Jumalan laki

Jumalan laki on monissa uskonnollisissa kirjoituksissa esiintyvä laki, jonka katsotaan saavan alkunsa suoraan Jumalan tahdosta. Jumalan lain katsotaan olevan ihmisen tahdosta riippumaton samoin kuin luonnollinen laki eikä ihminen voi muuttaa sitä omilla toimillaan.

Kristinuskossa

Kristinuskossa Jumalan laki on niin sanottu rakkauden laki, joka kehottaa ihmisiä rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiään ja myös itseään. Lain suurimpina käskyinä pidetään Jeesuksen opetuksen mukaan käskyjä: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” ja ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Kristinuskossa Jumalan lain mielletään usein pitävän sisällään myös kymmenen käskyä, jotka Jumala julisti Hoorebin vuorelta Israelin kansalle pian heidän Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen Kymmenen käskyä selittävät tarkemmin miten ihmisten tulisi rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Edelleen Mooseksen kirjoissa, kuten myös osittain Uudessa Testamentissa, olevat useat kymmenet moraalisäännöt selventävät kutakin käskyä tarkemmin. Esimerkiksi vuorisaarnassa Jeesus opetti käskyn ”älä tapa” kieltävän myös toisen ihmisen ”tappamisen ja nujertamisen” vihaamalla ja halveksivilla sanoilla.

Jeesus opetti, että Jumalan laki ja jokainen sen käskyistä on voimassa ikuisesti eikä mikään käskyistä muutu. Jumalan laki ilmaisee sen, miten Jumala haluaisi ihmisten elävän ja kohtelevan toisiaan. Sen tutkiminen paljastaa myös synnin, joka tarkoittaa jotain tekoa tai olemusta, joka rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Apostoli Johannes kirjoittaa synnin olevan Jumalan lain rikkomista.