La finta semplice

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta KV 51)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
La finta semplice
Alkuperäinen nimi La finta semplice
Määritelmä dramma giocoso per musica
Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart
Libretto Marco Coltellini
Pohjautuu Carlo Goldonin tekemään librettoon Salvatore Perillon dramma giocosoa varten
Tyylilaji opera buffa
Kieli italia
Kantaesitys oletettavasti 1769
Hoftheater, Salzburg
Aikajana Mozartin oopperoista
Bastien und Bastienne La finta semplice Mitridate, re di Ponto
1768 1769 1770

La finta semplice (suom. Valetyhmyri), KV 51 / KV 46a, on Wolfgang Amadeus Mozartin kaksitoistavuotiaana säveltämä kolminäytöksinen opera buffa. Sitä on esitetty Suomessa nimellä Ovela tyttö. Oopperan libreton sovitti Marco Coltellini pohjaten varhaisempaan librettoon, jonka Carlo Goldoni oli tehnyt Salvatore Perillon dramma giocosoa varten.

Oopperan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mozartin perhe saapui kotoaan Salzburgista Wieniin syyskuussa 1767, mutta 23. lokakuuta he matkustivat Brnoon pakoon Wienissä riehunutta isorokkoepidemiaa. He jatkoivat 26. lokakuuta matkaansa Olomouciin, jossa Mozart sairastui isorokkoon. Mozart toipui 10. marraskuuta, mutta hänen sisarensa Nannerl sairastui samaan tautiin. Jouluna 1767 perhe palasi Brnoon, ja 10. tammikuuta 1768 takaisin Wieniin. Mozarteille myönnettiin 19. tammikuuta Maria Teresian ja keisari Joosef II:n audienssi.[1]

Auttaakseen nuorta Mozartia keisari esitti toiveen saada kuulla hänen säveltämänsä ooppera Wienissä. Laadittiin sopimus, jonka mukaan Mozart lupautui kirjoittamaan oopperan sadan dukaatin korvausta vastaan. Libretoksi valittiin La finta semplice, jonka Wienissä vuodesta 1758 asunut firenzeläinen ”teatterirunoilija” Marco Coltellini sovittaisi Carlo Goldonin alkuperäisestä libretosta. Sävellystyö alkoi huhtikuussa, ja isänsä avulla Mozart sai pian ensimmäisen näytöksen valmiiksi laulajien tyydytykseksi. Huolimatta libretistin aiheuttamista viivästyksistä koko partituuri valmistui määräajassa heinäkuussa 1768.[2]

Hovin musiikkipiirien mielialat kääntyivät kuitenkin Mozarteja vastaan, eikä La finta semplicen kantaesitys Wienissä toteutunut. Todennäköisesti ooppera esitettiin seuraavana vuonna Salzburgissa, ruhtinasarkkipiista Schrattenbachin hoviteatterissa.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fracasso, unkarilaisten joukkojen kapteeni – tenori
  • Rosina, hänen sisarensa, paronitar, teeskentelee yksinkertaista – sopraano
  • Don Cassandro, Cremonalainen tilanomistaja, saita naistenvihaaja – basso
  • Don Polidoro, hänen veljensä – tenori
  • Giacinta, Cassandron ja Polidoron ei-enää-nuori sisar – mezzosopraano
  • Simone, Fracasson apulainen, rakastunut Ninettaan – basso
  • Ninetta, Giacintan kamaripalvelijatar – sopraano

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtuma-aika ja -paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun puolivälin Cremonaan, poikamiesveljesten Don Cassandron ja Don Polidoron maatilalle, jossa Cremonan alueelle sijoitettujen unkarilaisten joukkojen kapteeni Fracasso ja hänen apulaisensa Simone asustavat.

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fracasso rakastaa Cassandron ja Polidoron sisarta Giacintaa, mutta Cassandro ei lämpene ajatukselle sisarensa avioliitosta. Simone puolestaan on rakastunut Giacintan kamaripalvelijattareen Ninettaan. Kun Fracasson sisar Rosina saapuu maatilalle, laaditaan veljesten päänmenoksi juoni: Rosina teeskentelee yksinkertaista ja kietoo tilan isännät pikkusormensa ympärille.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunteet kuumenevat maatilalla ja Giacinta pelkää ajautuvansa riitoihin veljiensä kanssa. Simonelle pieni tappelu kyllä maistuisi. Kun veljekset huomaavat tavoittelevansa samaa naista he joutuvat kaksintaisteluun, jonka keskeyttää tieto siitä, että Giacinta on kadonnut veljesten rahojen kanssa.

Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopuksi kaikki paitsi onneton Polidoro löytävät toisensa: Fracasso saa Giacintansa, Simone Ninetan ja Rosina valitsee veljeksistä Cassandron.

La finta semplice Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sibelius-akatemian ooppera esitti La finta semplicen Helsingin Kulmakamarilla 1986.[3] Opera Pieno teki vuonna 2006 oopperasta modernisoidun version Kansallisoopperan Alminsaliin nimellä Buenos Airesin Blondi. Oopperan tapahtumapaikka oli muutettu Argentiinan Buenos Airesiin ja tapahtuma-aika 1900-luvun alkuun.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • W.A. Mozart: La Finta Semplice, Orfeo, 85843
  • W.A. Mozart: La Finta Semplice, Brillant alias Joan Records, BC 99726 (5 CD)
  • W.A. Mozart: La Finta Semplice, Philips, 422528-2

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hildesheimer, Wolfgang: Mozart (suom. Seppo ja Päivi Heikinheimo). Helsinki: Otava, 1983, 4. painos 2002. ISBN 951-1-11882-X.
  2. Paumgartner, Bernhard: Mozart. Zürich: Atlantis Verlag, 1945.  .
  3.  : Sibelius-akatemian ooppera. Esitetyt teokset. 2006. Sibelius-akatemia. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 10.12.2006.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.