (vuoteen 1924 Vihervirta; (15. tammikuuta 1899 Turku13. tammikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen sotilas ja kenraaliluutnantti, joka toimi muun muassa rajavartiostojen päällikkönä.[1]

Sisällissodassa 1918 Vaala oli vapaaehtoisena suojeluskunnassa plutoonanpäällikkönä. Vaala valmistui upseeriksi Tykistökoulusta 1918 ja kävi Sotakorkeakoulun 1924–1926 (yeleisesikuntaupseeri 1927).[1] Vuosina 1920–1926 hän toimi nuorempana upseerina sekä patterin päällikkönä Jääkäritykistörykmentissä. 1926–1933 hän työskenteli yleisesikunnassa toimistoupseerina ja -päällikkönä. Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirissä Vaala toimi piiripäällikkönä 1933–1940 sekä sodan aikaan myös Suojeluskuntien päällystökoulun johtajana 1940–1944.[2]

Vaala oli talvisodassa jalkaväkirykmentin komentaja Keski-Kannaksella, jatkosodassa 1941–1942 JR 13:n rykmentinkomentaja Syvärillä. Päämajan komento-osaston päällikkö hän oli vuosina 1942–1945, rajavartiostojen päällikön apulainen 1945–1956 ja päällikkö 1956–1962.[3]

Ylennykset: Vänrikki 1918, luutnantti 1920, kapteeni 1924, majuri 1927, everstiluutnantti 1933, eversti 1940, kenraalimajuri 1952, kenraaliluutnantti 1956.[4][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vaala, Kaarlo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  2. a b Vem och vad 1967, s. 607.
  3. Otavan Iso tietosanakirja, osa 9, p.lähde tarkemmin? Otava 1966.
  4. Kuka kukin on 1954, s. 922.