Junge Freiheit
Junge Freiheit (JF, suom. Nuori vapaus) on politiikkaan ja kulttuuriin keskittynyt saksalainen viikkolehti. Lehti on viralliselta linjaltaan konservatiivinen, mutta on kohdannut syytöksiä äärioikeistolaisuudesta muun muassa Saksan viranomaisten taholta. Lehden levikki on noin 30 000 kappaletta.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dieter Stein perusti Junge Freiheitin Freiburg im Breisgaussa toukokuussa 1986. Stein on toiminut lehden päätoimittajana yli 30 vuotta. Alkujaan JF oli opiskelijoiden toimittama lehti, jota levitettiin pieninä painoksina yliopistolla.
Junge Freiheit tunnetaan uusoikeistolaisesta linjastaan. Saksan liittotasavallan sekä eräiden sen osavaltioiden perustuslainsuojavirastot ovat tarkkailleet lehteä äärioikeistolaisena ryhmittymänä ainakin vuodesta 1994, jolloin lehti ensimmäistä kertaa mainittiin Nordrhein-Westfalenin osavaltion perustuslainsuojaviraston vuosiraportissa. Saksan perustuslakituomioistuin päätti pitkän oikeusprosessin päätteeksi vuonna 2005, etteivät yksittäiset artikkelit riitä todisteeksi lehden julkaisulinjan perustuslainvastaisuudesta. Osalliset perustuslainsuojavirastot ilmoittivat jatkavansa lehden tarkkailua, mutta ovat sittemmin jättäneet sen pois äärioikeistolaisen toiminnan vuosiraporteistaan.
Joulukuussa 1994 Junge Freiheitin painotiloihin Weimarissa iskettiin polttopulloin. Tekijöitä ei saatu kiinni, mutta tekijäksi ilmoittautui aiemmin tuntematon Revolutionäre Lesbenfrauengruppen und andere revolutionäre Gruppen (suom. ”Vallankumoukselliset lesbonaiset ja muut vallankumoukselliset ryhmät”).[2][3] Iskut aiheuttivat noin 2,5 miljoonan D-markan vahingot, minkä vuoksi lehti siirtyi ilmestymään Berliiniin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IVW: Levikkitiedot vuodelta 2016 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.1.2017.
- ↑ Fahnder enttäuscht. Bei der Razzia in der linken Szene entkamen die „Feierabend-Terroristen" (Focus 25/1995, 19. kesäkuuta 1995). Viitattu 16. maaliskuuta 2009.
- ↑ Das große Schweigen im Blätterwald (Junge Freiheit 50/2004, 3. joulukuuta 2004) Viitattu 16. maaliskuuta 2009.