Juri Lužkov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juri Lužkov
Ю́рий Миха́йлович Лужко́в
Juri Lužkov vuonna 2007.
Juri Lužkov vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt 21. syyskuuta 1936
Moskova, Neuvostoliitto
Kuollut 10. joulukuuta 2019 (83 vuotta)
München, Saksa
Poliitikko
Puolue Yhtenäinen Venäjä (2001–2010)
Entiset puolueet Isänmaa – Koko Venäjä (1998–2001)
Kommunistipuolue (1968–1991)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.luzhkov.ru

Juri Mihailovitš Lužkov (ven. Ю́рий Миха́йлович Лужко́в, 21. syyskuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto10. joulukuuta 2019 München, Saksa[1]) oli Moskovan pormestari vuosina 1992–2010. Hän kuului Yhtenäinen Venäjä -puolueen vaikutusvaltaisimpiin poliitikkoihin. Presidentti Dimitri Medvedev erotti Juri Lužkovin 28. syyskuuta 2010 luottamuspulan takia. Lužkovin jälkeen Moskovan pormestariksi tuli Putinin lähipiiriin kuuluva Sergei Sobjanin.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov valmistui 1958 petrokemian ja kaasuteollisuuden instituutista Moskovassa. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1968. Vuoteen 1986 asti hän työskenteli eri tehtävissä kemianteollisuudessa, muovitutkimuksessa, valtion kemian komiteassa, kemian ministeriössä ja kemian teollisuuden ministerinä 1980–1986.lähde?

Lužkov nimitettiin Moskovan kaupunkineuvostoon (Mossovet) 1977, ja siirrettiin kaupunginhallintoon 1987, jossa hän työskenteli lähinnä varakaupunginjohtajana. Vuonna 1991 Gavriil Popov valittiin Moskovan pormestariksi ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.lähde? Popov erosi kuitenkin jo heinäkuussa 1992. Lužkovin tukema presidentti Boris Jeltsin nimitti kaupunginhallituksen johdossa (korkeimmassa toimeenpanevassa virassa) olleen Lužkovin kaupunginjohtajaksi 6. heinäkuuta 1992.[2]

Moskovan pormestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov valittiin pormestariksi 95 prosentin enemmistöllä heinäkuussa 1996, uudelleen joulukuussa 1999 (69,6 %) ja joulukuussa 2003 (75 %). Hän tuki voimakkaasti yksityisyritteliäisyyttä ja myönsi eläkeläisille vapaat matkat kaupungin joukkoliikenteessä.lähde?

Kaavoitus ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkovin aikana Moskova nousi maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Vanhoja asuintaloja on korvattu uusilla rakennuksilla, joka on johtanut asumiskustannusten jyrkkään nousuun.[3][4][5] Lisäksi kaupungissa on purettu jopa 400 historiallista rakennusta, niiden joukossa suojeltuja, kuten Vojentorg-tavaratalo ja Moskva-hotelli, joiden tilalle on rakennettu replikoita.[6] Lužkov toisaalta rakennutti bolševikkien vuonna 1931 purkaman Kristus Vapahtajan katedraalin uudelleen kopioksi alkuperäisestä. Hänen kaudellaan alettiin myös rakentaa pilvenpiirtäjistään tunnettua Moskva-City-finanssikeskusta.[2]

Vähemmistöjen vastaiset toimenpiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkovia pidetään yhtenä Euroopan homofobisimmista pormestareista. Hän kielsi gay pride -paraatin Moskovassa vedoten että ”sellainen olisi ehkä mahdollista jossain lännen, jossain mielessä edistyksellisemmissä maissa, muttei Venäjällä”.[7][8] sekä vaikeutti ulkomaalaisten toimintaa kaupungissalähde?.

Lužkov otti käyttöön neuvostomallisen rekisteröintipakon kaupungissa asuville. Moskovassa asuvan on rekisteröidyttävä 90 päivän kuluessa kaupunkiin muuttamisesta paikalliselle viranomaiselle, vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden. Tätä perustellaan kaupungin infrastruktuurin rajoitteilla muuttajavirran edessä.lähde?

Valtakunnanpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Jeltsinin terveysongelmat ja poliittiset vaikeuden lisääntyivät ja Lužkov perusti oman Isänmaa-puolueensa tukemaan itseään presidentinvaaleissa. Hänen tukenaan oli entinen pääministeri Jevgeni Primakov.[9] Hän oli tunnettu Boris Jeltsinin ja Kremlin hallinnon arvostelija. 1990-luvulla Lužkov kokosi merkittävän mediaimperiumin tukemaan itseään. Metropolis-holdingiin kuuluivat TV-kanava Tsentr sekä sanomalehdet Rossija, Moskovskaja pravda ja Literaturnaja gazeta. Lužkov pyrki samaistumaan Länsi-Euroopan sosiaalidemokraatteihin, kuten Blairiin ja Schröderiin. Hänen merkittävimpiä kilpailijoitaan olivat galluppeja johtavat kommunistit, joiden kanssa Lužkov oli jopa valmis tekemään yhteistyötä, ja Kotimme Venäjä -puolue.[10]

Lužkovin onni kuitenkin kääntyi, kun Jeltsin nimitti pääministerikseen lain ja järjestyksen ajajana mainetta keränneen Vladimir Putinin elokuussa 1999. Lužkovin tukipuolue yhdistyi myöhemmin Koko Venäjä -puolueen kanssa Isänmaa – Koko Venäjäksi ja myöhemmin Yhtenäisyys-puolueen kanssa Yhtenäiseksi Venäjäksi.lähde?

Lužkov pitkään vaatinut Sevastopolin palauttamista Venäjälle Ukrainalta, jolle se siirrettiin 1954.[10] Hänen toistettuaan tämän toukokuussa 2008 Mustanmerenlaivaston 225-vuotisjuhlatilaisuuksissa Ukrainan turvallisuusviranomaiset kielsivät jälleen Lužkovilta pääsyn Ukrainaan.[11] Lužkov on myöhemmin arvostellut Ukrainaa ja kannattanut maiden välisen ystävyys-, yhteistyö ja kumppanuussopimuksen jättämistä uudistamatta.[12]

Lužkov pysyi vallassa lähinnä kansansuosion, bisneseliitin ja Kremlin tuella, vaikka toiset kansasta pitivät Lužkovista, toiset inhosivat. Lužkovin vastustajat katsoivat hänen bisneseliitin tavoin muun muassa varastavan kansalta[13].

Lužkov on saanut kansalta kiitosta muun muassa Moskovan metron ja urheilumahdollisuuksien kehittämisestä.lähde?

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov oli naimisissa Venäjän rikkaimman naisen Jelena Baturinan kanssa,[14] [15] joka pormestarikauden aikana keräsi omaisuuden rakennusalalla[16].

Erottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Dimitri Medvedev erotti Juri Lužkovin 28. syyskuuta 2010 luottamuspulan takia. Luottamuspula syntyi muun muassa siksi, että Lužkov ja Medvedev olivat eri mieltä Himkin metsän halki kulkevasta tiestä, Lužkov arvosteli Medvedeviä liian heikoksi presidentiksi ja myös arvosteli Venäjän hallinnon sensuuria ja havitteli presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa.lähde?

Syksyllä 2010 Venäjän televisiossa ja lehdistössä alettiin esittää Lužkovia kritisoivia dokumentteja. Tämän lajin aloitti välillisesti valtion omistaman NTV-kanavan dokumentti ”Lättähatun bisnekset”[17][18].

Niissä Lužkovia syytettiin muun muassa törkeästä korruptiosta vaimonsa Jelena Baturinan omistamien yritysten kautta. Jos joku halusi rakentaa Moskovassa, hänen oli maksettava ensin kymmenykset Baturinan omistamelle Inteko-yritykselle. Rakennusyhtiö on saanut runsaasti rakennushankkeita Moskovassa. Baturina on syyttänyt Venäjän mediaa loanheitosta. NTV-kanavan ensimmäinen dokumentti tuo mieleen Lužkovin vastustaja Boris Nemtsovin esittämän kritiikin tätä kohtaan[16].

Lužkovia arvosteltiin myös Moskovan historiallisen keskustan hävittämisestä rakennushankkeillaan ja siitä ettei hän ole kyennyt hillitsemään hankkeillaan Moskovan ruuhkia. Tarkkailijoiden mielestä Lužkovia kritisoitiin, koska tämä oli eri linjalla Medvedevin kanssa Moskova–Pietari-tiehankkeessa ja muissakin poliittisissa kysymyksissä. Medvedev vastusti Putinin hanketta Moskova–Pietari-tien vetämistä Himkin metsän kautta, mitä Lužkov tuki[13]lähde tarkemmin?. Lužkov oli arvostellut Medvedeviä liian pehmeäksi presidentiksi ja sanoi maan tarvitsevan vahvemman johtajan vuoden 2012 vaaleissa. Lužkov ei keskeyttänyt lomaansa, kun vuoden 2010 kuumuuden aiheuttamat valtavat maastopalot pilasivat Moskovan ilmaa, mistä Lužkovia myös arvosteltiin[19]. Medvedevin mielestä Lužkov keskeytti kesälomansa liian myöhään, Putinin mielestä ajoissa[13].

Lužkov erosi myös Yhtenäinen Venäjä -puolueesta.[20] Hieman ennen erottamistaan Lužkov lähetti presidentille kirjeen, jossa arvosteli maan hallintoa Stalinille tyypillisestä painostuksesta ja sensuurista[21].

