Käsityöntalo Verkaranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käsityöntalo Verkaranta.

Käsityöntalo Verkaranta on Tampereella Tammerkosken rannassa sijaitseva Taito Pirkanmaa ry:n työ- ja harrastustila, jossa voi tehdä käsitöitä sekä ostaa materiaaleja ja työvälineitä.[1]

Verkaranta on toiminut Tampereen Verkatehtaan vanhassa värjäämössä 1980-luvulta lähtien. Nykymuotoinen käsityöntalo avattiin kesällä 2016. Sitä ennen paikka tunnettiin nimellä Käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta. Myymälä- ja työpajatoiminnan lisäksi keskuksessa järjestettiin aiemmin vaihtuvia käsityön, taideteollisuuden, tekstiilitaiteen, vaatetus- ja tekstiiliteollisuuden sekä teollisen muotoilun näyttelyitä.[1][2][3] Rakennuksessa sijaitsi myös kahvila vuosina 1986–2015.[4]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värjäämörakennus on valmistunut vuonna 1858. Alkuperäiset piirustukset on tehnyt insinööri Johan Hult. Rakennusta on vuosien saatossa korotettu ja jatkettu useaan otteeseen; nykyinen punatiilijulkisivu on vuodelta 1899, ja sen on suunnitellut kaupunginarkkitehti Lambert Pettersson.[2][3]

Värjäämö ja hiukan ylempänä rinteessä sijaitseva vanha tehtaankonttori ovat ainoat rakennukset, jotka verkatehtaasta ovat jäljellä. Suurin osa tehdasalueen rakennuskannasta purettiin 1970-luvulla.[2][3] Värjäämö ja konttori on suojeltu asemakaavalla.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Käsityöntalo Verkaranta Tampere: Taito Pirkanmaa. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 7.10.2016.
  2. a b c Niemelä, Jari: Tamperelaisen Tiedon Portaat. Tampereen asiat aasta yyhyn, s. 231. Tampere: Tampere-Seura, 2008. ISBN 978-952-5558-05-0.
  3. a b c Niemelä, Jari: Tiilestä tehty Tampere – punatiilirakennuksia eilen, tänään ja huomenna, s. 13, 51–52. Tampere: Tampere-Seura, 2006. ISBN 952-5558-01-0.
  4. Rämö, Marjo: Verkarantaan isoja muutoksia – Koskikahvila lopettaa Tamperelainen. 17.11.2015. Tampere. Arkistoitu 9.10.2016. Viitattu 7.10.2016.
  5. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 167. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.