Jukka Salo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jukka Salo
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1958 (ikä 66)
Pori, Suomi
Kansalaisuus Suomi Suomi
Koulutus ja ura
Tutkimusalue eläintiede

Jukka Sakari Salo (s. 12. helmikuuta 1958 Pori) on suomalainen eläintieteilijä ja professori.[1] Hän väitteli filosofian tohtoriksi eläinekologian alalta vuonna 1988.[2]

Salo on toiminut Turun yliopistossa biodiversiteettitutkimuksen ja ympäristötieteen professorina (1995–2007) ja biologian laitoksen johtajana (1996–1998), sekä Korkeasaaren eläintarhan intendenttinä (1990–1992) ja johtajana (2010–2014)[3][4]. Salo opettaa vierailevana professorina Perun Amazonian valtionyliopistossa ja trooppisen biologian dosenttina Itä-Suomen yliopistossa.[5]

Salo on myös toiminut Perun kunniakonsulina sekä asiantuntijana ja neuvottelijana YK:n biodiversiteettisopimuksen eri tehtävissä.[6] Hän on ollut Andien yhteisön Amazonian ja Andien alueen biodiversiteettihankkeen asiantuntijana ja kansainvälisenä koordinaattorina. Vuodesta 2014 lähtien Salo on toiminut Suomen ja Kiinan välisessä isopandan ja sen elinympäristön suojeluun tähtäävässä yhteishankkeessa.[7] Hän oli mukana hankkimassa isopandoja Ähtärin eläinpuistoon vuonna 2018. [8]

Kansainväliset hankkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amazonia ja Andit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salo osallistui Andeille ja Amazoniaan kohdistuvalle tutkimusmatkalle vuonna 1982 osana 12 hengen seuruetta[9]. Hän toimi tutkimusmatkan jälkeen Suomen Akatemian rahoittaman Andien alueen perinteisten mukulakasvien tutkimuksen johtajana. Hankkeen tuloksena kuvattiin tieteellisesti ensimmäisen kerran ullukon kukka, hedelmä ja siemen.[10][11][12][13]

Matkan jälkeen Salo perusti ja kokosi Suomen Akatemian ja Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston rahoituksella opiskelijoidensa kanssa Turun yliopiston Amazon-työryhmän[14][15]. Professorina toimiessaan Salo osallistui Nicaraguan biologista monimuotoisuutta selvittäneen maatutkimuksen toteutukseen[16] ja oli mukana perustamassa kansainvälistä biodiversiteettitietoa keräävää tietojärjestelmää [17]. Hän johti Suomen kansallista biodiversiteettitutkimusohjelmaa vuosina 1997–1999[18].

Salo kutsuttiin vuonna 2005 Amazonian yhteistyöjärjestön[19] ja EU:n JRC-tutkimusorganisaation[20] hankkeeseen, joka määritti Amazonian alueen biologiset, maantieteelliset ja geologiset rajat[21].

Kiina ja isopanda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salo on johtanut vuodesta 1999 useita Suomen ja EU:n sekä Kiinan kansantasavallan välisiä metsien ja biodiversiteetin suojeluun tähtääviä hankkeita[22]. Suomi ja Kiina solmivat 5.4.2017 presidenttien Xi Jinpingin ja Sauli Niinistön läsnä ollessa 15-vuotisen isopandoja koskevan tutkimus- ja suojelusopimuksen, jonka osana kaksi isopandaa muutti Ähtärin eläinpuistoon vuonna 2018.[23][24]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salo on julkaissut yli sata tieteellistä julkaisua erityisesti Amazonian alueen sademetsien kehityshistoriasta ja monimuotoisuudesta. Hän on saanut yhdessä Martti Soikkelin kanssa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kirjasta Eläinten käyttäytyminen vuonna 1984[25] ja Tieto-Finlandia-palkinnon yhdessä suurlähettiläs Mikko Pyhälän kanssa kirjasta Amazonia[26] vuonna 1992.

