Karl Gustaf Ehrström

Karl Gustaf Ehrström (17. maaliskuuta 1822 Turku – 23. lokakuuta 1886 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä, professori ja oikeusosaston senaattori. Hän oli lyhyen aikaa myös Suomen prokuraattori ennen kuolemaansa vuonna 1886.

K. G. Ehrströmin vanhemmat olivat kirkkoherra Erik Gustaf Ehrström ja Ulrika Lovisa Ahlstedt. Ehrström opiskeli lakia Aleksanterin yliopistossa Helsingissä vuodesta 1840 alkaen. Hän oli opiskeluvuosinaan keskeinen henkilö eteläpohjalaisessa osakunnassa ja näkyvä ylioppilasaktivismin harrastaja. Hän oli mukana myös joulukuussa 1855 Töölön päivällisinä tunnetussa illanvietossa, jossa ylioppilaat olivat kohottaneet maljoja Venäjän vihollisille. Tapauksen johdosta Ehrström joutui eroamaan yliopiston lainopillisen tiedekunnan kuraattorin virasta, johon hän samana syksynä oli päässyt. Hänen uransa ei kuitenkaan katkennut ja hän sai pian uuden viran tiedekunnasta. Vuonna 1859 Ehrström väitteli tohtoriksi ja jo seuraavassa tammikuussa hänet nimitettiin rikoslainopin ja oikeushistorian professoriksi. Hän oli professorina 1860–1877 ja edusti yliopistoa valtiopäivien pappissäädyssä 1872 ja 1877–1878. Ehrström kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon 1875–1878.

Ehrström kirjoitteli aktiivisesti lehtiin ja tuki julkisuudessa J. V. Snellmania. Vuosina 1865–1875 hänellä oli avainrooli rikoslain uudistamista valmistelleessa komiteassa ja lopulta valmistunut komiteamietintö oli keskeisiltä osiltaan hänen aikaansannoksensa. Hän perehtyi myös Suomen vankeinhoidon uudistamiseen ja oli 1869 mukana Vankeinhoitoyhdistyksen perustamisessa. Vuosina 1877–1886 Ehrström oli senaattorina senaatin oikeusosastossa ja 1880–1882 myös jäsenenä Suomen asiain komiteassa Pietarissa. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa hänet nimitettiin kesäkuussa 1886 Suomen prokuraattoriksi.

K. G. Ehrströmin poikia olivat diplomaatti Erik Ehrström ja sisätautiopin professori Robert Ehrström.

Lähteet

Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet