Tämä on lupaava artikkeli.

Kääpiöboat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kääpiöboat
Trachyboa boulengeri
Trachyboa boulengeri
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Osalahko: Alethinophidia
Heimo: Kääpiöboat
Tropidophiidae
Brongersma, 1951
Suvut
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kääpiöboat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kääpiöboat Commonsissa

Kääpiöboat[1] (Tropidophiidae) on käärmeheimo, jota tavataan Länsi-Intian saaristosta ja Etelä-Amerikasta. Ne ovat pienehköjä käärmeitä, jotka elävät maassa ja osittain puissa. Kääpiöboat ovat myrkyttömiä ja harmittomia ihmiselle. Heimoon kuuluu kaksi sukua ja 34 lajia[2].

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilinen laji Messelophis ermannorum Messelin kaivoksesta, Saksasta.

Kääpiöboalajien pituus on yleensä 30–60 senttiä, mutta jotkut kääpiöboat kuten mustapyrstömaaboa[3] (Tropidophis melanurus) voivat olla lähes metrin pitkä. Useimmilla kääpiöboalajeilla on pilkkuja tai raitoja tummilla väreillä, kuten ruskealla, vihreällä tai harmaalla. Joillakin kuubalaisilla lajeilla on mustavalkoisia raitoja tai pilkkuja.[4]

Kääpiöboat vaihtavat väriä olosuhteiden mukaan. Kun ne ovat aktiivisia yöllä, ne ovat vaaleamman värisiä ja kun ne lepäävät päivällä, ne ovat tummempia.[4]

Suurimmalla osalla lajeja on primitiiviset lantiorenkaiden surkastumat sekä koirailla kynsimäiset ulokkeet kloaakin aukon molemmilla puolilla.[5][6] Niiden vasen keuhko on pienentynyt tai puuttuu kokonaan, kun taas jättiläis- ja pytonkäärmeillä oikea keuhko on pienentynyt. Huulien suomuissa ei ole lämpökuoppia.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun maaboat[7] (Tropidophis) levinneisyysalue kattaa Bahaman, Kuuban, Hispaniolan, Turks- ja Caicossaaret, Caymansaaret ja Jamaikan. Eniten lajeja on Kuubassa, josta on kuvattu ainakin 15 lajia.[4] Lisäksi viittä maaboalajia tavataan Etelä-Amerikan mantereelta, joista kolme elää Brasilian rannikkosademetsässä ja kaksi luoteisessa Etelä-Amerikassa.[8] Toinen suku, Trachyboa, koostuu kahdesta Etelä-Amerikan luoteisosassa elävästä lajista.[4]

Kääpiöboan elinympäristöä ovat sademetsät, suot, mäntymetsät ja pensaikot, sekä ihmisasutusten lähistöt.[4] Niiden sanotaan suosivan kivisiä elinympäristöjä.[5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöboat ovat yleensä aktiivisia öisin, mutta niiden nähdään usein liikkuvan ja ottavan aurinkoa myös päivisin.[9] Ne elävät pääosin maassa, mutta kiipeilevät joskus saalistaessaan pensaissa, köynnöksissä ja matalissa puissa.[9][10] Kääpiöboat syövät etenkin sammakkoeläimiä ja liskoja, mutta myös pieniä nisäkkäitä ja lintuja.[4][9][10] Näiden käärmeiden ruokailutapoja ei tunneta hyvin. Kääpiöboat ovat tunnetusti aktiivisia petoja, mutta vankeudessa niiden on myös havaittu väijyvän saalista.[4][9] Monilla lajeilla on keltainen tai oranssi hännänpää, jolla ne voivat houkutella saalista tai mahdollisesti pelotella saalistajia.[4] Lajit ovat vivipaarisia, eli naaras synnyttää eläviä poikasia. Poikue koostuu yleensä enintään 10 poikasesta.[11]

Vaaran uhatessa useimmat kääpiöboat puolustautuvat kieriytymällä tiukaksi keräksi, kuten monet muutkin käärmeet.[4][9][12] Trachyboa-lajit kiertyvät litteäksi levyksi, jonka keskellä on käärmeen pää.[9] Fyysisesti häirittynä kääpiöboat voivat käyttää toista keinoa, johon myös useimmat muut käärmeet pystyvät, erittää pahanhajuista myskiä peräaukkoon liittyvistä anaalirauhasistaan.[4][9][12] Kääpiöboat puolustautuvat harvoin puremalla.[9] Maaboat voivat hyvin häirittynä turvautua erikoisempaan puolustautumiskeinoon, tahdonalaiseen verenvuotoon, jolloin ne valuttavat verta ulos silmistään, suustaan ja sieraimistaan.[4][12] Esimerkiksi kuubanmaaboa (Tropidophis semicinctus) voi täyttää silmänsä hiussuonet verellä, jolloin silmät alkavat kiiltää punaisina, ja kun suulaen hiussuonet lopulta alkavat vuotaa verta, valuu veri ulos käärmeen suupielistä.[12]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimoon luettiin aiemmin myös suvut Ungaliophis ja Exiliboa, mutta nykyään niiden uskotaan olevan läheisempää sukua jättiläiskäärmeille ja luokitellaan alaheimoon Ungaliophiinae.[13][14] Lisäksi Xenophidion on siirretty omaan heimoonsa Xenophidiidae.[15][16]