Salo on julkaissut työtoveriensa kanssa noin 50 kansainvälistä julkaisua Amazonian alueen geoekologiasta, eliömaantieteestä, evoluutiohistoriasta ja erityisesti biodiversiteettiin vaikuttavista tekijöistä. Nääitä ovat vuoden 1988 väitöskirja[27] ja Naturessa ja Sciencessä julkaistut artikkelit. [28] [29][30]

Fredrik II hohenstaufilaisen kakadu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Salo julkaisi yhdessä Heather Daltonin, Pekka Niemelän ja Simo Örmän kanssa kesäkuussa 2018 Parergon-julkaisusarjassa artikkelin, jossa ratkaistiin tunnettu lintutieteellinen ja kulttuurihistoriallinen arvoitus[31][32]. 1240-luvulla laaditussa keisari Fredrik II haukkametsästystä käsittelevässä käsikirjoituksessa on neljä kuvaa valkoisesta kakadusta[33]. Linnun tiedettiin olleen ristiretkiin liittynyt diplomaattinen lahja Egyptin (Babylonian) aijubidi-sulttaanilta Fredrik II:lle.[34].

Tutkijaryhmä selvitti Suomen Rooman-instituutissa Vatikaanin kirjaston alkuperäiskäsikirjoituksen avulla kakadun lajimäärityksen: lintu on todennäköisimmin kultatöyhtökakadun Uudesta Guineasta ja Australian pohjoispuolen lähisaarilta kotoisin oleva alalaji Cacatua galerita triton.[35] Kakadua käsittelevä julkaisu osoittaa, että keskiaikainen kauppareitti yhdisti Australaasian ja Euroopan. Koska erityisesti länsimaisessa kirjallisuudessa painottuu se, että Australian löysivät englantilaiset ja hollantilaiset tutkimusmatkailijat, sai Parergon-julkaisu heti maailmanlaajuisen huomion[36][37][38][39].

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1984 teoksesta Eläinten käyttäytyminen - merkitys ja evoluutio (Otava). Yhdessä Martti Soikkelin kanssa.
  • Suomalaisen tiedeakatemian palkinto 1989 parhaasta väitöskirjasta.
  • Tieto-Finlandia 1992 teoksesta Amazonia (Otava). Yhdessä Mikko Pyhälän kanssa.
  • Annual Outstanding Young Person TOYP World Award 1997[40] in the category Academic Leadership, Honolulu Hawaii November 18, 1997 (Junior Chamber International JCI, TOYP1997 Prize).
  • Fellow, Zoological Society of London, ZSL 2018

