Siirry sisältöön

Kaarle II (Napoli)

Wikipediasta
Kaarle II, kuvitus Cristoforo Oriminan käsikirjoitukseen Bibbia d'Angiò, 1340 (rajattu kuva).

Kaarle II eli Kaarle Rampa (ital. Carlo Lo Zoppo; n. 1254 – 5. toukokuuta 1309)[1] oli Napolin kuningaskunnan kuningas vuosina 1285–1309.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle II:n isä Kaarle I oli Ranskan kuningas Ludvig VIII:n nuorempi poika ja alkujaan Provencen, Anjoun ja Mainen kreivi, joka valloitti vuonna 1266 paavin tuella myös Sisilian kuningaskunnan ja julistautui sen kuninkaaksi.[2] Kaarle II:n äiti, kuningatar Beatrice de Provence oli Provencen ja Forcalquier’n kreivi Raymond V Berengarin ja Savoijin kreivitär Beatricen nuorin tytär ja Provencen kreivitär omalla oikeudellaan (suo jure).[3] Kaarlen isästä tuli sittemmin myös Albanian kuningas, Akhaian ruhtinas ja nimellinen Jerusalemin kuningas.

Kruununprinssi ja kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle sai vuonna 1269 Salernon ruhtinaan arvon.[1] Seuraavana vuonna hän avioitui isänsä järjestämässä avioliittossa Unkarin prinsessa Marian, kuningas Tapani V:n ja kumaaniprinsesssa Elisabetin tyttären kanssa.[4][1][5]

Kruununprinssi Kaarle jäi hoitamaan asioita Napoliin isänsä Kaarle I:n lähdettyä kukistamaan Sisiliassa vuonna 1282 puhjennutta kapinaa, jota Aragonia tuki.[1] Vuonna 1284 Napolin satamasta avomerelle purjehtinut Kaarle jäi Napolinlahden tappiollisen meritaistelun seurauksena aragonialaisen amiraalin Ruggiero di Laurian vangiksi. Isänsä kuoltua seuraavana vuonna Kaarlesta tuli periaatteessa kuningas, mutta hän oli edelleen sotavankeudessa.[1][4] Sijaishallitsijana Napolissa toimi hänen serkkunsa, Artois’n kreivi Robert II.[6] Kaarle II vapautui vuonna 1288, kun Englannin kuningas Edvard I ja paavi Nikolaus IV välittivät sopimuksen, jonka mukaan vastineeksi vapaudestaan Kaarle luovuttaisi Sisilian Aragonialle ja maksaisi huomattavat lunnaat.[1][4] Lisäksi kolme hänen poikaansa lähetettiin hänen tilalleen panttivangeiksi Aragoniaan, ja he olivat siellä vuoteen 1295.[7]

Sisilian menetyksen seurauksena Kaarle II:n valtakunta oli supistunut Italian mantereella sijaitsevaksi Napolin kuningaskunnaksi, mutta aikalaiset käyttivät siitä edelleen vanhaa nimeä.[8] Noustuaan valtaistuimelle Kaarle II pyörsi lupauksensa luopua Sisiliasta ja jatkoi sotaa.[1] Paavi Nikolaus IV siunasi tämän kruunaamalla hänet vuonna 1289 Napolin ja Sisilian kuninkaaksi.[1][4] Kaarle hallitsi myös isältään perimäänsä Akhaian ruhtinaskuntaa Kreikassa vuoteen 1289[9] ja Anjouta ja Mainea Ranskassa vuoteen 1290.[10]

Kaarle II ja Aragonian kuningas Jaakko II solmivat vuonna 1295 Anagnin rauhan, jonka mukaan Sisilia palautuisi Kaarlelle ja Jaakko saisi vastineeksi Sardinian ja Korsikan paavin läänityksinä.[8][4] Lisäksi Jaakko II:n naisi Kaarlen tyttären Blankan.[11] Jaakko II:n veli Fredrik kuitenkin julistautui paikallisten asukkaiden tuella Sisilian kuninkaaksi ja kieltäytyi luovuttamasta saarta, joten sota puhkesi uudelleen. Vuonna 1302 solmitun Caltabellottan rauhan mukaan Fredrik sai hallita Sisiliaa kuolemaansa saakka, minkä jälkeen sen oli määrä siirtyä Kaarlen suvulle.[8][4] Rauhansopimuksen mukaan Fredrikin tuli myös naida Kaarlen tytär Eleonoora.[4]

