Tämä on lupaava artikkeli.

Kääpiöboat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kääpiöboat
Trachyboa boulengeri
Trachyboa boulengeri
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Osalahko: Alethinophidia
Heimo: Kääpiöboat
Tropidophiidae
Brongersma, 1951
Suvut
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kääpiöboat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kääpiöboat Commonsissa

Kääpiöboat[1] (Tropidophiidae) on käärmeheimo, jota tavataan Länsi-Intian saaristosta ja Etelä-Amerikasta. Ne ovat pienehköjä käärmeitä, jotka elävät maassa ja osittain puissa. Kääpiöboat ovat myrkyttömiä ja harmittomia ihmiselle. Heimoon kuuluu kaksi sukua ja 34 lajia[2].

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilinen laji Messelophis ermannorum Messelin kaivoksesta, Saksasta.

Kääpiöboalajien pituus on yleensä 30–60 senttiä, mutta jotkut kääpiöboat kuten mustapyrstömaaboa[3] (Tropidophis melanurus) voivat olla lähes metrin pitkä. Useimmilla kääpiöboalajeilla on pilkkuja tai raitoja tummilla väreillä, kuten ruskealla, vihreällä tai harmaalla. Joillakin kuubalaisilla lajeilla on mustavalkoisia raitoja tai pilkkuja.[4]

Kääpiöboat vaihtavat väriä olosuhteiden mukaan. Kun ne ovat aktiivisia yöllä, ne ovat vaaleamman värisiä ja kun ne lepäävät päivällä, ne ovat tummempia.[4]

Suurimmalla osalla lajeja on primitiiviset lantiorenkaiden surkastumat sekä koirailla kynsimäiset ulokkeet kloaakin aukon molemmilla puolilla.[5][6] Niiden vasen keuhko on pienentynyt tai puuttuu kokonaan, kun taas jättiläis- ja pytonkäärmeillä oikea keuhko on pienentynyt. Huulien suomuissa ei ole lämpökuoppia.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun maaboat[7] (Tropidophis) levinneisyysalue kattaa Bahaman, Kuuban, Hispaniolan, Turks- ja Caicossaaret, Caymansaaret ja Jamaikan. Eniten lajeja on Kuubassa, josta on kuvattu ainakin 15 lajia.[4] Lisäksi viittä maaboalajia tavataan Etelä-Amerikan mantereelta, joista kolme elää Brasilian rannikkosademetsässä ja kaksi luoteisessa Etelä-Amerikassa.[8] Toinen suku, Trachyboa, koostuu kahdesta Etelä-Amerikan luoteisosassa elävästä lajista.[4]

Kääpiöboan elinympäristöä ovat sademetsät, suot, mäntymetsät ja pensaikot, sekä ihmisasutusten lähistöt.[4] Niiden sanotaan suosivan kivisiä elinympäristöjä.[5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiöboat saalistavat pieniä selkärankaisia maassa, pensaissa ja matalissa puissa.[9] Ravintoon kuuluvat sammakot ja liskot, sekä pienet nisäkkäät ja linnut. Niitä pidetään yleensä aktiivisina petoina, mutta havainnot osoittavat niiden myös väijyvän saalista. Monilla lajeilla on keltainen tai oranssi hännänpää, jolla ne voivat houkutella saalista tai mahdollisesti pelotella saalistajia.[4] Naaras synnyttää eläviä poikasia.[9] Poikueessa on yleensä 10 poikasta tai vähemmän.[10] Kääpiöboat voivat monien muiden käärmeiden tapaan puolustautua kieriytymällä tiukaksi keräksi sekä erittämällä pahanhajuista myskiä. Lisäksi maaboat pystyvät uhattuna valuttamaan verta silmistään, suustaan ja sieraimistaan.[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimoon luettiin aiemmin myös suvut Ungaliophis ja Exiliboa, mutta nykyään niiden uskotaan olevan läheisempää sukua jättiläiskäärmeille ja luokitellaan alaheimoon Ungaliophiinae.[11][12] Lisäksi Xenophidion on siirretty omaan heimoonsa Xenophidiidae.[13][14]

