Siirry sisältöön

Károly Grósz

Wikipediasta
Károly Grósz
MSZMP:n pääsihteeri
22. toukokuuta 1988 – 7. lokakuuta 1989
Edeltäjä János Kádár
Seuraaja Rezső Nyers
Unkarin pääministeri
25. kesäkuuta 1987 – 24. marraskuuta 1988
Edeltäjä György Lázár
Seuraaja Miklós Németh
Henkilötiedot
Syntynyt1. elokuuta 1930
Miskolc, Unkari
Kuollut7. tammikuuta 1996 (65 vuotta)
Gödöllő, Unkari
Ammatti poliitikko
Puoliso Anna Király
Tiedot
Puolue Unkarin sosialistinen työväenpuolue (MSZMP) (1956-1989)
Muut puolueet Unkarin kommunistinen puolue (MKP) (1945-1948)
Unkarin työväenpuolue (MDP) (1948-1956)

Károly Grósz (1. elokuuta 1930, Miskolc – 7. tammikuuta 1996, Gödöllő) oli unkarilainen kommunistipoliitikko, joka toimi Unkarin sosialistisen työväenpuolueen viimeisenä pääsihteerinä vuosina 1988–1989 ja pääministerinä 1987–1988. Grósz leimautui lyhyenä pääsihteeriaikanaan radikaalien uudistusten vastustajaksi.[1]

Kommunistivallan kasvatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grósz syntyi Miskolcissa, jossa hän liittyi Unkarin kommunistiseen puolueeseen vuonna 1945 14-vuotiaana. Kommunistit ottivat täyden vallan vuonna 1949, ja Grósz nousi puolueen riveissä tärkeäksi puoluejohtajaksi kotiseudullaan. Hän toimi Unkarin työväenpuolueen (MDP) piirikuntatason agitaatio- ja propagandaosaston johtajana vuodesta 1954. Unkarin kansannousun aikana vuonna 1956 Grósz toimi kommunistihallinnon edustajana kieltäen mm. paikallisia lehtiä uutisoimasta kansannousun tapahtumista. Kansannousun tukahduttamisen jälkeen 4. marraskuuta 1956 Grósz nimitettiin uuden kommunistisen valtiopuolueen, Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MSZMP) paikallisen puolueosaston johtajaksi.[1]

Vuonna 1974 hänet nimitettiin Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MSZMP) agitaatio- ja propagandaosaston johtajaksi. Vuonna 1979 Grósz valittiin kotimaakuntansa puoluekomitean ensimmäiseksi sihteeriksi. Vuonna 1984 hän palasi puoluekomitean johtajaksi Budapestiin.[2] [1]

Kommunistivallan viimeinen johtaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1985 puoluekokouksessa Károly Grószista tuli politbyroon jäsen. Unkarissa aloitettiin tuolloin talousuudistus, joka kuitenkin epäonnistui: yksityinen kulutus kasvoi liikaa, ja Unkari eli yli varojensa. Talouskriisi pakotti muutoksiin korkeimmassa johdossa, ja 11 vuotta virassa olleelle György Lázárille etsittiin nuorempaa ja tehokkaampaa seuraajaa. Kesäkuussa 1987 Grósz nimitettiin Unkarin pääministeriksi eli Unkarin kansantasavallan ministerineuvoston puheenjohtajaksi, mikä oli maan toiseksi vaikutusvaltaisin asema puolueen pääsihteerin eli János Kádárin jälkeen.[3]

Grósz totesi syksyllä 1987 muutaman kuukauden pääministerinä toimittuaan[4]:

»Emme toteuttaneet tärkeintä tavoitetta, jokaisen tuotantoprosessin osan tehokkuutta. Tehokkuus ja tuottavuus nousivat niukasti, laatu ei juuri parantunut ja raaka-aineiden ja energian kulutus pysyivät korkeana. ... Yritykset eivät saaneet osoittaa aitoa autonomiaa, eikä keskushallinnon ohjaus parantunut kylliksi. ... Kaikki edistys riippuu siitä, kuinka tehokkaasti yritykset, osuuskunnat ja kaikki tuotantoyksiköt muutetaan aidosti autonomisiksi.»

