Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva)
| Juurakon Hulda | |
|---|---|
 Elokuvajuliste |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Jaakko Huttunen Valentin Vaala |
| Perustuu | Juhani Tervapään näytelmään Juurakon Hulda, 1937 |
| Tuottaja | Matti Schreck |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Armas Hirvonen |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Pääosat |
Irma Seikkula Tauno Palo Topo Leistelä Hugo Hytönen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 17. lokakuuta 1937 |
| Kesto | 88 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 1 158 199 mk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juurakon Hulda on Valentin Vaalan ohjaama Hella Wuolijoen nimellä Juhani Tervapää kirjoittamaan menestysnäytelmään[1] Juurakon Hulda perustuva suomalainen elokuva vuodelta 1937.
Kyseessä on ensimmäinen Wuolijoen teosten perusteella tehty elokuva, ja hanketta ajoi Suomi-Filmin konttoripäällikkö, toimitusjohtaja Matti Schreckin lanko Jaakko Huttunen (1911–1938), joka teki myös käsikirjoituksen yhdessä Vaalan kanssa.[2]
Tarina kertoo köyhän ja ylenkatsotun, mutta ylpeän ja omanarvontuntoisen hämäläisnaisen sosiaalisesta noususta opiskelun ja muun itsensä kehittämisen kautta. Hulda Juurakko on tyypillinen wuolijokelainen vahva ja itsenäinen nainen, joka menee vaikka harmaan kiven lävitse, ellei pysty sitä kiertämään tai ylittämään.
Elokuva aiheutti aikoinaan kohua, sitä pidettiin rajojen rikkomisena ja sääty-yhteiskunnan perustusten horjuttamisena. Eräitä kotiapulaisia jopa kiellettiin katsomasta Juurakon Huldaa, etteivät he olisi saaneet "huonoja" vaikutteita.
Ajallisesti tarina käsittää seitsemän vuotta noin vuodesta 1930 eteenpäin. Juurakon Hulda on Irma Seikkulan läpimurto valkokankaalla ja kuuluu suomalaisen elokuvan klassikoihin. Se on Wuolijoen näytelmistä ensimmäinen, joka sai elokuvallisen tulkinnan.
Maalaistyttö Hulda (Irma Seikkula) saapuu tuomarin (Tauno Palo) piiaksi mutta päättää olla jäämättä piian osaan ja alkaa opiskella. Etenemisyritys kohtaa kuitenkin kaavamaisia asenteita.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hulda Juurakko lähtee köyhästä Juurakon talosta Helsinkiin etsimään parempaa elämää, mutta takaiskujen masentamana löytää itsensä Esplanadin penkiltä. Joukko mieskansanedustajia vie hänet tuomari Kaarle Soratien asuntoon. Miehet hurmaantuvat Huldan välittömyydestä ja suorapuheisuudesta, tosin suhtautuvat häneen alentuvasti. Vain Soratien asenne Huldaan on hieman vastahakoinen.
Miehet väittelevät, onko kaupunkiin tullut Hulda sosiaalinen ongelma, sillä riittää maaseudulla töitä. Soratien mielestä juuri siksi "Hulda on väestöprobleeman huippu". Miehet ennustavat Huldalle synkkää tulevaisuutta. Soratie kommentoi: "Hulda on probleema, joka pannaan pöydälle seuraavaan istuntoon". Hulda on kuitenkin faktum. Hän saa yöpaikan ja työpaikan kotiapulaisena varakkaan ja naimattoman tuomarin luona. Huldalla on kokemusta alalta muun muassa Niskavuoren rusthollin sisäkkönä.
Hulda alkaa opiskella työn ohessa tavoitteena oppia kaikki, minkä hienostokin on oppinut: kieliä, matematiikkaa, renessanssin ja muut käsitteet. Eletään 1930-luvun luokka-yhteiskunnassa, jossa herrasväen ja palvelusväen ei sovi kulkea asuntoon edes samasta ovesta. Hulda alkaa seitsemän vuoden aikana kavuta yhteiskunnan portaita ylös. Hän suorittaa Työväenopistossa keskikoulun ja lukion ja jatkaa Yhteiskunnalliseen korkeakouluun, josta hän valmistuu yhteiskuntatieteiden kandidaattina, eli sai tutkinnon, joka vastaa nykyisiä maistereita.
