Käspaikka
Käspaikka on karjalainen kodintekstiili, pitkä ja kapea (noin 35 senttimetriä × 250 senttimetriä)[1] pellavasta tehty pyyheliina. Se voi olla koristelematon tai koristeltu kansanuskomuksiin perustuvilla kuvioilla. Arkikäyttöön tarkoitetut käspaikat olivat vaatimattomammin koristeltuja kuin juhlakäspaikat. Venäläisperäiset käspaikat ovat usein karjalaisia käspaikkoja värikkäämpiä ja suurikuvioisempia. Käspaikkoja käytetään nykyään esimerkiksi ikonien koristeena ortodoksisissa kirkoissa ja kodeissa.[2]
Tyypillisimpiä koristetyyppejä käspaikoissa olivat etupistokirjonta eli luotoksittain ompelu, ketjuvirkkaus, ristipistokirjonta sekä revinnäiskoristelu, jota karjalaiset nimittivät nyhennäisompeluksi. 1800-luvun lopulla kangaspuissa kuviointi, punapoiminta, alkoi syrjäyttää ompelukirjontakuviointia. Myös muita koristelumenetelmiä, ei kuitenkaan painokuviointia, on karjalaisissa käspaikoissa käytetty, ja eri kirjontatyylejä voitiin yhdistää samaan käspaikkaan.
Harvinaisimpia käspaikkojen kuviointimenetelmiä on ollut revinnäiskuviointia muistuttava pitsipoiminta, jota on kansankielessä nimitetty myös valkealla langalla poimimiseksi. Tekniikka oli vähällä joutua unohduksiin, mutta sen elvyttivät uudelleen 1940-luvulla Maija Stenij ja Tyyne-Kerttu Virkki Aunuksessa. [3]
Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on tapana, että piispa pesee kätensä esimerkiksi kahden ponomarin eli alttaripalvelijan avustamana. Toinen kaataa vettä kolmessa erässä kannusta lautaselle ja toinen pitelee lautasta piispan edessä pitäen hartioillaan valkoista liinaa. Lopuksi piispa pyyhkii kätensä liinaan.
Alkujaan käspaikka on ollut pyyhkimistä varten. Kuitenkin käspaikan kutojat innostuivat tekemään toinen toistaan kauniimpia käspaikkoja koristuksineen. Lopulta ne olivat niin kauniita, ettei niitä enää raaskittu pitää pelkkinä pyyhkeinä. Kauniit käspaikat saivat lopulta koristeellisen käyttötarkoituksen esimerkiksi ikonien yllä[2]. Nykyään on tapana, ettei käspaikkaan saa kuka tahansa pyyhkiä käsiään.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suova, Maija (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 661. WSOY, 1958.
- ↑ a b http://www.ortodoksi.net/index.php/Käspaikka ortodoksi.net. Viitattu 14.3.2016.
- ↑ Itse tuon sanoiksi virkki II. Helsinki: Tyyne-Kerttu Virkki Säätiö, 1982.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Säppi, Leena & Oino, Lauri (toim.): Käspaikka: Muistiliina. Helsinki: Maahenki, 2010. ISBN 978-952-5870-02-2.
- Luukkainen, Annikki & Heikkilä-Palo, Liisa: Käspaikat - pyhäiset pyyhkiet. Heinävesi: Valamon luostari, 1995. ISBN 951-9468-65-X.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karjalainen käsityöperinne - käspaikat (Virkki käsityömuseo)
- Karjalaisen käspaikan symboliikkaa - Ortodoksi.netin video