Kaapre Tynni

Kaapre Tynni (26. lokakuuta (uuden ajanlaskun mukaan 7. marraskuuta) 1877 Ala-Sakoska, Kolppana – 3. helmikuuta 1953 Helsinki) oli Kolppanan seminaarin 1896–1899 käynyt opettaja, joka aloitti työnsä Vallinginkylän koulussa Pietarin esikaupungissa. Sieltä hän siirtyi Pietarin saksalaiseen orpokotiin opettajaksi 1905. Tynni alkoi julkaista Uusi Inkeri -nimistä lehteä, jonka päätoimittaja hän oli ja joka lakkautettiin vuonna 1906 oikeuden päätöksellä. Nevan päätoimittajana hän toimi vuosina 1907–1910.

Pietarin suomalaiseen yhteiskouluun Kaapre Tynni siirtyi vuosiksi 1906–1912. Hän opetti venäjän kieltä, Venäjän historiaa ja maantiedettä. Ylioppilastutkinnon Tynni suoritti 1912 Lappeenrannan yhteiskoulusta, jatkoi opiskeluaan Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917. Hänestä tuli Kolppanan seminaarin johtaja 1917–1919.

Tynni osallistui vahvasti politiikkaan ja oli näkemyksiltään sosialidemokraatti. Hän osallistui myös Inkerin itsenäistymis- ja autonomiapyrkimyksiin, joiden epäonnistuttua Tynni joutui siirtymään Suomeen vuonna 1919. Helsingissä Kolppanan seminaarin yläluokka suoritti sitten Tynnin johdolla opettajatutkinnon. Sittemmin Tynni toimi opettajana Helsingin teollisuuskoulussa ja Helsingin Kauppiaitten Kauppakoulussa.

Tynni oli Inkerin opettajaliiton puheenjohtajana ja kuului raittiusseura Inkerin ja valistusseura Soihdun johtokuntiin. Inkerin vapaustaistelujen aikana hän oli väliaikaisen hoitokunnan jäsenenä Länsi-Inkerin rintamalla, oli mukana Inkerin pakolaisten avustus- ja valistustyössä sekä oli mukana perustamassa Inkerin Liittoa ja kuului liiton johtokuntaan.

Kaapre Tynnin tyttäriä olivat kirjailija Aale Tynni, kääntäjä Martta Tynni ja professori Katri Rehtijärvi.