Jürgen Klinsmann
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jürgen Klinsmann | ||
| Syntymäaika | 30. heinäkuuta 1964 | ||
| Syntymäpaikka | Göppingen, Baden-Württemberg, Saksa | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 181 senttimetriä | ||
| Lempinimi | Klinsi, Diver, La Pantegana Bionda | ||
| Seura | |||
| Seura | – | ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1972–1974 | TB Gingen | ||
| 1974–1978 | SC Geislingen | ||
| 1978–1981 | Stuttgarter Kickers | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1981–1984 | Stuttgarter Kickers | 61 | (22) |
| 1984–1989 | VfB Stuttgart | 155 | (79) |
| 1989–1992 | Internazionale | 95 | (34) |
| 1992–1994 | AS Monaco | 65 | (29) |
| 1994–1995 | Tottenham Hotspur | 41 | (20) |
| 1995–1997 | Bayern München | 65 | (31) |
| 1997–1998 | Sampdoria | 8 | (2) |
| 1997–1998 | → Tottenham Hotspur (laina) | 15 | (9) |
| Yhteensä | 506 | (226) | |
| Maajoukkue | |||
| 1980–1981 | Länsi-Saksa U16 | 3 | (0) |
| 1984–1985 | Länsi-Saksa U21 | 8 | (3) |
| 1987–1990 | Länsi-Saksa | 28 | (9) |
| 1990–1998 | Saksa | 80 | (38) |
| Valmennusura | |||
| 2004–2006 | Saksan maajoukkue | ||
| 2008–2009 | Bayern München | ||
| 2011–2016 | Yhdysvaltain maajoukkue | ||
| 2019–2020 | Hertha BSC | ||
| 2023– | Etelä-Korean maajoukkue | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Jürgen Klinsmann (s. 30. heinäkuuta 1964 Göppingen) on saksalainen, hyökkääjänä pelannut jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän on toiminut muun muassa Saksan ja Yhdysvaltain maajoukkueiden päävalmentajana.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klinsmann tunnettiin peliurallaan pääasiassa nopeana ja aggressiivisena keskushyökkääjänä, joka teki runsaasti maaleja. Hän pelasi kolmet MM-kilpailut 1990, 1994 ja 1998 ja kolmet EM-kilpailut 1988, 1992 ja 1996 sekä yhden olympiaturnauksen 1988 voittaen 1988 olympiapronssia[1], 1990 MM-kultaa[2], 1992 EM-hopeaa[3] sekä 1996 EM-kultaa joukkueensa kapteenina[4]. Klinsmann pelasi Saksan maajoukkueessa vuosina 1987–1998 108 ottelua joissa hän teki 47 maalia.
Seuratasolla Klinsmann pelasi Saksassa, Englannissa ja Italiassa. Hän lopetti peliuransa kesällä 1998 edustettuaan viimeksi Tottenham Hotspuria. Hän teki paluun jalkapallokentille vuonna 2003 salanimellä Jay Goppingen kalifornialaisessa Orange County Blue Starissa, joka pelasi Pohjois-Amerikan amatööriliigassa. Hän teki kahdeksassa pelaamassaan ottelussa viisi maalia.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruus: 1990
- Euroopan-mestaruus: 1996
- Hopeaa: 1992
- Välierät: 1988
- Olympiapronssia: 1988
- UEFA Cup: 1991, 1996 FC Bayern München
- Hopeaa: 1989
- Saksan mestaruus: 1997
- Hopeaa: 1996
- Maalikuningas: 1988
- Saksan Cup
- Hopeaa: 1986
- Saksan Liigacup: 1997
- Vuoden jalkapalloilija Saksassa (2): 1988, 1994
- Vuoden jalkapalloilija Englannissa: 1995
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klinsmann aloitti valmennusuransa korkealta, kun hänet nimitettiin 2004 Saksan jalkapallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Rudi Völlerin seuraajaksi. Yhdessä manageri Oliver Bierhoffin ja apulaisvalmentaja Joachim Löwin kanssa Klinsmannin ei tarvinnut stressata MM-karsinnoista kotikilpailuihin 2006. Harjoitusotteluissa ei kuitenkaan tullut toivottuja tuloksia ja Saksa hävisi muun muassa Italialle 4–1. Klinsmannia kritisoitiin myös hyökkäysvoittoisesta taktiikasta, joka ärsytti puolustusvoittoisen jalkapallon kannattajia.
Confederations Cupissa 2005 Klinsmann kierrätti maalivahteja, mikä kyseenalaisti Oliver Kahnin aseman maajoukkueen ykkösmaalivahtina. Kesällä 2006 Klinsmann päätti lopulta nostaa Arsenalin Jens Lehmannin Kahnin ohi maajoukkueen veräjänvartijaksi.
