Jussi Silvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jussi Silvonen (s. 25. syyskuuta 1952 Joutsa) on suomalainen yhteiskuntatieteellisesti suuntautunut psykologi ja kasvatustieteilijä. Silvonen on Itä-Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston dosentti.

Silvonen aloitti akateemisen uransa Joensuun korkeakoulussa vuonna 1988. Myöhemmin hän työskenteli Suomen Akatemiassa, Työterveyslaitoksella ja Helsingin yliopistossa. Silvonen työskenteli Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella, kasvatustieteen ja psykologian osastolla vuosina 2006 - 2019, ja jäi sieltä eläkkeelle elokuussa 2019.[1] Silvonen on ollut syksystä 2019 lukien Psykologia-lehden[2] toimittaja.

Ura ja tutkimustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvonen on ollut kiinnostunut yksilön toimijuudesta ja siitä, kuinka toimijuus on eri aikoina ymmärretty psykologiassa. Hän on tutkinut elämänkulkua erilaisista empiirisistä näkökulmista (siirtymä peruskoulusta eteenpäin[3], korkeakouluopintojen kulku ja kesto[4], työttömyys ja työllistyminen[5]). Teoreettisen työn alueella hän on ollut kehittämässä subjektitieteellistä[6] tulkintaa toimijuudesta. Näiden ohella hän on tehnyt historillista tutkimusta psykologian peruskäsitteiden muodostumisesta ja kehittymisestä, keskittyen erityisesti Wilhelm Wundtin[7], Sigmund Freudin[8] ja Lev Vygotskin[9] tuotantojen analyysiin.

Opiskelu ja opiskelijapolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvonen aloitti korkeakouluopinnot 1973 Joensuun korkeakoulun psykologian laitoksella, jota johti professori Yrjö-Paavo Häyrynen. Yhteiskuntatieteellisesti suuntautunut Häyrynen kehitti makropsykologiaksi[10][11] kutsumaansaa tutkimussuuntaa, joka yhdisteli toisiinsa aineksia niin ranskalaisesta sosiologiasta, progressiivisesta pedagogiikasta kuin neuvostopsykologiasta. Makropsykologia loi taustan Silvosen myöhemmälle tieteelliselle suuntautumiselle.

Seitsemänkymmentäluvun opiskelijapolitiikka vei Silvosen mukanaan, ja hän toimi 70-luvun lopussa Joensuun korkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Kahdeksankymmentäluvun alussa Silvonen muutti Helsinkiin ja toimi Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittisena sihteerinä vuodet 1981-1986.[12] Tältä ajalta koulutuspolitiikka ja opintojen kulkuun liittyvät teemat jäivät Silvosen pysyviksi mielenkiinnon kohteiksi. Jäätyään pois SYL:n palveluksesta Silvonen teki lyhyen aikaa opiskelijaliikkeisiin[13] liittyvää tutkimusta.

Opiskelijapolitiikan antama korkeakoulupolitiikan tuntemus oli taustalla, kun Silvonen palasi Joensuun yliopistoon ensimmäiseen tutkimushankkeeseensa. Häyrysen johtamassa hankkeessa selvitettiin opintojen luonteessa sekä korkeakoulukulttuureissa tapahtuneita muutoksia 1960-luvulta 1980-luvulle.[14] Yhdeksänkymmentäluvun alussa Silvonen palasi Helsinkiin ja toimi jonkin aikaa opiskelijärjestöjen tutkimussäätiössä selvittäen korkeakouluopintojen pitkittymisongelmaa.[15]

