Käpylän ravirata
Käpylän ravirata oli vuosina 1926–1977 toiminut ravirata Helsingissä. Se sijaitsi alueella, joka pohjoisessa rajoittuu Koskelantiehen ja Hakamäentiehen, lounaassa Messukeskukseen ja idässä Mäkelänkatuun. Paikalla sijaitsee nykyään Käpylän urheilupuisto.
Rakentaminen ja alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käpylän raviradan rakentaminen aloitettiin suoperäiseen maastoon vuonna 1924 ja se valmistui vuonna 1926, järjestyksessään toiseksi Helsingin raviradaksi. Pasilan kesäradaksi alkuaikoinaan kutsuttu rata korvasi vuonna 1884 valmistuneen Oulunkylän raviradan.
Vuonna 1930 Käpylä siirtyi omistajaltaan, Suomen Raviurheilun Ystävät -yhdistykseltä, Helsingin kaupungin haltuun. Saman vuosikymmenen kuluessa ravitoiminta hiipui maassa vallinneen laman myötä niin, että huonoimpina vuosina Käpylässä ajettiin ainoastaan yhdet kilpailut. Vuosina 1933–1935 toiminta oli kokonaan pysähdyksissä. Vuonna 1938 rata siirtyi kaupungilta Helsingin ravikerhon hallintaan.
Toisen maailmansodan aikana kilpailutoiminta oli myös tauonnut, ja Käpylän raviradalla toimi ilmatorjuntapatteristo. Sodan jälkeen vuonna 1946 radan omistajaksi tuli samana vuonna perustettu Helsingin Ravirata Oy, joka omistaa nykyään Vermon raviradan. Seuraavana vuonna tehtiin suuri remontti, jossa radalle valmistui muun muassa viisikerroksinen tuomaritorni ja uusi totomyyntirakennus.
1950–1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1955 Käpylässä nähtiin neuvostoliittolaisten lämmiveriravureiden vierailu, joka sai paikalle saapumaan lähes 20 000 katsojaa. Vierailu innosti myös Suomessa aloittamaan kilpailemista lämminverisillä, mikä toteutuikin lopulta vuonna 1960, kun presidentti Kekkosen Neuvostoliitosta lahjaksi saamien tammojen varsat nähtiin ensimmäistä kertaa kilparadalla. Heinäkuun 14. päivänä Käpylässä ajetun Suomen ensimmäisen lämminverilähdön voitti Tuomo Mäkelän ohjastama ja omistama Tamara. Samana kesänä Käpylä aloitti ensimmäisenä Suomessa V5-pelin.
Kolme vuotta myöhemmin Mäkelän ori Limit alitti Käpylässä 2-vuotiaiden Euroopan ennätyksen.
Valaistuksen rata sai syksyllä 1964. Se mahdollisti kilpailemisen myös iltaisin.
1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960-luvun jälkipuoliskolla alkoi Suomessa raviurheilun suosion huima kasvu ja tämä näkyi myös raviratojen olosuhteissa. Forssaan Pilvenmäen raviradalle oli vuonna 1966 valmistunut maan ensimmäinen lasitettu ja lämmitetty katsomo ja Käpylä sai vastaavan viisi vuotta myöhemmin. Samalla myös radan yleisöalue asfaltoitiin. Vuosittaisten kilpailupäivien määrä oli kasvanut jo neljäänkymmeneen.
Käpylän toiminta hankaloitui kuitenkin huomattavasti vain muutamaa vuotta myöhemmin Messukeskuksen rakennustöiden ja alueen yleisen ahtauden myötä. Vuonna 1973 radan pituutta jouduttiin lyhentämään 860 metrin mittaiseksi, kun etukaarre jäi Messukeskuksen parkkialueen alle. Samoihin aikoihin alettiin suunnittelemaan uutta ravirataa Espoon Leppävaaraan, mihin Vermon ravirata valmistuikin vuonna 1977.
Käpylän raviradan viimeiset kilpailut ajettiin 11. joulukuuta 1977. Niitä oli seuraamassa yli 4 000 katsojaa. Käpylän perinteitä kunnioitetaan edelleen Vermossa vuosittain ajettavan Käpylä Grand Prixin yhteydessä.
Rataennätykseksi jäi ruotsalaisen Stig H. Johanssonin tamman Fame vuonna 1975 juoksema 17,7a/1 600m.
Suurkilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkittävimpiä Käpylän suurkilpailuja olivat vuodesta 1962 ajettu Lämminveristen Suomen Mestaruus ja 1971 aloitettu Seppeleajo. Muita suurkilpailuja olivat muun muassa Tamma Champion sekä Käpylä Grand Prix, joita kaikkia ajetaan edelleen Vermossa. Kuninkuusravit Käpylässä järjestettiin neljä kertaa.
Kuninkuusravit Käpylässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Kuningas | Ohjastaja | Kuningatar | Ohjastaja | Yleisömäärä [1] |
|---|---|---|---|---|---|
| 1931 | Tomu | Frans Vanhatalo | – | – | ei tiedossa |
| 1947 | Eri-Vili | Jalmari Haaja | – | – | 10 000 |
| 1960 | Ero-Lohko | Kaarlo Partanen | Sato-Satu | Tuomo Mäkelä | 11 500 |
| 1970 | Forte | Ville Pernaa | Tella | Veikko Okkola | 16 190 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin ravien historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)