Saksan esitykset MM-kilpailuissa 2006 hiljensivät Klinsmanniin kohdistuneen kritiikin. Saksa voitti alkulohkonsa puhtaalla pelillä ja pudotti jatkosta Ruotsin ja Argentiinan matkalla välieriin.
Kilpailuiden ensimmäisen ja ainoan tappionsa Klinsmannin miehistö koki tulevalle maailmanmestarijoukkue Italialle välierissä maalein 2–0. Pronssiottelussa Saksa peittosi Portugalin vakuuttavasti 3–1 ja Klinsmannin miehistö sai Saksan jalkapallokansan sekaisin menestyksestä, joka oli ylittänyt odotukset. [5]
Kilpailuiden jälkeen Klinsmann ilmoitti yllättäen jättävänsä tehtävät Saksan maajoukkueessa uupumukseen ja perhesyihin vedoten. Hänen apuvalmentajansa Joachim Löw nousi päävalmentajaksi jatkamaan työtä. [6]
Sittemmin Klinsmann on yhdistetty useiden eurooppalaisten huippuseurojen valmentajan postiin. Chelsea FC[7], Tottenham Hotspur FC, Englannin jalkapallomaajoukkue ja yhdysvaltalainen Los Angeles Galaxy ovat kuitenkin palkanneet päävalmentajikseen muut miehet kuin Klinsmannin.[8]
Lopulta tammikuussa 2008 huhumylly sai päätöksen, kun FC Bayern München ilmoitti palkanneensa Klinsmannin seuran uudeksi päävalmentajaksi heinäkuusta 2008 alkaen.[9]
Hallitsevana mestarina kauteen lähtenyt Bayern München ei saanut peliään kulkemaan oikein koko kautena. Mestarien liigassa seura putosi puolivälierissä häviten FC Barcelonalle avausottelussa 4–0. Bundesliigassa seura oli koko kauden mestaruustaistelussa mukana, mutta täydellisyyteen tottuneelle Bayern-johdolle Schalke-tappio huhtikuun lopulla oli liikaa ja Klinsmann sai potkut tehtävistään. Seura oli Klinsmannin potkujen aikaan sarjataulukossa kolmantena.[10]
Marraskuussa 2010 kanadalainen MLS-seura Toronto FC palkkasi Klinsmannin neuvonantajakseen. Saksalaisen tarkoituksena on organisoida seuran edustusjoukkueen toiminta uudelleen. [11]
Heinäkuussa 2011 Klinsmann palasi valmennustehtäviin Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentajana. [12] Heinäkuussa 2013 Klinsmann voitti Yhdysvaltain kanssa ensimmäisen pokaalinsa, kun joukkue kaatoi CONCACAF Gold Cupin finaalissa Panaman 1–0. [13]
MM-kisoissa 2014 Yhdysvallat eteni kovasta alkulohkostaan jatkoon jättäen taakseen Portugalin ja Ghanan. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue kuitenkin hävisi Belgialle jatkoajalla 2–1. [14] MM-kisojen jälkeen kritiikki Klinsmannia kohtaan on kasvanut. Vuoden 2015 CONCACAF Gold Cupissa Yhdysvallat jäi mitalien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, kun Panama voitti pronssiottelun rangaistuspotkuilla. [15] [16] [17] Lokakuussa 2015 varmistui, ettei Yhdysvallat pääse mukaan Maanosaliittojen cupiin 2017 hävittyään Meksikolle. [18] Yhdysvaltain huono menestys jatkui vuonna 2016 ja kritiikki Klinsmannia kohtaan kasvoi. Joukkueen hävittyä yllättäen MM2018-karsinnoissa Meksikolle kotonaan 2–1 ja Costa Ricalle vieraissa 4–0 Yhdysvaltain jalkapalloliitto erotti Klinsmannin marraskuussa 2016.[19]
Marraskuussa 2019 Klinsmannista tuli yllättäen Bundesliigan Hertha Berlinin päävalmentaja.[20] Hänen valmennusuransa Herthassa jäi lopulta vain 10 ottelun mittaiseksi, kun Klinsmann ilmoitti helmikuussa 2020 yllättäen jättävänsä tehtävänsä. Hän kertoi, että olisi halukas jatkamaan seurassa johtotehtävissä.[21] Seurajohto ei voinut hyväksyä Klinsmannin päätöstä ja ilmoitti, ettei hän jatka myöskään seuran hallituksessa.[22]
Helmikuussa 2023 Klinsmann valittiin Etelä-Korean maajoukkueen päävalmentajaksi.[23]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MM-pronssia: 2006
- CONCACAF Gold Cup: 2013
- Neljäs: 2015
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 98. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 378–379. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- ↑ Armstrong, Keith, ym.: Jalkapallon EM-kisat 2000, s. 165. Intereuropean Publications Ltd Oy, 2000. ISBN 951-97920-3-1.