Kriittinen psykologia ja subjektitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radikaalin opiskelijaliikkeen piirissä oltiin 1970-luvulla kiinnostuneita neuvostopsykologiasta ja sen piirissä erityisesti A.N. Leontjevin toiminnan teoriasta. Makropsykologisesti suuntautuneessa yhteisössä seurattiin myös länsimaisen opiskelijaliikkeen myötä kehittynyttä kriittistä psykologiaa, erityisesti sen länsi-berliiniläistä suuntausta. Klaus Holzkampin 1983 julkaisema teos Grundlegund der Psychologie merkitsi kriittisen psykologian uudelleensuntautumista subjektitieteeksi kutsutulla tavalla. Subjektitiede ammentaa aineksia kulttuuri-historiallisesta psykologiasta, mutta painottaa toisin kuin toiminnan teoria, yksilösubjektin kokemuksen analyysin merkiitystä. Subjektitieteessä ollaan kiinnostuneita yksilön toimintakyvyn psykologisista aspekteista, jumiutuvan tai rajautuvan ja elämänhallintaa laajentavien toimintamallien vastakohdasta ja rakentumisesta. Silvonen esitteli subjektitieteellisen ajattelutavan suomalaiselle lukijakunnalle 1990-luvun alkupuolella.[16] Nykyisin teoriaa kehitetään edelleen erityisesti Oulun yliopistossa.[17]

Psykologian historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Subjektieteen käsite kehittyi Berliinissä 1990-luvulla, mutta ihmisen toimintakykyä, subjektiviteettia on tarkasteltu tieteellisen psykologian piirissä akateemisen psykologian alkuajoista saakka. Silti psykologiassa käydään jatkuvaa kiistaa erilaisten ihmismieltä koskevien selitysmallien välillä. Näiden kiistojen ja vastakkaisasettujen jatkuva uusiutuminen sai Silvosen kiinnostumaan psykologian historiasta. Hän on edustanut ajattelutapaa, joka korostaa historiantutkimuksen metodologista funktiota, historiallisen analyysin roolia nykyisyyden ymmärtämisen välineenä.[18] Lähestymistavan taustalla on ranskalainen filosofi Michel Foućault, mutta psykologian kentällä sitä on kehitetty erityisesti Yorkin yliopistossa Kanadassa.

Silvonen on tukenut Kurt Danzigerin hypoteesia[19] siitä, että psykologia on alun alkaen ristiriitainen tiede, joka sisältää niin kulttuurisia kuin luonnontieteellisiä elementtejä. Tästä jännitteestä seuraa, että psykologia ei voi, Sigmund Kochin[20] mukaan, olla koherentti tiede, vaan se kehittyy moniäänisena koulukuntien kirjona. Näitä ajatuksia edelleenkehittäen Silvonen on analysoinut psykologian historian klassikoita tarkastellen erityisesti klassikoiden ajattelun sisäistä jännitteisyyttä Althusserin[21] ja Foucault'n ajatuksia hyödyntäen.

Silvonen on ollut erityisen kiinnostunut ajattelijoista, joiden psykologiassa ihminen nähdään toimijana, omaa elämäänsä ohjaamaan kykenevänä subjektina. Wilhelm Wundtin ajattelussa tämä näkyy kokeellisen psykologian ja kansainpsykologian jännitteenä,[22] niin että kansainpsykologia avaa suunnan toimijuuden analyysille. Sigmund Freudin psykoanalyysia luonnehtii jännite luonnontieteellisen selittämisen ja terapeuttisen ymmärtämisen välillä. Subjektitieteelliseen suuntaan psykoanalyysi avautuu ymmärtävässä terapeuttisessa käytännössä, kokemuksen hermeneutiikassa.[23] Tärkein tutkimuskohde Silvoselle on kuitenkin ollut Lev Vygotskin aloittama tutkimustraditio ja sen eri suuntaukset. Suomessa Vygotskin avaamaa teoriasuuntaa on kehitetty eteenpäin erityisesti kulttuuri-historiallisessa toiminnan teoriassa,[24] jonka keskeisin edustaja on Yrjö Engeström. Kun toiminnan teorian painopiste on kollektiivisessa toiminnassa ja työn välineiden kehittämisessä niin subjektitieteellisestä näkökulmasta Vygotskin tärkein panos liittyy yksilön toiminnan välittyneen luonteen analyysiin, toiminnan semioottisen ja kulttuurisen välittyneisyyden osoittamiseen.

Työttömyys ja elämänkulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun aikana Silvonen jäi työttömäksi ja tämä kokemus suuntasi hänen mielenkiintonsa työttömyyden ja elämänkulun kysymyksiin. Oltuaan työttömyyden jälkeen hetken aikaa Helsingin yliopistossa Silvonen aloitti tutkijana Työterveyslaitoksella syksyllä 1996, ja väitteli työttömiä tukevan ryhmäintervention vaikuttavuudesta vuoden 2000 lopulla. Tutkimushankkeessa selvitettiin työttömille suunnattujen tukiryhmien vaikutusta työttömien työnhakuun ja hyvinvointiin. Kokeellinen asetelma osoitti, että työttömiä voidaan tukea ryhmätoiminnalla, joka edistää heidän työllistymistään ja vahvistaa heidän kykyään hallita työttömyyden aiheuttamaa psyykkistä stressiä.[25]

Työttömyyden psykologinen tutkimus käynnistyi varsinaisesti 1930-luvun suuren laman myötä. Maria Jahodan tutkijaryhmä julkaisi klassikoksi muodostuneen tutkimuksen Marienthalin kaupungin työttömistä.[26] Jahodan tutkimus osoitti, että työttömyys on ahdistava, toimintakykyä ja terveyttä uhkaava stressikokemus. Jatkuessaan työttömyys johtaa Jahodan mukaan ihmisen toimintakyvyn vähittäiseen heikkenemiseen ja syrjäytymiseen. Työttömyystutkimuksen yksi päätuloksista onkin jatkuvasti ollut työttömyyden stressaava vaikutus ihmisiin, jotka pääsääntöisesti pyrkivät pois työttömyydestä. Tätä havaintoa tuki myös Työterveyslaitoksen tutkijaryhmän tutkimus. Väitöskirjassaan Silvonen analysoi yksityiskohtaisesti työttömien tukiryhmien toimintaa osoittaakseen mikä on se mekanismi, jonka kautta ryhmän voimaannuttava vaikutus syntyy.

Ohjaus ja elämänkulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Silvonen palasi työtehtäviin Joensuuhun, toimien aluksi tutkimusmenetelmiä opettavana yliassistenttina, mutta siirtyi syksyllä 2009 ohjauksen koulutuksen yliopistotutkijaksi, jolla nimikkeellä on jatkanut työskentelyään Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistyttyä Itä-Suomen yliopistoksi.

Aikaisemmat opintojen kulkuun ja työttömyyteen liittyvät tutkimukset ovat suunnanneet Silvosen tutkimusta toimijuuden käsitteen jatkokehittelyihin, ryhmätoiminnan tarkasteluun ja koulutuksellisten ja elämänkulun siirtymien tutkimiseen. Silvonen on myös kiinnostunut ammatillisen ohjaustoiminnan yhteiskunnallisten ehtojen jäsentymisestä, ohjaustoiminnan jännitteisestä luonteesta jossa samanaikaisesti tuetaan autettavaa yksilöä mutta myös suunnataan yksilöä yhteiskunnan taloudellisten intressien vaatimaan suuntaan.[27] Toimijuus voidaan nähdä ristiriitaisiin yhteiskunnallisiin suhteisiin jäsentymisenä ja näiden suhteiden artkulaationa. Tässä jännitteisessä suhteessa ohjauksen tehtävänä on, subjektitieteellisestä näkökulmasta katsottuna, yksilön toimijuuden ja yhteiskunnallisen elämänhallintakyvyh tukeminen ja vahvistaminen.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silvonen, Jussi (1987). Yksilön yhteiskunnallisuus ja psyyken historiallisuus - Klaus Holzkampin kriittisen psykologian tarkastelua. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, psykologia (PDF (Arkistoitu – Internet Archive))
  • Silvonen, Jussi (1988). Kriittisen subjektitieteen luonnos - Klaus Holzkampin Grundlegung der Psychologie’n tarkastelu. Keskustelualoitteita - Discussion papers n:o 10. Joensuun yliopisto, Psykologia
  • Häyrynen, Yrjö-Paavo & Perho, Hannu & Silvonen, Jussi & Kuittinen, Matti (1992). Kaksi opiskelijapolvea, kaksi kulttuuria. Helsingin yliopiston vaikutuksista ja opiskelijain kokemusrakenteesta 1969 ja 1989. Joensuun yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Psykologian tutkimuksia n:o 13
  • Haaparanta, L. & Hyvönen, E. & Seppänen, J. & Silvonen, J. (toim.) (1995). Älyn ulottuvuudet ja oppihistoria. Suomen tekoälyseuran julkaisuja - Symposiosarja No 13. Helsinki: Suomen tekoälyseura
  • Silvonen, Jussi (1997). Psyykkinen ’näyttämö’ ja syvähermeneutiikka. Teesejä psykoanalyysin kohteesta. Teoksessa: Ihanus, J. (Toim.) Psykoterapiat eilen ja tänään. (ss. 109-127). Helsinki: Yliopistopaino
  • Silvonen, Jussi & Vuori, Jukka (1998). Työhön-ryhmien vaikutus työttömien masennusoireisiin (with english summary). Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 34. Helsinki: Kansaneläkelaitos
  • Silvonen, Jussi & Keso, Pirjo (1999). Grounded Theory aineistolähtöisen analyysin mallina. Psykologia, 34 (2), 88-96
  • Vuori, J., Silvonen, J., Vinokur, A., & Price, R. (2002). The Työhön Job Search Program in Finland: Benefits for the Unemployed with Risk of Depression or Discouragement. Journal of Occupational Health Psychology, 7, 5-19
  • Silvonen, Jussi (2004). Lähikehityksen vyöhykkeellä? Teoksessa: Mietola, R. & Outinen, H. (toim.) Kulttuurit, erilaisuus ja kohtaamiset. Kasvatustieteen päivien 2003 julkaisu. (ss. 50-58). Helsinki: Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos
  • Silvonen, Jussi (2005). Ilyenkov and Foucault - Some Paradoxes and (Im)possible Connections. Teoksessa: Engeström, Y. (toim.) Putting Activity Theory to Work. ss. 71–86. Berlin: Lehmanns.
  • Komulainen, Katri & Räty, Hannu & Silvonen, Jussi (toim.) (2006). Hulluudesta itsehallintaan - uuden historian näkökulmia psyykkisiin ilmiöihin ja ammattikäytöntöihin. Psykologian tutkimuksia 25. Joensuun yliopisto, Psykologia