Ongelmitta ei opiskelu eikä tuomarin ja Huldan yhteiselo suju, eikä opiskelun ja työn yhteensovittaminenkaan käy helposti. Tiedonjanonsa ansiosta Hulda kuitenkin menestyy. Alkuun Soratie sietää Huldaa huonosti ja pitää häntä pikkupiikana, mutta alkaa vähitellen kiinnostua. Tuomarin täti asuu samassa taloudessa, ja hän kannustaa Huldaa opiskelussa. Täti edustaa vanhan ajan naista, joka on käynyt "vain" tyttökoulun.
Huldalla on joukko häntä vihaavia naisia, jotka syntyperän tai avioliiton kautta ovat korkeassa sosiaalisessa asemassa. He tarttuvat toteamukseen, että Hulda löydettiin Esplanadilta, ja mustaavat sillä Huldan mainetta tämän pyrkiessä eduskuntaan. Heidän mielestään se todistaa Huldan epämääräisestä menneisyydestä. Huldasta he ovat pelkkä kanalauma. Eräänä iltana Hulda villiintyy. Humalassa hän esittelee oppineisuuttaan ja pitää palopuheen hienoston edustajille. Kun Soratie kysyy, mikä mahtaa pitää yllä Huldan paljastavaa iltapukua, Hulda vastaa: "Vain Teidän verraton itsehillintänne." Elokuva päättyy Huldan ja Soratien halaukseen ja kihlautumiseen.
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioijat antoivat Vaalalle ohjauksesta pääasiassa kiitosta, jopa niin, että "Vaala oli ehkä paras mahdollinen ohjaaja Huldan tapaiselle filmille", kuten Arvo Ääri (Helsingin Sanomat) kirjoittaa. Ongelmien syyt hän sysää kreditoimattoman käsikirjoittajan (Jaakko Huttunen) syliin. Muutenkin Juurakon Hulda sai aikalaiskriitikoilta pääasiassa suopean vastaanoton. Ilta-Sanomien arvostelija kirjoittaa: "Vaala on onnellisesti osannut peittää paljon ja toisaalta vetää esiin paljon sellaista, mikä on edesauttanut Huldan menestymistä elokuvana, jopa siinä määrin, että Juurakon Hulda kaiken kaikkiaan voidaan esittää todistuksena siitä, että kotimaisen elokuvan taso todellakin on noussut." Helsingin Sanomien arvostelija luonnehtii elokuvaa Vaalan suureksi ohjaajavoitoksi. Aamulehden arvostelijan Orvo Kärkösen mukaan Vaala ei täyttänyt odotuksia, komedian juonesta ja vuorosanoista jäi uupumaan pirteyttä ja iskevyyttä.[3]
1970-luvun arvioissa elokuva koettiin vanhentuneeksi (muun muassa Heikki Eteläpää ja Aune Kämäräinen), mutta 1990-luvulla elokuvaa jälleen arvostettiin. Harri Moilanen (Kansan Uutiset) totesi: "Vaalan elokuvaversiossa on onnistunut komedialataus - -. Kulttuurihistoriallisesti Juurakon Hulda on suoranainen aarreaitta. [Roolihenkilö]iden keskustelut liikkuvat niin 'eurooppalaisella tasolla', että nykyiset draaman ja elokuvan puurtajat menkööt itseensä".[3]
Erään 2000-luvun kriitikon arvion mukaan salonkikomedia on satiiria pikkuporvarillisuudesta ja sisältää hienovaraista feminismiä.[4] Vaalan ohjaustyö on viisas ja viihdyttävä.[5] Myöhemmissä kritiikeissä salonkikomediaa on kehuttu oivaksi, valloittavan viihteelliseksi ja esifeministiseksi kehityskertomukseksi, jossa on pikkuporvarillisuuden satiiria.[1][6]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juurakon Hulda sai elokuvateattereissa arviolta miljoona katsojaa. Juurakon torppa ja Sääksmäen asema löytyivät Tuusulan Nuppulinnasta. Sisäkuvat otettiin Haagan Työväentalolla Helsingissä. Tuomari Soratien asunnon ulkokuvat otettiin Kaisaniemenkatu 5:ssä. Kari Uusitalo valitsi Juurakon Huldan yhdeksi sadasta merkittävästä suomalaisesta näytelmäelokuvasta Mitä missä milloin 1990 -vuosikirjassa.
