Juusjärven kalliomaalaus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juusjärven kalliomaalaus
Kirkkonummen Juusjärven kalliomaalaus; Tarkastuskuva (musketti.M012-AKF128177-).jpg
Sijainti

Juusjärven kalliomaalaus
Koordinaatit 60°11′13.2950″N, 24°25′36.6744″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus
Kaupunki Kirkkonummi

Juusjärven kalliomaalaus on järjestyksessä toinen kalliomaalaus, joka on Suomesta löydetty. Se sijaitsee Juusjärvellä Kirkkonummella Uudellamaalla. Kalliomaalaus, jonka kuviot näkyvät selvästi paljain silmin, on ajoitettu pronssikauteen.

Löytyminen ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka paikalliset asukkaat tunsivat kalliomaalaukset entuudestaan, voidaan kuvioiden löytymisen kunnia antaa arkeologi Veikko Lehtosalolle, joka suoritti seudulla rutiininomaista inventointia vuonna 1963. Paikalliset olivat pitäneet kuvioita lasten graffiteina tai sähkölinjan rakennusmiesten merkintöinä, mutta Lehtosalo ymmärsi kuviot oikein. Seuraavana vuonna Ville Luho teki kuvioista peitepiirrokset. Vuonna 2009 Oula Seitsonen suoritti paikalla inventoinnin.[1][2] Kuvioiden alkuperäisestä ilmoittajasta ei ole tietoa.[3]

Edellinen löydetty kalliomaalaus oli Vitträskin kalliomaalaus vuodelta 1911, joka sijaitsee noin 5 kilometrin päässä Vitträsk-järvellä. Juusjärven maalauksen löytymisestä kirjoiteltiin lehdistössä ja asia tuli kansalaisille tutuksi. Asian saaman julkisuuden innoittamina muutkin ihmiset alkoivat kiinnittää kuviohin huomiota ja vuonna 1966 löytyikin kolmas kalliomaalaus Valkeisaarelta.[1]

Helsingin seudun kalliomaalaukset muodostavat esiintymispaikkojensa suhteen poikkeuksen suomalaisessa kalliomaalausperinteessä. Kun kohteet ovat yleensä Sisä-Suomen järvi- ja jokiverkoston solmukohdissa ja saarissa, sijaitsevat nämä muinaisella merenrantavyöhykkeellä. Juusjärven lisäksi tällaisia kohteita ovat Vitträsk ja Jänsikallio sekä epävarmemmat kohteet Karstun linnavuorella Lohjassa ja Rekottilan linnavuorella Paimiossa.[4]

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaus sijaitsee Juusjärven etelärannalla kapeassa lahdessa noin 7 kilometriä Kirkkonummelta pohjoiseen, veden äärellä olevassa pystykalliossa 36-37 metriä merenpinnan ja 5-6 metriä Juusjärven pinnan yläpuolella.[2] Pystykallio rajautuu edestä rantakaistaleeseen tai terassi, jolta ne on voitu maalata seisten.[5][6]

Muinainen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ville Luho sijoitti Juusjärven ja Vitträskin maalauskohteet samalle korkeudelle merenpinnasta. Kun kohteen korkeus järvenpinnasta on 5-6 metriä, saattoi kalliomaalaukset tehdä myös silloin, kun Juusjärvi oli osa kapaenevaa merenlahtea.[7] Yhteys mereen teki vesistöstä huomattavasti kalaisamman kuin pieni järvi voi olla.

Maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaukset sijaitsevat pääosin 1,30×2,50 m² aluella. Selkeimmin erottuvat kaksi pitkävartaloista ihmishahmoa, jotka ovat 50 senttimetriä pitkät. Niiden ympärille on keskittynyt tiivis kuvioryhmä. Niiden kädet ovat puolittain ylös kohotettuja ja kantapäät osuvat yhteen polvien ollessa taivutettuina. Jalkaterät on maalattu siten, että ne muodostavat säärien kanssa ristikuvion. Ihmishahmot vaikuttavat identtisiltä ja voidaan olettaakin, että ne maalattiin samanaikaisesti rinnakkain.[2][5]

Edellisten "kaksosten" yläpuolella on 30 senttimetriä pitkä länkisäärinen ihmishahmo. Se on saatettu maalata ennen kaksosia, mutta jos se tehtiin jälkeenpäin, on sen vasemman jalan osuminen vasemmanpuolisen kaksosen päähän tarkoituksellista. Myös kaksosten oikealla puolelle, näiden rinnalla, on maalattu noin 40 senttimetriä pitkä ihmishahmo, johon yhtyy sik-sak-kuvio. Sen vieressä on vielä toinen sik-sak-kuvio. Kaksosen oikea käsi koskettaa tätä ihmishahmoa.[2][5]

Vasemmanpuoleisen kaksosen viereen on painettuna kämmenen kuvio, joka vaikuttaa epätäydelliseltä kalliopinnan rapautumisen takia. Sen pituus on noin 30 senttimetriä. Kämmenen vasemmalla puolella ja alapuolella on haalistuneita punaväriläikkiä.[2][5]

Erikoinen kuvioryhmä muodostuu 1,1 metrin matkalle alekkain maalatuista kuvioista, jotka ovat suttaantuneet epäselviksi. Ne esittänevät eläimiä, mutta ylin kuviojakso muistuttaa käärmettä tai vinosti ylöspäin seisovaa hirvieläintä.[2][5]

Suuren kuvioryhmän alapuolella erottuu yksinäinen ja kulunut kuviopari. Siinä hauen näköinen kuvio "pökkii" vinosti 45 asteen kulmassa oikealle "kelluvaa" ihmishahmoa. Kala on noin 30 ja ihmishahmo noin 50 senttimetriä pitkä. Näiden vasemmalla alapuolella on mahdollisesti leveä punavärialue, josta on voitu erottaa kaksi kalaa ja osittainen ihmishahmo. Näistä hieman kauempana vasemmalla on vielä heikkokuntoinen ihmishahmo. Muut punaväriläikät eivät hahmotu.[2][5][6][7]

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salpausselän eteläpuolisissa kuvakentissä keskeisin hahmo on ihminen.[8] Antti Lahelma ehdottaa "kaksosten" kohdalla, että ne olisi maalattu kallioon viimeisenä. Muut kuviot, kuten kämmenjäljet ja ihmishahmot sekä pitkä pystysuuntainen kuvioryhmä olisi maalattu ensimmäiseksi.[6]

Suomalaisessa kalliomaalausperinteessä kaloilla on vähäinen meritys. Niitä on tavattu Juusjärven lisäksi varmoja tunnistuksia on myös Kapasaaressa ja Astuvansalmella. Kaloja saattaa olla muillakin maalauskohteilla, joskin ne ovat jääneet tunnistamatta. Merkittävin maalattu kala on hauki.[9]

Kuvakentän oikeassa laidassa olevat usean kuvion 1,1 metriä korkea kuvarykelmä on vielä tunnistamatta. Samanlainen löytyy Pakanavuorella, mutta sekin on epäselvä. Sen vieressä oleva ihmishahmon ja sik-sak-kuvion yhdistelmälle löytyy Kolmiköytisienvuorella vastine. Siellä "putoavalla" ihmishahmolla on myös sik-sak-uloke alaruumiissaan ja käärmeeksi sopiva sik-sak-kuvio vieressään. Yhdessä Juusjärven kuvion kanssa voidaan tulkinta käärmeestä, ja Suomessa erityisesti kyystä, pitää melko varmana ja ihmiskäärmeen symboliikkaa verrata kansanperinteen shamanistiseen henkimaailman apueläimeen ja saamelaisrumpujen "noidan käärmeeseen".[10][11]

Vain harvoissa suomalaisissa maalauksissa ihmishahmo kuvataan makaamassa, ylösalaisin tai vinossa asennossa. Silloin ihmishahmo esiintyy yhdessä jonkin eläimen kanssa. Juusjärvellä se on hauki, Värikalliolla se on hirvi tai peura ja Enonkoski Haukkavuorella sekä Mertakalliolla taas käärme (sik-sak-kuvio). Voidaan ajatella, että ihmishahmo ja eläin kuvataan kuvioparina meritsemässä esimerkiksi loveen lankeamista ja apueläimen tapaamista henkimaailman.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Muinaistaideyhdistys: Juusjärvi
  • Luukkonen, Ismo: Juusjärvi
  • Muinaisjäännösrekisteri: Juusjärvi Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto. Viitattu 22.7.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.30
  2. a b c d e f g Museovirasto: Juusjärvi
  3. Muinaistaideyhdistys: Juusjärvi
  4. Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.21
  5. a b c d e f Luukkonen, Ismo: Juusjärvi
  6. a b c Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.224-225, Liite III
  7. a b Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.164-165
  8. Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.18
  9. Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.26-27
  10. Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.52, 56 ja 58
  11. a b Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.35-37, Liite I

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]