Junna Morits
| Junna Morits | |
|---|---|
 Junna Morits |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1937 (ikä 86–87) Kiova, Ukrainan SNT |
| Kansalaisuus | - |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
| www.owl.ru/morits | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Junna Petrivna Morits (ukr. Юнна Петрівна Моріц; s. 1937 Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto[1]) on ukrainalais-venäläinen runoilija, kääntäjä ja aktivisti. Anna Ahmatova kehui häntä, mikä on Venäjällä ollut arvokas tunnustus. Toisen tunnustuksen hän sai, kun häntä syytettiin ”epäterveistä taipumuksista”. Morits joutui yhdeksän vuoden julkaisukieltoon, kun hän 1962 kirjoitti kunnianosoitusrunon georgialaiselle runoilijalle Titsian Tabidzelle, joka teloitettiin 1937.[2]
Morits julkaisi ensimmäiset runonsa 1954. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös lastenrunoja ja käännöksiä.[1]
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähde[3]
Jukka Mallisen suomentamia runoja julkaisussa: Kulttuurivihkot 1982; nro 2:
- Ei saastan aalto ole kauhea
- Talven motiivi
- Veitsenteroittaja (Totšilštšik nožei)
Jukka Mallisen suomentamia runoja teoksessa Kuka puhuu – kaksitoista runoilijaa Suomesta ja Venäjältä, toim. Jukka Mallinen, Jyväskylä; Atena 1997 ISBN 951-976-098-0:
- Sarastuksen märkä harmaa palttina, sadetta vuorokauden ympäri
- Talvimaisema (Зимний пейзаж)
- Tuoreita uutisia
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Risto Rantala & Kaarina Turtia (toim.): ”Morits, Junna”, Otavan kirjallisuustieto, s. 509. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Soviet Poets Are Heard in Philadelphia New York Times. 21.3.1989. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Junna Morits Runotietokanta. Päivitetty 17.5.2021. Lahden kaupunginkirjasto. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 5.7.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Junna Morits Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
