Jules Joseph Lefebvre

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jules Lefebvre ateljeessaan.
Jules Joseph Lefevbre: Totuus, 1870.

Jules Joseph Lefebvre (14. maaliskuuta 1836 Tournain-en-Brie24. helmikuuta 1911 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari, opettaja ja teoreetikko. Tyylisuunnaltaan hän edusti akateemista taidetta.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lefebvren isä oli leipuri, ja pojan piti olla jo varhain mukana ansaitsemassa rahaa perheelle. Isä kuitenkin kannusti taiteellisesti lahjakasta poikaansa pyrkimään taiteilijaksi. Hän kannusti poikaansa hakemaan kotikaupungin taideopiskelijoille myöntämää avustusta, jonka turvin opiskelu olisi mahdollista. Avustus oli 1000 frangia vuodessa viiden vuoden ajan. 16-vuotias Lefebvre sai avustuksen ja saattoi sen turvin muuttaa Pariisiin. [1]

Lefebvre aloitti taideopintonsa vuonna 1852, ja hänen opettajanaan oli Léon Cogniet. Arvostetun Prix de Romen hän voitti kolmannella yrityksellä vuonna 1861. Palkinnon turvin Lefevebre saattoi muuttaa Roomaan, missä opiskeli antiikin Rooman ja renessanssin kulttuuria. Hän maalauksensa tuona aikana olivat lähinnä naisia esittäviä alastontutkielmia. Seuraelämä vaikuttaa olleen Rooman-vuosina vilkasta, Lefebvre ystävystyi monen nuoren taiteilijan, kuten Léon Bonnat´n, Albert Giraudin ja Tony Robert-Fleuryn kanssa. Roomaan hän vastaan otti suruviestejä; hänen vanhempansa ja yksi sisaristaan kuolivat. Tämä laukaisi Lefebvressä masennuksen.[2] [3]

Palattuaan Pariisiin Lefebvre päätti omistautua työlleen ja tulla kuuluisaksi taidemaalariksi. Hän piti näyttelyn Pariisissa vuonna 1868. Näyttely herätti myönteistä huomiota, kuten myös vuosien 1869 ja 1870 näyttelyt. Vuoden 1870 näyttelyssä huomiota herätti hänen maalauksensa La Vérite (Totuus), jossa poseerasi alastomana tunnettu näyttelijätär Sophie Croizette. [4]

Opetustyön Lefebvre aloitti Pariisin Académie Julianissa vuonna 1870. Hän oli oppilaidensa keskuudessa arvostettu ja pidetty. Académie Julian hyväksyi

Jules Joseph Lefevbre: Graziella, 1878.

oppilaikseen myös naisia, mikä oli ajan oloissa edistyksellistä. Ranskan valtiollinen akatemia otti naisia oppilaikseen vasta vuonna 1897. Oppilailleen hän painotti erityisesti hyvän piirustustaidon merkitystä. Hänellä oli myös paljon suhteita taidemaailmaan ja taidekeräilijöihin, ja hän jakoi mielellään neuvoja siitä, miten aloittelija voi saada itselleen aseman taidemaailmassa.[5]

1870-luvun lopulla Lefevbre alkoi saada tunnustusta uralleen. Hän pääsi Académie des Beaux-Artsin hallintoneuvostoon, hänet palkittiin mitaleilla ja hänen työnsä palkittiin vuoden 1889 maailmannäyttelyssä. Hänet nimitettiin myös kunnialegioonan jäseneksi. [6]

Uransa varrella Lefebre maalasi 72 muotokuvaa, joista ei tiedetä kovinkaan paljon, sillä ne ovat yksityiskokoelmissa. Hän maalasi joitakin suurikokoisia töitä mytologisista hahmoista, mutta maineeseen hän pääsi alastontutkielmillaan. Kriitikot ylistivät niitä ja tunnustivat myös niiden eroottisuuden. Toisin kuin Manetin työt, ne eivät herättäneet pahennusta, sillä ne eivät kuvailleet todellisuutta. [7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]