Jääkärinkatu
_talvella_2.JPG)
Jääkärinkatu (ruots. Jägaregatan) on noin 250 metriä pitkä[1] itä–länsisuuntainen katu Helsingin Ullanlinnassa. Se alkaa itäpäässään Korkeavuorenkadulta ja päättyy länsipäässään Laivurinkadun ylemmälle sivuhaaralle hieman Viiskulmasta etelään. Jääkärinkadun ajorata on koko pituudeltaan yksisuuntainen.
Jääkärinkatu 4:ssä sijaitsivat G.W. Sohlbergin tehdas- ja konttorirakennukset vuosina 1885–1975.[2] Nykyään Jääkärinkadun varrella on etupäässä asuinkerrostaloja, joiden alakerroissa on kivijalkakauppoja. Kadun varrella on myös kultasepänliike ja kebab-ravintola.
Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääkärinkatu on saanut nimensä sen länsipään tienoilla, nykyisen Tehtaanpuiston paikalla 1800-luvun alkupuolella sijainneen vuokra-alueen nimestä Jägersdorff.[3] Alue oli vuonna 1834 vuokrattu Suomen kaartin käyttöön ampumarata-alueeksi.[4].
Nimi vahvistettiin alun perin vuonna 1842 ruotsinkielisessä muodossa Jägare Gatan. Suomenkielisenä vastineena esiintyi vuonna 1866 Jääkerikatu.[3] Kun ruotsin sana jägare kuitenkin tarkoittaa, paitsi sotilasta, jääkäriä, myös metsästäjää, kadusta käytettiin 1880-luvulta lähtien myös nimeä Metsästäjänkatu, joka vuonna 1909 vahvistettiin viralliseksi.[3] Nykyinen suomennos vahvistettiin vuonna 1928[3] kaupunginvaltuuston asettaman, kadunnimistön yleistä tarkistamista käsitelleen komitean esityksestä, sillä sanan oletettiin tässä yhteydessä tarkoittavan sotilasta. Kun asia tuli käsittelyyn valtuustossa, sitä kuitenkin vastustivat eräät vasemmistolaiset valtuutetut.[5]
Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Jääkärinkatu tammikuussa 2016. -
Jääkärinkatu 6:n sisäpiha, jossa sijaitsee yksi Ullanlinnan harvoista puutaloista.
_talvella.JPG)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jääkärinkatu in Ullanlinna - Eteläinen suurpiiri StreetDir. Viitattu 2.4.2016.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: ”Forelli”, Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 272. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ a b c d ”Kaupunginosien sekä katujen, puistojen, torien ja muiden yleisten paikkojen ja luonnonpaikkojen nimet selityksineen, Kantakaupunki, Jääkärikatu”, Helsingin kadunnimet, s. 104. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
- ↑ Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 344–345. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
- ↑ ”Kadunnimistön yleinen tarkistus 1923–1927”, Helsingin kadunnimet, s. 56. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.