Kaarlo Mervi
Karl Toivo Mull myöh. Mervi (27. huhtikuuta 1892 Viipuri – 16. kesäkuuta 1931) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkuealiupseerina. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki armeijassa ja poliisivoimissa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mullin vanhemmat olivat konttoristi Karl Josef Mull ja Maria Winqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Agnes Elvira Mobergin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1910 ja liittyi Viipurilaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1910 - 1915 ja suoritti lainopilliset alkututkinnot. Hän kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mull liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mull astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkuealiupseeriksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mull määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleenjärjestelyssä joukkueenjohtajaksi Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:een, josta muodostettiin myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Rykmentissä hän toimi aluksi nuorempana upseerina ja 15. maaliskuuta 1919 alkaen 4. komppanian päällikkönä.[1][2]
Armeijasta hän erosi 10. joulukuuta 1919. Noin puli vuotta myöhemmin hän astui Lapin rajavartioston palvelukseen ja hänet sijoitettiin aluksi rajavartioston adjutantiksi ja 1. lokakuuta 1920 alkaen 1. komppanian päälliköksi sekä 1. heinäkuuta 1921 alkaen uudelleen adjutantiksi. Rajavartioston talouspäälliköksi hänet nimitettiin 1. lokakuuta 1921 ja Sallan komppanian päälliköksi 12. heinäkuuta 1922. Sallasta Mull siirrettiin 4. lokakuuta 1924 Petsamon rajavartiostoon, missä hänet sijoitettiin 2. komppanian päälliköksi. Mull erosi Rajavartiostosta ja astui uudelleen armeijan palvelukseen 5. kesäkuuta 1925 ja hänet sijoitettiin joukkueenjohtajaksi Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 28. toukokuuta 1920 toimistoupseeriksi Yleisesikunnan henkilöasiaintoimistoon. Yleisesikunnasta hänet komennettiin 2. maaliskuuta 1928 komppanianpäälliköksi Pioneeripataljoonaan, josta hänet siirrettiin edelleen 27. kesäkuuta 1928 alkaen 1. komppanian päälliköksi Polkupyöräpataljoona 3:een.[1][2]
Armeijasta hän erosi toistamiseen 6. huhtikuuta 1929 ja siirtyi ylimääräiseksi esittelijäksi Etsivän keskuspoliisin palvelukseen. Etsivässä keskuspoliisissa hän palveli 23. toukokuuta 1929 - 31. tammikuuta 1931 välisen ajan. Edellä mainittuna aikana Mull vaihtoi sukunimensä Merviksi vuonna 1930. Myöhemmin hänet määrättiin 30. maaliskuuta 1931 alkaen Huopalahden piirin apulaisnimismieheksi. Hänet haudattiin Malmille.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.