Taloudelliset ongelmat heijastuivat ristiriitoina poliittisessa johdossa. Jännitteitä synnyttivät mm. puolueen pääideologi János Bereczin ja uudistusmielisten johtohahmoksi nousseen ministeri Imre Pozsgayn puoluejohtoa koskevat kriittiset kommentit.[5]

Pääsihteeri János Kádár ja Károly Grósz, puoluekomitean ensimmäinen sihteeri vuonna 1986 Budapestin keskustassa Váci utcalla. Myöhemmin, vuonna 1988, Grósz seurasi Kádária pääsihteerinä.

Tässä tilanteessa ratkaisuksi tuli iäkkään ja sairaan pitkäaikaisen puoluejohtajan János Kádárin ero. Toukokuussa 1988 koolle kutsuttu puoluekonferenssi valitsi Károly Grószin puolueen pääsihteeriksi. Grósz kannatti politiikan ja talouden alalla maltillisia ja mitoitettuja muutoksia, jotka johtaisivat hänen mukaansa kommunistisen järjestelmän huolelliseen uudistamiseen koskematta sen perustuksiin. Hän kutsui tätä mielellään "mallin muutokseksi" eli uudistuksiksi ja parannuksiksi kommunistisissa puitteissa vastakohtana täydelliselle "järjestelmän muutokselle" eli kommunismin korvaamiselle länsimaisella järjestelmällä, jota puolsi kasvava radikaaliryhmä, ns. reformistikommunistit.[6]

Grósz tapasi Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin Washingtonissa 27. heinäkuuta 1988. Grosz, ensimmäinen unkarilainen johtaja, joka vieraili Yhdysvalloissa sitten vuoden 1946, jolloin vierailun teki pääministeri Ferenc Nagy.

Grósz pysyi pääministerinä 24. marraskuuta 1988 saakka, jolloin hänen seuraajakseen tuli radikaalin uudistajaryhmän edustaja Miklós Németh.[7] Nuoren 41-vuotiaan Némethin vahvuutena nähtiin pääministerinvaihtotilanteessa hänen kykynsä tehdä nopeita ja käytännöllisiä muutoksia. Némethin nimityksen nähtiin osoittavan Unkarin suuntautuvan taloussuhteissa entistä enemmän länteen.[8]

Vuoden 1989 edetessä Grósz jäi yhä enemmän puolueen radikaalien uudistajien eli Némethin, Rezső Nyersin, Gyula Hornin ja Imre Pozsgayn syrjäyttämäksi. Hän yritti hidastaa, pysäyttää tai peruuttaa vihollistensa ajamia radikaaleja muutoksia, joiden tavoitteena oli liberaalin poliittisen järjestelmän ja markkinatalouden luominen Unkariin. Hän vastusti vuoden 1956 kansannousun aikana teloitetun pääministerin Imre Nagyn kunnianpalautusta.[9] Kesäkuussa 1989 Nagy haudattiin uudelleen, ja tämän johdosta järjestetty juhlatilaisuus Budapestin Sankarien aukiolla keräsi valtavan yleisön. Tässä yhteydessä Grószin kielteinen asenne kansannousun sankari Nagya kohtaan heikensi hänen asemaansa entisestään.[10]

Unkarin sosialistisen työväenpuolueen (MSZMP) johdossa tehtiin 26. kesäkuuta 1989 merkittävä muutos, sillä puolueelle valittiin silloin Nyersin johtama neljän miehen kollektiivinen puhemiehistö. Vaikka Grósz säilytti virkansa pääsihteerinä, Rezső Nyers uutena puolueen puheenjohtajana nousi Unkarin tosiasialliseksi johtajaksi. Muut kaksi puheenmiehistön jäsentä olivat pääministeri Németh ja reformistikommunistien näkyvin hahmo Pozsgay.[11] Grósz kuitenkin vastusti radikaalien uudistajien pyrkimystä organisoida puolue uudelleen sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi. Hän toimi pääsihteerinä 7. lokakuuta asti, jolloin siihenastinen MSZMP lakkautti itsensä ja perustettiin uusi, demokratiaan ja monipuoluejärjestelmään sitoutunut Unkarin sosialistinen puolue (MSZP).[12]