  • Silvonen, Jussi (2007). Huomioita Vygotskin semiotiikasta. Teoksessa: Veivo, Harri (toim.) Vastarinta/Resistanssi. (ss. 180-192) Helsinki: Yliopistopaino
  • Aunio, P., Jahnukainen, M., Kalland, M. & Silvonen J. (toim.) (2010). Piaget is dead, Vygotsky is still alive, or? FERA - Finnish Educational Research Association. Kasvatusalan tutkimuksia 51. Helsinki
  • Puhakka, Helena & Silvonen, Jussi (2011). Opinto-ohjaajan työstä ja työhyvinvoinnista. Kasvatus, 42 (3), 256-267
  • Silvonen, Jussi (2013). Edward Gylling ja Pääoman ensimmäiset suomennokset. Työväentutkimus. Vuosikirja 2013, 16-21
  • Kauppila, P. A., Silvonen, J. & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim.) (2015). Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities and Theology n:o 11. Joensuu: University of Eastern Finland
  • Koistinen, Emma; Silvonen, Jussi & Vanhalakka-Ruoho, Marjatta (2016). Nuoren uramuuntuvuus - yksilöllinen vai sosiaalinen resurssi? Psykologia, 51 (3), 191-208
  • Vanhalakka-Ruoho, M., Koski, L., Silvonen, J., & Tamminen, M. (2016). Educational pathways of ninth grade adolescents: Transition practices in vocational and academic families. Australian Journal of Career Development, 25(3), 117–128.
  • Silvonen, J. (2017). Sielutieteestä psykologiaan - suomalaisen psykologiahistorian haasteita. Psykologia, 52(2–3), 84–94.
  • Vanhalakka-Ruoho, M., Silvonen, J., Koski, L., Tamminen, M., & Tuononen, M. (2018). Nuori ja perhe. Toimintakäytäntöjä, merkityksenantoja ja suunnanottoja koulutussiirtymässä. Nuorisotutkimus, 36(2), 19–34.
  • Nordlund, A., Sekki, S., Korvela, P., & Silvonen, J. (2019). The Changing Everyday Life of Families and Young People. Teoksessa M. Toivonen & E. Saari (Toim.), Human-Centered Digitalization and Services (ss. 79–100). Singapore: Springer Nature.
  • Varjo, J., Kalalahti, M., & Silvonen, J. (2020). Mihin oppilaita ohjataan? Kasvatus & Aika, 14(4), 4–20. https://doi.org/10.33350/ka.91517
  • Peltola, M., Suorsa, T., & Silvonen, J. (2021). ‘I Try to Remember That This Is Temporary’: Continuous Balancing in Remote Students’ Everyday Life. Human Arenas, 4(3), 1–19. https://doi.org/10.1007/s42087-021-00247-6
  • Suorsa, T., Puukari, S., & Silvonen, J. (2021). Kysymyksiä ohjausalan tutkimukselle. Kasvatus, 52(3), 265–268.
  • Silvonen, J. (2022). Lev Vygotski ja subjektiviteetin teoria. Psykologia, 57(2), 105–121.
  • Peltola, M., Suorsa, T., & Silvonen, J. (2022). ”Opinnot ikään kuin leijuvat olohuoneessamme”. Aikuiskasvatus, 42(3), 184–197.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ UEF - tutkimustietokanta Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 3.4.2017.
  2. ↑ Tapasimme tutkijan: Jussi Silvonen Psykologia. 29.9.2016. Viitattu 1.4.2017.
  3. ↑ Vanhalakka-Ruoho, M., Koski, L., Silvonen, J. & Tamminen, M.: Educational pathways of ninth grade adolescents: Transition practices in vocational and academic families. Australian Journal of Career Decelopment, 3/2016, kesäkuu 2016.
  4. ↑ Silvonen, Jussi: Nopeammin, nopeammin - opiskelu ja korkeakoulupolitiikka. Teoksessa: Helenius, Hämäläinen, Tuunainen (toim) Kohti McDonalds yliopistoa?, s. 73-118. Tammi, 1996.
  5. ↑ Silvonen, Jussi: "Tässä muuten hienossa näytelmässä". Työhön ryhmät työttömän roolimuutoksen tukijana laadullisen analyysin valossa.. Joensuun yliopisto, 2000.
