Jutta Rüdiger

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jutta Rüdiger
BDM:n ompelutupa. Seinällä Hitler-julisteessa teksti "Me seuraamme sinua" (1942)

Jutta Rüdiger (14. kesäkuuta 1910 Berliini13. maaliskuuta 2001 Bad Reichenhall) oli saksalainen psykologi, kansallissosialistisen puolueen tyttöjärjestö Bund Deutscher Mädelin johtaja 1937–1945.

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rüdiger syntyi Berliinissä, mutta kasvoi Düsseldorfissa, missä hänen isänsä työskenteli insinöörinä. Hän opiskeli psykologiksi Würzburgissa, missä hän liittyi 1920-luvun lopulla kansallissosialistisen opiskelijaliiton jäseneksi. Vuodesta 1933 lähtien hän työskenteli ammatinvalintapsykologian assistenttina Düsseldorfissa. Hän toimi myös aktiivisesti BDM:ssä, joka oli saanut alkunsa 1930 vain pojille tarkoitetun Hitler-Jugendin vastineena. Vuonna 1935 hänestä tuli BDM:n Ruhr-Ala-Reinin alueen johtaja ja 1937 koko BDM:n johtaja sen ensimmäisen johtajan Trude Mohrin joutuessa eroamaan naimisiin mentyään. Samalla hän liittyi myös kansallissosialistiseen puolueeseen.

Ura kolmannessa valtakunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BDM:n johtajana Rüdigerin titteli oli BDM:n varavaltakunnanjohtaja, mikä merkitsi että hänen asemansa oli alisteinen Hitler-Jugendin johtaja Baldur von Schirachille, vuodesta 1940 alkaen tämän seuraaja Arthur Axmannille.[1] Tämä oli natsien politiikan mukaista: naisten organisaatioiden tuli aina olla miesten vastaaville alisteisia. von Schirach teki kaikkensa estääkseen BDM:n pääsyn autonomiseksi tai joutumisen naisjärjestö Nationalsozialistische Frauenschaftin, NSF:n, alaiseksi, jonka johtajaa Gertrud Scholtz-Klinkiä hän piti kilpailijanaan.

BDM:n jäsenyys tuli pakolliseksi 10–18-vuotiaille tytöille 1936 ja lakia vahvistettiin 1939, mutta jäsenyys ei koskaan ollut yhtä systemaattista kuin Hitler-Jugendiin kuuluminen oli pojille. Hitler-Jugendin tarkoitus oli esikouluttaa poikia asepalvelusta varten ja natsi-ideologia ei hyväksynyt naisten aseistamista. BDM:n tyttöjen tarkoitus natsi-Saksassa oli kasvaa natsimiesten vaimoiksi ja äideiksi, synnyttää useita lapsia arjalaisen rodun vahvistamiseksi.[2]

Vuoteen 1941 tultaessa Saksaa vaivasi kuitenkin akuutti työvoimapula miesten ollessa rintamalla. Tämän vuoksi BDM-tyttöjä painostettiin pakolliseen työvelvollisuuteen, normaalisti maatiloille tai ase- ja ampumatarviketeollisuuteen, ylemmän tai keskiluokan tyttöjen päätyessä yleensä toimistotöihin.[2] Rüdigeristä tuli useiden miljoonien suuruisen naistyövoimareservin johtaja, joka ohjasi joukkojaan sinne, minne työvoimaministeriö tarvitsi lisätyövoimaa.

Vuodesta 1943 alkaen BDM myös toimitti tuhansittain tyttöjä ilmatorjuntapatterien palvelukseen Saksan kaupunkien suojaksi. Tämä oli ainoa taistelutehtävä, jonka natsihallitus naisille hyväksyi. Niinkin nuoret kuin 13-vuotiaat tytöt miehittivät ilmatorjuntatykit tuhoten liittoutuneiden koneita. Monet kaatuivat pommien tai lentokoneiden tulituksen takia. Toisen maailmansodan viimeisinä päivinä jotkut BDM:n tytöt taistelivat yhdessä Hitler-Jugendin poikien kanssa eteneviä liittoutuneiden joukkoja vastaan, mutta tätä hallitus ei koskaan määrännyt tehtäväksi ja Rüdiger kiisti sodan jälkeen, että olisi hyväksynyt tämän.

Pidätys ja myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaiset pidättivat Rüdigerin 1945 ja hän vietti kaksi ja puoli vuotta turvasäilössä. Häntä ei syytetty mistään erityisestä rikoksesta eikä häntä koskaan tuotu tuomioistuimen eteen. Vapauduttuaan hän palasi Düsseldorfiin lapsipsykologiksi. Nykyhistorioitsija Michael Kater pitää häntä ”natsien vanhoihin arvoihin takertuneena”. Vuonna 2000 Rüdiger sanoi haastattelussa: ”Kansallissosialismi ei ole toistettavissa. Siitä voidaan ottaa käyttöön vain arvoja, joihin me sitouduimme: toveruus, valmius tukea toinen toista, urheus, itsekuri eikä vähäisimpänä kunnia ja uskollisuus. Näiden ohessa jokaisen nuoren ihmisen on löydettävä tiensä itse.” Jutta Rüdiger kuoli 90-vuotiaana vuonna 2001.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. History of BDM Chris Crawford and Stephan Hansen. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)
  2. a b German Propaganda Archive 2007. Calvin College, Randall Bytwerk. Viitattu 28.7.2013. (englanniksi)