Jussi Haltia
Johannes (Jussi) Haltia (3. elokuuta 1897 Salmi – 31. tammikuuta 1969 Helsinki) oli Korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos, joka toimi myös johtajana Kansaneläkelaitoksessa ja Valtion tapaturmavirastossa.[1]
Haltian vanhemmat olivat maanviljelijä Aleksanteri Haltia ja Matja Miihkinen ja puoliso vuodesta 1932 lääkäri ja hammaslääkäri Maila Metsäpelto (1900–1955). Hän tuli ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta ja siirtyi sitten työelämään mutta aloitti muutaman vuoden päästä oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui 1926. Lakitieteen lisensiaatti Haltiasta tuli 1945. Hän toimi 1930-luvun vaihteeseen Maalaiskuntien Liiton lakimiehenä. Korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräiseksi virkamieheksi hän tuli 1931 ja sosiaaliministeriön nuoremmaksi hallitussihteeriksi 1936. Ministeriöstä hän siirtyi kahden vuoden päästä Valtion tapaturmaviraston johtajaksi ja syksyllä 1945 Lainvalmistelukuntaan, jossa hän toimi lainsäädäntöneuvoksena vuoteen 1950 asti, jolloin hän meni uudelleen työskentelemään Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen jäsen ja vakinainen hallintoneuvos Haltiasta tuli keväällä 1952, aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka eli vuoteen 1967. Hän toimi kuitenkin 1950-luvun puolivälissä lyhyen aikaa johtajana Kansaneläkelaitoksessa. Samalla vuosikymmenellä Haltia työskenteli sivutoimisesti myös muun muassa sotavakuutuslautakunnan jäsenenä. Haltian lapsista Jyrki (s. 1933) seurasi isänsä uraa: hänestä tuli Helsingin hovioikeuden laamanni. Toinen poika Matti (s. 1939) taas seurasi äitinsä uraa: hänestä tuli neuropatologian professori.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kautto, Timo: ”Jussi Haltia”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 531-532. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
|