  6. ↑ Silvonen, Jussi: Psykologia kriittisenä subjektitieteenä?. Tiede ja edistys, 1/87, tammikuu 1987.
  7. ↑ Silvonen, Jussi: Wilhelm Wundt ’kokeellisen psykologian perustajana’?. Psykologia, 6/93, joulukuu 1993. Suomen psykologinen seura.
  8. ↑ Silvonen, Jussi: Psyykkinen näyttämö ja terapeuttinen praksis - kiista psykoanalyysin kohteesta. Psykoterapia, 1/95, tammikuu 1995.
  9. ↑ Silvonen, Jussi: L.S. Vygotski: hahmottuva tutkimusohjelma. Psykologia, 5/2003, lokakuu 2003. Suomen psykologinen seura.
  10. ↑ Häyrynen, Yrjö-Paavo: Makropsykologiaa. Psykologia, 7-8/1971, jouylukuu 1971. Suomen psykologinen seura.
  11. ↑ Häyrynen, Yrjö-Paavo: A small community interested in macropsychology. Acta Psychologica Fennica VII, syyskuu 1980. Suomen psykologinen seura.
  12. ↑ Silventoinen, Seija: Näin sen näin. Suomen ylioppilaskuntien liitto, 2001.
  13. ↑ Silvonen, Jussi: Suomalaisen opiskelijaliikkeen valtiosuhteesta. Politiikka, 4/1990, marraskuu 1990.
  14. ↑ Häyrynen, Yrjö-Paavo & Perho, Hannu & Kuittinen, Matti & Silvonen, Jussi: Ilmapiirit, kentät ja kulttuurit. Suomen korkeakoulutus 1973-1989.. Joensuun yliopisto, 1992.
  15. ↑ Silvonen, Jussi: Perustutkintojen suoritusajat - pitkittymisongelman artikulointi. Työpapereita - Working papers n:o 1/1991.. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö, 1991.
  16. ↑ Silvonen, Jussi: ’Subjektiiviset toimintaperusteet’ psykologisen determinaation lähtökohtana. Psykologia, 1/1991, helmikuu 1991. Suomen psykologinen seura.
  17. ↑ Suorsa, Teemu: Systeeminen ja subjektitieteellinen näkökulma kasvatuspsykologiseen kokemuksen tutkimukseen. Acta Universitatis Ouluensis. E Scientiae Rerum Socialum 147. Oulun yliopisto, 2014.
  18. ↑ Heikkinen, S., Silvonen, J. & Simola, H.: Technologies of Truth: Peeling Foucault's Triangular Onion. Discourse, 1/1999, kesäkuu 1999.
  19. ↑ Danziger, Kurt: Constructing the Subject. Historical Origins of Psychological Research. Cambridge University Press, 1990.
  20. ↑ Koch, Sigmund: The Nature and Limits of Psychological Knowledge. Lessons of a Century qua 'Science'. American Psychologist, 3/1981, maaliskuu 1981. American Psychological Association.
  21. ↑ Althusser, Louis: Writings on Psychoanalysis. Columbia University Press, 1996.
  22. ↑ Silvonen, Jussi: Wilhelm Wundt 'kokeellisen psykologian perustajana'?. psykologia, 6/1993, joulukuu 1993. Suomen psykologinen seura.
  23. ↑ Silvonen, Jussi: Psyykkinen ’näyttämö’ ja psykoanalyysin väärinitseymmärrys. Psykologia, 3/1992, kesäkuu 1992. Suomen psykologinen seura.
  24. ↑ Engeström, Yrjö & Miettinen, Reijo & Punamäki, Raija-Leena: Perspectives on Activity Theory. Cambrigde University Press, 1999.
  25. ↑ Vuori, J., Silvonen, J., Vinokur, A., & Price, R.: The Työhön Job Search Program in Finland: Benefits for the Unemployed with Risk of Depression or Discouragemen. Journal of Occupational Health Psychology, 7/2002, lokakuu 2002.
  26. ↑ Jahoda, Marie & Lazarsfeld, Paul F. & Zeisel, Hans: Die Arbeitslosen von Marienthal. Ein soziographisher Versuch über die Wirkungen langdauernder Arbeitslosigkeit. Mit einem Anhang zur Geschichte des Soziographie. Suhrkamp, 1933/1975.
  27. ↑ Thomsen, Rie: Career Guidance in Communities. Aarhus University Press, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jussi_Silvonen&oldid=22188985”