- ↑ Armstrong, Keith, ym.: Jalkapallon EM-kisat 2000, s. 173. Intereuropean Publications Ltd Oy, 2000. ISBN 951-97920-3-1.
- ↑ Klinsmania rules Germany (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Klinsmann quits as Germany coach
- ↑ Chelsea target Jurgen as boss
- ↑ Klinsmann heredará el Galaxy (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jürgen Klinsmann wird neuer Bayern-Coach
- ↑ Jürgen Klinsmann sai kenkää (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Klinsmannille töitä Pohjois-Amerikassa
- ↑ Klinsmann trainiert das US-Team
- ↑ Shea macht Klinsmanns ersten Trainer-Titel perfekt
- ↑ Belgium hang on to defeat U.S.
- ↑ Panama stops U.S. on penalties to win third place in Gold Cup
- ↑ Jurgen Klinsmann is a bad coach, but the USMNT needs him
- ↑ For Jurgen Klinsmann, criticism of U.S. Gold Cup loss to Jamaica is a win
- ↑ Klinsmann verpasst mit USA den Confed Cup
- ↑ United States sack former Germany boss
- ↑ Official: Jürgen Klinsmann is the new coach of Hertha Berlin
- ↑ "Am Morgen überrascht worden": Hertha bestätigt Klinsmann-Rücktritt
- ↑ "Unakzeptabler Abgang": Klinsmann nicht mehr Aufsichtsrat
- ↑ Jürgen Klinsmann nimitettiin yllättäen Etelä-Korean päävalmentajaksi Helsingin Sanomat. 27.2.2023. Viitattu 29.3.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jürgen Klinsmann Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Felix Magath |
Vuoden jalkapallovalmentaja Saksassa 2006 |
Seuraaja: Armin Veh |
| Edeltäjä: Ottmar Hitzfeld |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 2008–4/2009 |
Seuraaja: Jupp Heynckes |
| Edeltäjä: Bob Bradley |
Yhdysvaltain maajoukkueen päävalmentaja 7/2011–11/2016 |
Seuraaja: Bruce Arena |
| Edeltäjä: Ante Čović |
Hertha Berlinin päävalmentaja 11/2019–2/2020 |
Seuraaja: Alexander Nouri |
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 
Giacinto Facchetti | 1972 
Franz Beckenbauer | 1976 
Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 
Michel Platini | 1988 
Ruud Gullit | 1992 
Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 
Iker Casillas | 2012 Iker Casillas | 2016 
Cristiano Ronaldo
1964: Seeler • 1965: Brunnenmeier • 1966: Emmerich • 1967: Emmerich & G. Müller • 1968: Löhr • 1969: G. Müller • 1970: G. Müller • 1971: Kobluhn • 1972: G. Müller • 1973: G. Müller • 1974: Heynckes & G. Müller • 1975: Heynckes • 1976: Fischer • 1977: D. Müller • 1978: D. Müller & G. Müller • 1979: K. Allofs • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Hrubesch • 1983: Völler • 1984: Rummenigge • 1985: K. Allofs • 1986: Kuntz • 1987: Rahn • 1988: Klinsmann • 1989: T. Allofs & Wohlfarth • 1990: Andersen • 1991: Wohlfarth • 1992: Walter • 1993: Kirsten & Yeboah • 1994: Kuntz & Yeboah • 1995: Basler & Herrlich • 1996: Bobic • 1997: Kirsten • 1998: Kirsten • 1999: Preetz • 2000: Max • 2001: Barbarez & Sand • 2002: Amoroso & Max • 2003: Christiansen & Élber • 2004: Aílton • 2005: Mintál • 2006: Klose • 2007: Gekas • 2008: Toni • 2009: Grafite • 2010: Džeko • 2011: Gómez • 2012: Huntelaar • 2013: Kießling • 2014: Lewandowski • 2015: Meier • 2016: Lewandowski • 2017: Aubameyang • 2018: Lewandowski • 2019: Lewandowski • 2020: Lewandowski • 2021: Lewandowski • 2022: Lewandowski
1 Kahn | 2 Hinkel | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Owomoyela | 6 Engelhardt | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Deisler | 11 Brdarić | 12 Lehmann | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Ernst | 16 Hitzlsperger | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Schulz | 22 Kurányi | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
1 Lehmann | 2 Jansen | 3 Friedrich | 4 Huth | 5 Kehl | 6 Nowotny | 7 Schweinsteiger | 8 Frings | 9 Hanke | 10 Neuville | 11 Klose | 12 Kahn | 13 Ballack | 14 Asamoah | 15 Hitzlsperger | 16 Lahm | 17 Mertesacker | 18 Borowski | 19 Schneider | 20 Podolski | 21 Metzelder | 22 Odonkor | 23 Hildebrand | Valmentaja Klinsmann
| ||||||||||||||