Kääpiöboat-heimoon luetaan myös monia eri puolilta maailmaa löydettyjä fossiilisia käärmeitä. Suku Dunnophis tunnetaan paleoseenilta ja eoseenilta sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta. Suvun Messelophis molemmat lajit on löydetty eoseenisesta Saksasta. Platyspondylia eli Euroopassa eoseenin ja oligoseenin aikana, Saksasta peräisin oleva Rottophis atavus eli oligoseenilla ja Falseryx eli Euroopassa oligoseenilta mioseenille.[15][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EU:n CITES-lajilistat Suomen herppiharrastajat ry. Viitattu 25.3.2018.
  2. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Tropidophiidae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  3. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 161. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  4. a b c d e f g Burger, R. Michael: Dwarf Boas of the Caribbean. Reptilia: The European Herp Magazine, 2004, nro 35, s. 43–47. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  5. a b Minelli, Alessandro & Contrafatto, Giancarlo: Biological science fundamentals and systematics, Nide 4, s. 147. Oxford: Eolss Publishers Co Ltd, 2009. ISBN 978-1-84826-189-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)
  6. a b O’Shea, Mark: Boas and pythons of the world. Lontoo: New Holland, 2007. ISBN 9781845375447. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.3.2018). (englanniksi)
  7. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 117. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
  8. Curcio, Felipe Franco & Sales Nunes, Pedro M. & Argolo, Antônio Jorge Suzart & Skuk, Gabriel & Rodrigues, Miguel Trefaut: Taxonomy of the South American Dwarf Boas of the Genus Tropidophis Bibron, 1840, With the Description of Two New Species from the Atlantic Forest (Serpentes: Tropidophiidae). Herpetological Monographs, 1.12.2012, 26. vsk, nro 1, s. 80–121. The Herpetologists' League. doi:10.1655/herpmonographs-d-10-00008.1. ISSN 0733-1347. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  9. a b Rafferty, John P.: Reptiles and Amphibians, s. 131. New York: Rosen Education Service, 2011. ISBN 978-1-6153-0344-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.3.2018). (englanniksi)
  10. Vitt, Laurie J. & Caldwell, Janalee P.: Herpetology: An Introductory Biology of Amphibians and Reptiles, s. 604–605. Amsterdam: Elsevier, 2014. ISBN 978-0-12-386919-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 25.3.2018). (englanniksi)
  11. Lee, Michael S. Y. & Hugall, Andrew F. & Lawson, Robin & Scanlon, John D.: Phylogeny of snakes (Serpentes): Combining morphological and molecular data in likelihood, Bayesian and parsimony analyses. Systematics and Biodiversity, 1.11.2007, 5. vsk, nro 4, s. 371–389. Taylor & Francis. doi:10.1017/S1477200007002290. ISSN 1477-2000. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  12. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Ungaliophiinae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  13. Wallach, Van & Günther, Rainer: Visceral anatomy of the Malaysian snake genus Xenophidion, including a cladistic analysis and allocation to a new family (Serpentes: Xenophidiidae). Amphibia-Reptilia, , 19. vsk, nro 4, s. 385–405. doi:10.1163/156853898x00052. ISSN 1568-5381. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  14. Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Xenophidiidae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 24.3.2018. (englanniksi)
  15. Szyndlar, Zbigniew & Smith, Richard & Rage, Jean-Claude: A new dwarf boa (Serpentes, Booidea, ‘Tropidophiidae’) from the Early Oligocene of Belgium: a case of the isolation of Western European snake faunas. Zoological Journal of the Linnean Society, 1.2.2008, 152. vsk, nro 2, s. 393–406. doi:10.1111/j.1096-3642.2007.00357.x. ISSN 0024-4082. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)
  16. Z. Szyndlar et al. 2008 Fossilworks: Gateway to the Paleobiology Database. Viitattu 25.3.2018. (englanniksi)