Køgen taistelu
Køgen taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Napoleonin sotia | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Vahvuudet | |||||||
noin 6 000 |
noin 6 000 | ||||||
Tappiot | |||||||
172 kaatunutta ja haavoittunutta |
150 kaatunutta |
Køgen taistelu oli yhteenotto tanskalaisten ja brittijoukkojen välillä Napoleonin sotien aikana 29. elokuuta 1807. Taistelu käytiin Køgen pikkukaupungissa Kööpenhaminan eteläpuolella, jonne tanskalaiset olivat koonneet joukkoja piiritetyn Kööpenhaminan auttamiseksi. Brittien vastahyökkäys ajoi kuitenkin kokemattomat tanskalaiset pakoon, eivätkä he enää uudelleen yrittäneet murtaa pääkaupunkinsa piiritystä.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan keisari Napoleonin ja Venäjän keisari Aleksanteri I:n välinen Tilsitin sopimus sisälsi salaisia pykäliä, joiden tarkoituksena oli hajottaa Ranskan vastainen neljäs liittokunta ja pakottaa puolueeton Tanska liittymään Yhdistyneen kuningaskunnan mannermaasulkemukseen. Napoleon saisi hallintaansa myös Tanskan laivaston ja hallitsisi näin pääsyä Itämerelle. Laivastoa saatettaisiin myös käyttää mahdollisessa maihinnousussa Britanniaan. Britannian ulkoasiainministeri George Canning sai tietää sopimuksen salaisista kohdista tiedustun kautta heinäkuussa 1807. Canning vaati Tanskan kruununprinssi Fredrik VI:ta liittymään sotaan Britannian puolella ja asettamaan maan laivaston välaikaisesti brittien alaisuuteen. Fredrik kieltäytyi brittien vaatimuksista.[1]
Canning päätti hyökätä Tanskaan pakottaakseen maan luopumaan puolueettomuudestaan ja ottaakseen sen laivaston haltuunsa. 29. heinäkuuta liikkeelle lähti brittien Itämeren laivasto, joka kuljetti mukanaan brittiläis-hannoverilaista 30 000 miehen armeijaa. Armeija rantautui Vedbækissa 3. elokuuta ja neuvottelujen epäonnistuttua 16. elokuuta se piiritti Kööpenhaminan 18. elokuuta. Tanskalainen kenraali Ernst Peymann lähetti piiritettyä pääkaupunkia auttamaan pienen ja kokemattoman vakinaisista ja miliisijoukoista kootun tanskalaisryhmän Køgen pikkukaupunkiin noin 40 kilometriä Kööpenhaminasta etelään. Joukkoja komensi kenraali Joachim Castenschiold ja ne saapuivat valmisteltuihin asemiin 26. elokuuta. Britit päättivät tehdä vastahyökkäyksen Arthur Wellesley Wellingtonin komentamien viiden jalkaväen ja kahdeksan ratsuväen pataljoonan voimin. Tukenaan joukoilla oli kaksi tykistöpatteria.[1] Kaikkiaan brittejä oli noin 6 000. Puolustajat olivat suurin piirtein saman vahvuisia.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelu Køgessa alkoi 29. elokuuta 1807.[2] Brittien 92. jalkaväkipataljoona teki rynnäkön suoraan tanskalaisten asemiin. Puolustajat ampuivat yhtäaikaa vain kerran, ennen kuin he alkoivat paeta eri suuntiin. Brittien ei onnistunut estää puolustajien pakoa. Osan Wellesleyn joukoista oli tätä varten ollut tarkoitus koukata puolustajien selustaan, mutta nämä joukot eivät olleet saapuneet paikalle ajoissa. Britit olivat kärsineet yhteenotossa 172[1] miehen tappiot kaatuneina ja haavoittuneina[2]. Tanskalaisia kaatui 150. Lisäksi noin 1 500 otettiin vangeiksi.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskalaiset eivät Køgen taistelun jälkeen enää yrittäneet murtaa Kööpenhaminan piiritystä. Britit vaativat tanskalaisia antautumaan 2. syyskuuta ja kun tähän ei suostuttu, he alkoivat pommittaa kaupunkia tykeillään ja uusin Congreve-raketein. Huomattava osa kaupungista kärsi vahinkoja ja 2 000 henkilöä kuoli. Tanskalaiset pyysivät tulitaukoa 5. syyskuuta ja allekirjoittivat antautumissopimuksen 7. syyskuuta. Tanska luopui laivastostaan, jonka alukset purjehtivat satamiin Britanniassa tai upotettiin Tanskassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 528. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)
- ↑ a b c Copenhagen Expedition National Army Museum. Viitattu 29.9.2024. (englanniksi)