Samasta tarinasta on tehty myös yhdysvaltalainen elokuva Farmarin tytär, jonka pääosaa näytellyt Loretta Young sai suorituksestaan Oscarin.[4] Myös Hannu Lemisen ohjaama ja käsikirjoittama Vain sinulle on Juurakon Huldan teemoista rakennettu muunnelma.[7]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Irma Seikkula | … Hulda Juurakko |
| Tauno Palo | … tuomari Kaarle Kristian Soratie, ent. Carl Christian Sanmark |
| Topo Leistelä | … professori Magnus Norko |
| Hugo Hytönen | … toimittaja Purtiainen |
| Ossi Elstelä | … kunnallisneuvos Ali-Lehtonen |
| Vappu Elo | … Kirsti Kaavio |
| Elsa Rantalainen | … kauppaneuvoksetar Kaavio |
| Kerstin Nylander | … näyttelijätär Mirja Matero |
| Anni Hämäläinen | … Constance Sanmark, "Conny-täti" |
| Vilho Auvinen | … "taivaanrannan maalari" |
| Aino Lohikoski | … Miina, tuomarin kotiapulainen |
| Valter Tuomi | … pankinjohtaja Thorman |
| Linda Grönroos | … Juurakon torpan pikkutyttö |
| Elli Grönroos | … Juurakon torpan pikkutyttö |
| Rolf Grönroos | … Juurakon torpan pikkupoika |
| Fiinu Autio | … Huldan äiti |
| Kaarlo Saarnio | … Huldan vaari |
| Eino Heino | … Juurakon Matti |
| Irja Elstelä | … 1. Sääksmäen tyttö |
| Irja Rannikko | … 2. Sääksmäen tyttö |
| Lea Joutseno | … neiti Sinijärvi, tuomari Soratien sihteeri |
| Ida Salmi | … rouva Kronenström, pölynimurikauppias |
| Antti Ilvos | … työväenopiston virkailija |
| Eija Hiltunen | … nainen työväenopiston oppitunnilla |
| Usko Kantola | … mies työväenopiston oppitunnilla |
| Kosti Aaltonen | … Juurakon Antti |
| Sasu Haapanen | … taiteilija Vaahtonen |
| Uuno Montonen | … kauppaneuvos Kaavio |
| Rafael Pihlaja | … Soratien puhetta kuunteleva mies kokoussalissa |
| Urho Kuusisto | … tohtori Alinen |
| Hilkka Helinä | … opiskelija korkeakoulun käytävällä |
| Pentti Saares | … opiskelija korkeakoulun käytävällä |
| Kauko Kokkonen | … ravintolan asiakas |
| Otto Noro | … päivällisvieras Soratien luona |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 2, ISBN 951-37-1582-5
- Mitä-Missä-Milloin 1990, Otava 1989, sivu 400, ISBN 951-1-10908-1
- Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 3.6.2011, sivu D 7
- ↑ Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Taustaa, viitattu 5.7.2014
- ↑ a b Juurakon Hulda (vuoden 1937 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 5.7.2014
- ↑ a b Tv-maailma, Päivän elokuvia, 21/2011 sivu 29
- ↑ AP: Juurakon Hulda, Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 27/2014 sivu 11
- ↑ Tv-maailma, AL, Juurakon Hulda, Päivän elokuvia, 51-52/2011 sivu 29
- ↑ Helena Kara, Kava, viitattu 18.6.2011