Kaarle II:a pidettiin hurskaana hallitsijana, jolla oli läheinen suhde katoliseen kirkkoon. Hän rakennutti kirkkoja ja luostareita, edisti kauppaa ja taiteita ja tuki Napolin yliopistoa.[1]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napolin kuningas Kaarle ja kuningatar Maria valtaistuimellaan, kuvitus Cristoforo Oriminan käsikirjoitukseen Bibbia d'Angiò, 1340.

Kaarlelle ja Marialle syntyi kaikkiaan 14 lastalähde?, joista vain yksi ei elänyt aikuiseksi asti.

Kaarle naitti lapsiaan Euroopan hallitsijasukuihin ja loi siten liittosuhteita eri maihin.[4][1] Hänen lapsistaan Kaarle Martel julistettiin nimelliseksi Unkarin kuninkaaksi, Filipistä tuli Taranton ruhtinas, Blanchesta Aragonian kuningatar ja Eleonorasta Sisilian kuningatar ja Margueritestä Anjoun kreivitär.[5]

Louisista tuli Toulousen piispa ja kuoltuaan pyhimys.[7] Vanhin poika Kaarle Martel kuoli ruttoon vuonna 1295, ja tämän poika Kaarle Robert syrjäytettiin perimysjärjestyksestä ja Louis luopui perimysoikeudestaan kirkollisen uransa vuoksi, joten Kaarle II:n kruununperijäksi tuli hänen kolmanneksi vanhin poikansa Robert, joka seurasi isäänsä kuninkaana vuonna 1309.[7][12] Pojanpojasta Kaarle Robertista tuli Unkarin kuningas.[13]