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 640. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. ↑ Salo, J.: Rainforest diversification in the western Amazon basin: the role of river dynamics.. Väitöskirja. Reports from the Department of Biology, 16. Turun yliopisto, 1988.
  3. ↑ Jukka Salo pähkinänkuoressa Studio55.fi. 19.5.2010. Viitattu 10.11.2021.
  4. ↑ Jukka Salo Korkeasaaren johtajaksi ts.fi. 4.2.2010. Arkistoitu 10.11.2021. Viitattu 10.11.2021.
  5. ↑ ”Salo, Jukka”, Kuka kukin on 2009. Otava, 2009.
  6. ↑ Salo, J.: Biodiversiteettisopimus. Tieteessä tapahtuu, 1994, nro 2, s. 9–12. Tieteellisten seurain valtuuskunta.
  7. ↑ Antti Kivimäki: Lumi Pyry. Suomen Kuvalehti, Numero 12/2019, 22.3.2019. Otava Media.
  8. ↑ Ähtärin eläinpuistosta tulee osa pandapankkia – Korkeasaaren ex-johtaja: Pandat sopeutuisivat hyvin Suomeen Helsingin Sanomat. 22.9.2016. Viitattu 10.11.2021.
  9. ↑ Peru expedition 1982: Turun yliopiston opiskeiljat Amazonian sademetsissä 1-6. Helsingin Sanomat, talvi 1983.
  10. ↑ Rousi, A. ym.: The fruit of Ullucus (Basellaceae), an old enigma. Taxon 37(1):71-75, 1988.
  11. ↑ Pietilä. L., Jokela, P. & Salo, J.: Seed of Ullucus tuberosus- An apomict or not?. Euphytica 47:117-120, 1990.
  12. ↑ Terttu Lempiäinen: Germination of the Seeds of Ulluco (Ullucus tuberosus, Basellaceae). Economic Botany, 1989, 43. vsk, nro 4, s. 456-463.
  13. ↑ How to grow Ulluco cultivariable.com.
  14. ↑ [www.utu.fi/amazon Amazon-työryhmä]
  15. ↑ Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmä utu.fi.
  16. ↑ PANIF: National Strategy and Action Plan of Biological Diversity in Nicaragua: National Biodiversity Strategy and Country Study. PANIF and Nicaraguan Ministry of Environment, Marena, 2001.
  17. ↑ [http:// www.gbif.org/ GBIF] www.gbif.org.
  18. ↑ FIBRE aka.fi. Arkistoitu 9.10.2015.
  19. ↑ OTCA otca-oficial.info.
  20. ↑ Joint Research Centre ec.europa.eu.
  21. ↑ Achard, F. ym.: A Proposal for Defining the Geographical Boundaries of Amazonia .. Official Publications of the European Communities, 2005. Office for Official Publications of the European Communities.
  22. ↑ Asemforest cordis.europa.eu. Arkistoitu 19.9.2016.
  23. ↑ Heli Saavalainen HS: Jättiläispandat saapuivat Suomeen kuin valtiovieraat – Mistä pandojen lainaamisessa on oikein kyse? Helsingin Sanomat. 18.1.2018. Viitattu 10.11.2021.
  24. ↑ Kiina luovuttaa jättiläispandat Suomeen yle.fi, uutiset.
  25. ↑ Salo, J. & Soikkeli, M.: Eläinten käyttäytyminen: Merkitys ja evoluutio. Otava, Helsinki, 1984.
  26. ↑ Salo, J. & Pyhälä, M.: Amazonia. Otava, Helsinki, 1991.
  27. ↑ Salo, J. (väitöskirja): Rainforest diversification in the western Amazon basin: the role of river dynamics. Reports from the Department of Biology, University of Turku, Vol. 16., 1988. University of Turku.
  28. ↑ Räsänen, M., Salo, J. & Kalliola, R.: Fluvial perturbance in the Western Amazon basin: Regulation by long-term Sub-Andean tectonics. Science 238:1398-1401., 1987.
  29. ↑ Salo, J., Kalliola, R., Häkkinen, I., Mäkinen, Y., Niemelä, P., Puhakka, M. & Coley, P.D.: River dynamics and the diversity of Amazon lowland forest.. Nature 322:254-258, 1986.
  30. ↑ Salo, J. & Räsänen, M: Hierarchy of Landscape Patterns in Western Amazon. In Holm-Nielsen, L.B., Nielsen, I. & Balslev, H. (Eds.) Tropical forests: Botanical dynamics, Speciation and Diversity, pp. 35-45., 1989. Academic Press, London,.
  31. ↑ Heather Dalton, Jukka Salo, Pekka Niemelä & Simo Örmä: Frederick II of Hohenstaufen's Australasian cockatoo. Australian and New Zealand Association for Medieval and Early Modern Studies, 2018. (englanniksi)
  32. ↑ Heather Dalton, Jukka Salo, Pekka Niemelä & Simo Örmä: > ISSN: 0313-6221 Frederick II of Hohenstaufen's Australasian cockatoo Parergon 35(1): 35-60. 2018. Australian and New Zealand Association for Early Medieval and Early Modern Studies.
  33. ↑ Frederick II of Hohenstaufen: De Arte Venandi cum Avibus, Codex Ms. Pal. Lat. 1071. , c. 1240.
  34. ↑ Casey A. Wood & F. Marjorie Fyfe: The Art of Falconry. Stanford University, 1943.
  35. ↑ Antti Kivimäki HS: Rauhan kakadu matkasi kaukaa liennytystehtäviin – loisteliaat eläinlahjat avittivat veretöntä vallanvaihtoa kuudennella ristiretkellä Jerusalemissa 1229 Helsingin Sanomat. 21.6.2018. Viitattu 10.11.2021.
  36. ↑ Rauhan kakadu matkasi kaukaa liennytystehtäviin hs.fi.
  37. ↑ Cockatoo identified in 13th Century European book bbc.com.
  38. ↑ 700-year-old Vatican drawing of Australian bird rewrites medieval trade route history reuters.com.
  39. ↑ 13th century drawing of cockatoo sparks rethink on ancient trade routes edition.cnn.com.
  40. ↑ TOYP World Awards 1997 nuorimenestyja.fi. Arkistoitu 7.8.2018.
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jukka_Salo&oldid=22188700”