Juudaksen suudelma

Giotto di Bondonen fresko Juudaksen suudelma (1304–1306).

Juudaksen suudelma on Raamatun kertomus, jossa Juudas Iskariot tunnistaa Jeesuksen suudelmalla ja näin ilmiantaa hänet ylipapeille ja sotilaille.

Juudas oli yksi Jeesuksen opetuslapsista, joka sovitti yhteen Jeesuksen tunnistamisen ja hänen ilmiantamisensa ylipapeille ja sotilaille. Suudelma oli tunnistusmerkki, jonka avulla Jeesus erotettiin muista seurueessa olleista. Tämä ele on historiallisesti ja symbolisesti merkittävä, koska suudelma on yleensä ystävyyden ja kunnioituksen osoitus. Juudaksen tapauksessa se toimi kuitenkin petoksen välineenä. Juudas oli aiemmin sopinut ylipappien kanssa Jeesuksen luovuttamisesta, ja suudelma toimi käytännöllisenä tunnisteena. Raamatun mukaan Juudas teki tämän teon tietoisesti, ja se johti Jeesuksen pidätykseen ja myöhempään ristiinnaulitsemiseen. Juudaksen suudelma on siten symboli käännekohdasta Jeesuksen elämässä, jossa hänet kavalletaan läheisen henkilön toimesta.

Evankeliumit kuvaavat tapahtuman eri tavoin. Markuksen evankeliumissa Juudas sanoo: "Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni ja viekää vartioituna pois.", ja näin hän tunnistaa Jeesuksen pidätettäväksi. Luukaksen evankeliumi tuo esiin Jeesuksen kysymyksen siitä, onko Juudaksen suudelma todella petos. Johanneksen evankeliumi puolestaan jättää suudelman mainitsematta ja korostaa Juudaksen kavallusta.

Juudaksen suudelma on symboloinut petosta ja uskottomuutta jo kahden tuhannen vuoden ajan. Taiteessa kohtaus on ollut suosittu aihe. Esimerkiksi Giotto di Bondonen maalaus kuvaa dramaattisesti Juudaksen petollista tekoa ja Jeesuksen hyväksyntää. Juudaksen maine petturina on näin muodostunut ja vahvistunut kristillisessä kulttuurissa juuri tämän suudelman kautta.