Kommunistijohtajuuden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grószin johtama kommunistinen ("kovan linjan") ryhmä jäi lokakuussa 1989 vähemmistöksi ja erosi joulukuussa 1989 uudeksi puolueeksi, joka aluksi säilytti puolueen entisen nimen ”Unkarin sosialistinen työväenpuolue” (Magyar Szocialista Munkáspárt). Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Grósz, joulukuussa puolueen johtajaksi valittiin Gyula Thürmer. Puolue vaihtoi sittemmin nimeä useaan otteeseen: vuonna 1990 ”Työväenpuolueeksi” (Munkáspárt), vuonna 2005 ”Unkarin kommunistiseksi työväenpuolueeksi” (Magyar Kommunista Munkáspárt), vuonna 2013 jälleen ”Unkarin työväenpuolueeksi” (Magyar Munkáspárt). Se jäi pienpuolueeksi, joka ei vuosina 1990–2024 onnistunut kertaakaan ylittämään äänikynnystä.[13][14][15]

Vakava sairastuminen esti Grószin aktiivisen osallistumisen poliittiseen elämään. Sen vuoksi hän toimi viimeisinä elinvuosinaan Unkarin kommunistisen liikkeen neuvonantajana aina tammikuussa 1996 65-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Indeksi Gr-Gz: Grósz, Károly rulers.org. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Mikko Eronen: Grosz onistui vaihtamaan kuvansa edistykseliseksi. Helsingin Sanomat, 23.5.1988, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  3. ↑ Unkarin johtoa uusittiin talouden elvyttämiseksi. Helsingin Sanomat, 26.6.1987, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  4. ↑ Jukka Luoma: Unkari aikoo lopettaa talousreformin peukaloinnin - Kansantalouteen saadaan ryhtiä, kun ykistyiset ja valtion menot pannaan tulojen tasalle. Helsingin Sanomat, 17.12.1987, s. 35. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  5. ↑ Karoly Grosz näpäytti uudistajia. Helsingin Sanomat, 17.12.1987, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  6. ↑ Mikko Eronen: Grosz onnistui vaihtamaan kuvansa edistykselliseksi. Helsingin Sanomat, 23.5.1988, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  7. ↑ Jukka Luoma: Nemeth lupasi pontta uudistuksin - Unkarin uusi pääministeri varoitti vaikeista ajoista. Helsingin Sanomat, 25.11.1988, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  8. ↑ Poliittisesti kokematon nuori työjuhta. Helsingin Sanomat, 25.11.1988, s. 28. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  9. ↑ Nagyn kuolemantuomiosta pian uusi arvio Unkarissa. Helsingin Sanomat, 15.4.1989, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  10. ↑ Jukka Luoma: Sovintoon vielä matkaa Unkarissa - Satatuhatta saattoi vuoden 1956 kansannousun johtajia hautaan Budapestissä. Helsingin Sanomat, 17.6.1989, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  11. ↑ Puoluesihteeri syrjään Unkarissa - Veteraaniuudistaja Rezső Nyers nimitettiin puolueen puheenjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 26.6.1989, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  12. ↑ Kiista puolueesta kihtyi Unkarissa - Vanhoillisten lähtö uudesta sosialistisesta puolueesta epävarmaa. Helsingin Sanomat, 9.10.1989, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.
  13. ↑ Elections to the Hungarian National Assembly - Results Lookup: March 25-April 8, 1990 National Assembly Election Results - Hungary Totals electionresources.org. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  14. ↑ VoksCentrum - a választások univerzuma web.archive.org. 27.9.2007. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 13.1.2025.
  15. ↑ Index - Politika - Magyar Kommunista Munkáspárt index.hu. Viitattu 13.1.2025.
  16. ↑ Kuolleita: Puioluejohtaja Karoly Grosz. Helsingin Sanomat, 10.1.1996, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 12.1.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Károly_Grósz&oldid=23123723”