Valtiollisessa mediassa esitetyn kritiikin katsottiin tarkoittavan, että Lužkov yritetään erottaa virastaan[22]. Lužkov ilmoitti jatkavansa ainakin virkakautensa loppuun[23]. Medvedev erotti Lužkovin sanoen syyksi luottamuspulan[24][25]. Samaan aikaan olivat käynnissä laajat Moskovan hallintoa koskevat korruptiotutkimukset, mitä Medvedev ei Lužkovin erotuskommentissaan maininnut. Lužkov aikoi viedä erottamisen oikeuteen.[26]. Lužkovin erottamisen uskotaan laajemmin kytkeytyvän joko Putinin ja Medvedevin kilpailuun, Kremlin haluun heikentää aluejohtajien valtaa tai Medvedevin ja Lužkovin kyllästymiseen Lužkoviin Himkin kiistan tai Lužkovin itsenäisen aseman takia[13]. Lužkovin mukaan Kreml halusi hänen sijaansa joustavamman miehen. Lužkov ilmoitti erottamisen jälkeen, että haluaa perustaa oman puolueen Venäjälle luomaan demokratiaa[27]. Lužkovin jälkeen Moskovan pormestariksi valittiin Sergei Sobjanin, jonka tukijoina pidetään Putinia ja Medvedeviä.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužkov kuoli joulukuussa 2019 sairaalassa Saksan Münchenissä. Kuolinsyytä ei ole julkistettu, mutta hänen tiedetään olleen sairaalassa sydänleikkausta varten.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ivan Nechepurenko: Yuri M. Luzhkov, 83, Dies; Mayor at Dawn of Post-Soviet Moscow The New York Times. 10.12.2019. Viitattu 11.12.2019. (englanniksi)
  2. a b Heikki Heiskanen: Moskovan entinen pormestari Juri Lužkov on kuollut yle.fi, uutiset. 10.12.2019. Viitattu 10.12.2019.
  3. World's most expensive cities CNN. Viitattu 6.11.2006. (englanniksi)
  4. Moscow is world's costliest city BBC. Viitattu 6.11.2006. (englanniksi)
  5. Moscow's boom - Building a new Rome Economist. Viitattu 6.11.2006. (englanniksi)
  6. Tearing Out the Heart of Moscow RusNet.nl. Viitattu 8.5.2009. (englanniksi)
  7. Moscow Gay Activists Assaulted by Homophobes MosNews. Viitattu 6.11.2006. (englanniksi)
  8. Jukka Harju: Homot marssivat euroviisujen finaalipäivänä Moskovassa (Archive.org) Helsingin Sanomat. 30.5.2009.
  9. Luzhkov: Sota ei ratkaise Tsetshenian ongelmia 26.11.1999. MTV3. Viitattu 8.5.2009.
  10. a b Luzhkov kosii keskustaa ([vanhentunut linkki]) 19.10.1998. Turun Sanomat. Viitattu 8.5.2009.
  11. Moscow mayor Luzhkov barred from Ukraine, RIA (englanniksi)
  12. Moscow mayor calls for end to cooperation treaty with Ukraine, RIA (englanniksi)
  13. a b c d Helsingin Sanomat, 29.9.2010, Numero 266, 40119, 001032-10-39, s. B 2
  14. Billionares: Elena Baturina, Forbes
  15. Russia's richest 100 lose $380 bln in 12 months - Forbes RIA Novosti. 17.4.2009. (englanniksi)
  16. a b Jarmo Koponen, Koneisto toimi, pormestari erosi, Blogikirjoitus, Uusisuomi.fi 30.9.2010 (Archive.org)
  17. Moskovan pormestarille povataan lähtölaskentaa, Helsingin Sanomat 15.9.2010 (Archive.org)
  18. Venäläismedia savustaa Moskovan pormestaria virastaan, MTV3 Uutiset 15.9.2010
  19. Medvedev erotti Moskovan pormestarin 28.9.2010
  20. Gazeta.ru (englanniksi)
  21. Moskovan ex-pormestarilta katkera kirje Medvedeville, 29.9.2010
  22. savustaa Moskovan pormestaria virastaan, mtv3.fi 15.9.2010
  23. Moskovan kaupunginjohtajasta esitettiin kritisoivia dokumenttielokuvia Venäjällä, Rusgate Uutiset 12.9.2010
  24. Medvedev erotti Moskovan pormestarin Juri Luzhkovin Yle uutiset 28.9.2010
  25. Medvedevin arvostelija sai lähteä, Yle Uutiset 28.9.2010
  26. Uutistoimistot: Moskovassa tutkitaan väitteitä korruptiosta, Yle Uutiset 29.9.2010
  27. Potkut saanut Luzhkov puuhaa uutta puoluetta Yle uutiset 3.10.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]