Juho Torvelainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Torvelainen (1. heinäkuuta 1868 Hämeenlinna – 22. huhtikuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen osuustoimintamies, toimittaja, kansanopiston johtaja ja matkakirjailija. Torvelainen toimi Pellervo-Seuran konsulenttina ja neuvojana suomalaisen osuustoimintaliikkeen alkuvuosina 1900-luvun alussa.[1][2]

Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torvelainen kävi lyseota Viipurissa ja sen jälkeen hän suoritti reserviupseeritutkinnon Haminan kadettikoulussa. Myöhemmin hän suoritti Sortavalan opettajaseminaarissa kansakoulunopettajatutkinnon sekä vuonna 1900 kasvatusopin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja erivapaudella ylioppilastutkinnon 1904.[2]

Torvelainen oli vuodesta 1887 toimittajana Viipurin Sanomat-lehdessä, siirtyi sitten parin vuoden päästä vänrikiksi 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoonaan kunnes hän ollessaan alkoholiongelmiensa takia Huvituksen alkoholistiparantolassa Yläneellä tutustui läheisessä Keihäskosken Rekolan talossa vieraillessaan talon isännän sisareen Amalia Rekolaan. Raitistuttuaan hän meni tämän kanssa naimisiin ja erosi sitten vaimonsa toivomuksesta armeijasta. Hän palasi 1892 lehtialalle ja oli toimittajana Viipuri-lehdessä 1892–1894, venäjänkielen kollegana Kuopiossa ja Savo-Karjala-lehden toimitussihteerinä 1895 ja kansakoulunopettajana Kihniöllä 1895–1898. Hän oli kesällä 1898 Uusi Aura-lehden vt. päätoimittajana ja 1898-1900 kansakoulunopettajana Perniön Mathildedalissa.[2][3]

Torvelainen kiinnostui osuustoiminnasta luettuaan Hannes Gebhardin vuonna 1899 kirjoittaman teoksen Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla. Torvelainen ryhtyi paikallisten maanviljelijöiden puuhamieheksi ja hän järjesti maamiesseurojen yhteisostoja. Hän tuli kesällä 1900 mukaan myös Pellervo-seuran toimintaan ja alkoi hankkia uusia jäseniä seuralle. Lokakuussa samana vuonna Torvelaisesta tuli seuran toinen vakinainen konsulentti Viktor Fagerströmin rinnalla. Torvelainen kiersi ympäri Suomea puhujamatkoilla tehden osuustoiminta-aatetta tunnetuksi maaseudulla. Hän hankki jäseniä Pellervo-seuralle, kirjoitti artikkeleita osuustoimintajulkaisuihin, myi seuran julkaisemia kirjasia ja toimi myös Pellervo-lehden ilmoitusten ja tilaajien hankkijana. Torvelainen oli myös mukana perustamassa osuusmeijereitä, osuuskassoja, osuuskauppoja ja maamiesseuroja eri puolille Suomea. Tätä toimintaa Torvalainen jatkoi helmikuuhun 1905 saakka.[3]

Torvelainen oli 1904-1905 suomenmielisten ylioppilaiden perustaman Raataja-lehden päätoimittajana, kunnes hänestä suomalaisen puolueen Viipuri-lehden päätoimittaja maaliskuussa 1905 ja tässä tehtävässä hän oli kevääseen 1906 saakka. Hän muutti sitten perheineen Loimaalle ja oli jonkin aikaa syrjässä aktiivisesta toiminnasta kirjoittaen vain suomalaisen puolueen lehtiin. Vuoden 1906 lopulla Torvelainen valittiin Hannes Gebhardin suosituksesta Haapavedellä toimineen Keski-Pohjanmaan kansanopiston johtajaksi. Torvelainen johti opistoa vuoteen 1909 saakka. Tämän jälkeen hän oli Kankaanpään kansanopiston johtajana 1909-1912 sekä Työväenliitto-lehden ja sen seuraajan Iltalehden päätoimittajana 1912-1913. Torvelainen ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi.[3][2]

Torvelainen matkusti syksyllä 1917 Suomen senaatin valtuuttamana ostamaan viljaa Kaukoidästä Suomeen. Hän lähti matkalleen syyskuussa 1917 junalla Pietarin ja Siperian kautta. Matka kesti kaksi vuotta ja sen aikana Torvelainen kävi Venäjän kaukoidän ohella Mantšuriassa, Kiinassa, Japanissa ja Koreassa. Torvelainen ei onnistunut ostamaan viljaa, mutta hän avusti Siperiassa Ruotsin Punaista Ristiä sekä pelasti joukon Kaukoitään juuttuneita suomalaisia. Torvelainen palasi Kiinasta laivalla Suezin kanavan kautta Konstantinopoliin ja sieltä edelleen Suomeen Turkuun, jonne hän saapui 19. syyskuuta 1919. Hän kirjoitti matkakokemuksistaan pari vuotta myöhemmin myös kirjan.

Viimeiset vuotensa Torvelainen oli kotimaisen teollisuuden, muun muassa Suomen Messujen ja Kotimaisen Työn Liiton palveluksessa sekä oli mukana sanomalehtimiesten järjestötoiminnassa. Hän toimi vapaana lehtimiehenä ja avusti monia eri lehtiä useimmiten ulkomaankirjeenvaihtajana. Aamulehden muistokirjoituksen mukaan Torvelainen oli Suomen eniten ulkomailla matkustellut lehtimies, hän oli käynyt kaikissa Euroopan maissa Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta sekä lisäksi muun muassa Siperiassa, Mantsuriassa, Kiinassa, Koreassa, Itä-Intian saarilla, Ceylonissa, Vähässä Aasiassa ja Egyptissä.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansantaloutta rahvaalle, Kansanvalistusseuran toimituksia 151. Kansanvalistusseura, Helsinki 1908
  • Osuustoiminnan opas : kansanopistoja, maamieskouluja ja kotiopintojen harjoittajia varten. WSOY 1910
  • Kotiopintokirja : opastuksia kotiopintojen harjottajille, toimittaneet Onni Tolvanen ja Juho Torvelainen. WSOY 1912
  • Maailmansodan jaloissa Antwerpenissä. WSOY 1917
  • Kaukainen Itä - Maailmansodan aikaisia matkamuistelmia Itä-Aasian maista. WSOY 1921 (uusi näköispainos Lasipalatsin mediakeskus, Helsinki 2006)
  • Neekeri-juttuja : myydään Suomen sanomalehtimiesten liiton avustusrahastojen hyväksi, toimittaneet Juho Torvelainen ja Yrjö Rauanheimo. Helsinki 1928
  • Pariisi matkailijan kannalta katseltuna. Karisto 1929

Torvelainen kirjoitti myös vuonna 1913 Iltalehti-nimiseen lehteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Y. R. Mäkihovi (toim.): Uranuurtajia ja rakentajia. Osuustoimintamiesten elämäkertoja, s. 94-98. Helsinki: Pellervo-Seura, 1950.
  2. ↑ a b c d e Juho Torvelainen, Aamulehti, 23.04.1929, nro 109, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. ↑ a b c Kari Inkinen : Juho Torvelainen - Matkamies maan - ja maailman

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Torvelaisen lehtiartikkeleita:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juho_Torvelainen&oldid=20865606”