Kääpiöboat-heimoon luetaan myös monia eri puolilta maailmaa löydettyjä fossiilisia käärmeitä. Suku Dunnophis tunnetaan paleoseenilta ja eoseenilta sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta. Suvun Messelophis molemmat lajit on löydetty eoseenisesta Saksasta. Platyspondylia eli Euroopassa eoseenin ja oligoseenin aikana, Saksasta peräisin oleva Rottophis atavus eli oligoseenilla ja Falseryx eli Euroopassa oligoseenilta mioseenille.[17][18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU:n CITES-lajilistat Suomen herppiharrastajat ry. Viitattu 25.3.2018.
  2. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Tropidophiidae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  3. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 161. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  4. a b c d e f g h i j k Burger, R. Michael: Dwarf Boas of the Caribbean. Reptilia: The European Herp Magazine, 2004, nro 35, s. 43–47. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  5. a b Minelli, Alessandro & Contrafatto, Giancarlo: Biological science fundamentals and systematics, Nide 4, s. 147. Oxford: Eolss Publishers Co Ltd, 2009. ISBN 978-1-84826-189-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)
  6. a b O’Shea, Mark: Boas and pythons of the world. Lontoo: New Holland, 2007. ISBN 9781845375447. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.3.2018). (englanniksi)
  7. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 117. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  8. Curcio, Felipe Franco & Sales Nunes, Pedro M. & Argolo, Antônio Jorge Suzart & Skuk, Gabriel & Rodrigues, Miguel Trefaut: Taxonomy of the South American Dwarf Boas of the Genus Tropidophis Bibron, 1840, With the Description of Two New Species from the Atlantic Forest (Serpentes: Tropidophiidae). Herpetological Monographs, 1.12.2012, 26. vsk, nro 1, s. 80–121. The Herpetologists' League. doi:10.1655/herpmonographs-d-10-00008.1. ISSN 0733-1347. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h Hutchins, Michael & Murphy, James B. & Schlager, Neil (toim.): Grzimek’s Animal Life Encyclopedia. 7. Reptiles, s. 433–435. Farmington Hills, MI: Gale Group, 2003. ISBN 0-7876-5783-2. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.10.2018). (englanniksi)
  10. a b Rafferty, John P.: Reptiles and Amphibians, s. 131. New York: Rosen Education Service, 2011. ISBN 978-1-6153-0344-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.3.2018). (englanniksi)
  11. Vitt, Laurie J. & Caldwell, Janalee P.: Herpetology: An Introductory Biology of Amphibians and Reptiles, s. 604–605. Amsterdam: Elsevier, 2014. ISBN 978-0-12-386919-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)
  12. a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1821. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  13. Lee, Michael S. Y. & Hugall, Andrew F. & Lawson, Robin & Scanlon, John D.: Phylogeny of snakes (Serpentes): Combining morphological and molecular data in likelihood, Bayesian and parsimony analyses. Systematics and Biodiversity, 1.11.2007, 5. vsk, nro 4, s. 371–389. Taylor & Francis. doi:10.1017/S1477200007002290. ISSN 1477-2000. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  14. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Ungaliophiinae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  15. Wallach, Van & Günther, Rainer: Visceral anatomy of the Malaysian snake genus Xenophidion, including a cladistic analysis and allocation to a new family (Serpentes: Xenophidiidae). Amphibia-Reptilia, , 19. vsk, nro 4, s. 385–405. doi:10.1163/156853898x00052. ISSN 1568-5381. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  16. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Xenophidiidae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  17. Szyndlar, Zbigniew & Smith, Richard & Rage, Jean-Claude: A new dwarf boa (Serpentes, Booidea, ‘Tropidophiidae’) from the Early Oligocene of Belgium: a case of the isolation of Western European snake faunas. Zoological Journal of the Linnean Society, 1.2.2008, 152. vsk, nro 2, s. 393–406. doi:10.1111/j.1096-3642.2007.00357.x. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  18. Z. Szyndlar et al. 2008 Fossilworks: Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)