  • Kaarle Martel (1271–1295), Unkarin nimellinen kuningas; avioitui 1281 Klementia von Habsburgin (n. 1262–1293/1295), keisari Rudolph I:n ja Gertude Anna von Hohenbergin tyttären kanssa. Heidän kolmesta lapsestaan vanhimmasta pojasta tuli Unkarin kuningas Kaarle Robert ja Klementia Unkarilainen avioitui Ranskan kuningas Ludvig X:n kanssa. Kaarle Martel kuoli ruttoon 23-vuotiaana ennen isäänsä.
  • Marguerite (1272– 31. joulukuuta 1299), Anjoun ja Mainen kreivitär, avioitui Corbeilissa 1290 kreivi Charles de Valois'n kanssa; heille syntyi kuusi lasta, joista viimeisen synnytykseen Marguerite kuoli 27-vuotiaana, myös lapsi kuoli.
  • Louis (9. helmikuuta 1274 – 19. elokuuta 1298), Toulousen piispa ja pyhimys Louis de Toulouse, kanonisoitiin 1317[14]
  • Robert Viisas (1276–1343), Napolin kuningas, avioitui ensin 1297 Aragonian prinsessa, infanta Violanten kanssa, joka oli Aragonian kuningas Pietari III:n ja Sisilian kuningatar Constanza II:n tytär; heille syntyi kaksi lasta. Avioitui 1304 Sanchan, Mallorcan kuningas Jaakko II:n ja Esclaramunda de Foix'n tyttären kanssa, liitto oli lapseton.
  • Filip I di Taranto (1278-1331/2), Akhaian ja Taranton ruhtinas, Romanian despootti, Latinalaisen keisarikunnan keisari ja Albanian kuningas; avioitui ensin 1294 Thamar Angelina Komnenan (k. 1311), Epeiroksen despootti Nikephoros I Komnenos Doukaksen ja Anna Palaiologina Kantakouzenen tyttären kanssa, ero 1309; heille syntyi kuusi lasta. Avioitui vuonna 1313 Latinalaisen keisarikunnan keisarinna Catherine I de Valois'n kanssa; heille syntyi neljä lasta.
  • Blanche (1280 – 14. lokakuuta 1310), avioitui Villebertranissa 1295 Aragonian kuningas Jaakko II:n kanssa. Heille syntyi kymmenen lasta, joista viimeisen synnytyksen jälkeen Blanche kuoli noin 30-vuotiaana.
  • Raymond Berengar (1281–1307), Provencen kreivi, Piemonten ja Andrian ruhtinas, avioitui 1305 Marguerite de Clermontin, kreivi Robert de Clermontin tyttären kanssa ja kuoli pian sen jälkeen 26-vuotiaana. Ei jälkeläisiä.
  • Galeazzo (1283 – 16. maaliskuuta 1308 jälkeen), pappi
  • Tristano (1284 – ennen vuotta 1288), kuoli alle 4-vuotiaana
  • Eleonora (elokuu 1289 – 9. elokuuta 1341), avioitui 10-vuotiaana vuonna 1299 19-vuotiaan Philippe II de Toucyn, Laterzan herra Narjot de Toucyn ja Lucia di Tripolin pojan kanssa. Paavi Bonifatius VIII mitätöi avioliiton 1300, koska he olivat sukua tai liian nuoria eivätkä olleet pyytäneet paavilta erivapautta avioliittoon. Avioitui Messinassa 1302 Sisilian kuningas Fredrik III:n kanssa, heille syntyi yhdeksän lasta.
  • Maria (1290 – n. 1346), avioitui Palma de Mallorcalla 1304 Mallorcan kuningas Sancho I:n (1274 –1324) kanssa; avioitui 1326 Jaime de Ejerican (1298–1335) kanssa. Molemmat liitot olivat lapsettomia.
  • Pietro (1291 – 29. elokuuta 1315), Gravinan kreivi, kaatui 24-vuotiaana Montecatinin taistelussa
  • Giovanni (1294 – 5. huhtikuuta 1336), Durazzon herttua, Akhaian ruhtinas ja Gravinan kreivi; avioitui ensin 1318 pakottamalla leskeytyneen Akhaian ruhtinatar Mathilde de Hainaut'n naimisiin (1293–1336) kanssaan, joka oli Akhaian hallitsija Isabelle de Villehardouin ja puoliso Florent de Hainaut'n tytär; laillinen Akhaian hallitseva ruhtinatar Mathilde vangittiin ja avioero 1321; avioitui 1321 Agnès de Périgordin (k. 1345), Périgordin kreivi Helie VII:n ja Brunissende de Foix'n tyttären kanssa, heille syntyi neljä lasta.
  • Beatrice (1295 – n. 1321), avioitui ensin 1305 Ferraran markiisi Azzo VIII d'Esten (k. 1308), kanssa; avioitui 1309 Andrian kreivi Bertrand III Baux'n (k. 1351), kanssa; heille syntyi yksi lapsi Marie des Baux.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Charles II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.
  2. ↑ Nordisk familjebok (1910), s. 1025 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2023.
  3. ↑ Beatrice of Provence (d. 1267) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 6.10.2023.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 Charles II of Anjou (c. 1243 - 1309): Decameron, II.5 (englanniksi) Decameron Web, Brown University. Viitattu 8.10.2023.
  5. 1 2 Marie Of Hungary (D. 1323) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 6.10.2023.
  6. ↑ Robert II le Noble (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 8.10.2023.
  7. 1 2 3 St. Louis of Toulouse (englanniksi) The Catholic Encyclopedia. Viitattu 6.10.2023.
  8. 1 2 3 Risto Kari: Historian ABC: Kaikkien aikojen valtiot 4, s. 13–14. Tammi, Helsinki 2001.
  9. ↑ Principality of Achaia (englanniksi) The Oxford Dictionary of Byzantium (1991), Oxford Reference. Viitattu 8.10.2023.
  10. ↑ Charles II le Boiteux (ranskaksi) Encyclopédie Larousse. Viitattu 8.10.2023.
  11. ↑ James II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.
  12. ↑ Nordisk familjebok (1921), s. 521 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.10.2023.
  13. ↑ Charles I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 8.10.2023.
  14. ↑ CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: St. Louis of Toulouse www.newadvent.org. Viitattu 17.12.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_II_(Napoli)&oldid=23787528”