Juho Torvelainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juho Torvelainen (1. heinäkuuta 1868 Viipurin maalaiskunta22. huhtikuuta 1929) oli suomalainen osuustoimintamies, toimittaja, kansanopiston johtaja ja matkakirjailija. Torvelainen toimi Pellervo-Seuran konsulenttina ja neuvojana suomalaisen osuustoimintaliikkeen alkuvuosina 1900-luvun alussa.

Viipurin läheltä kotoisin ollut Torvelainen kävi lyseota ja sen jälkeen hän suoritti upseerikurssin valmistuen vänrikiksi 1889. Hän palveli Venäjän armeijassa upseerina kunnes hän ollessaan alkoholiongelmiensa takia Huvituksen alkoholistiparantolassa Yläneellä tutustui läheisessä Keihäskosken Rekolan talossa vieraillessaan talon isännän sisareen Amalia Rekolaan. Raitistuttuaan hän meni tämän kanssa naimisiin ja erosi sitten vaimonsa toivomuksesta armeijasta. Torvelainen oli sitten kansakoulunopettajana Perniön Mathildedalissa. Hän kiinnostui osuustoiminnasta luettuaan Hannes Gebhardin vuonna 1899 kirjoittaman teoksen Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla. Torvelainen ryhtyi paikallisten maanviljelijöiden puuhamieheksi ja hän järjesti maamiesseurojen yhteisostoja. Hän tuli kesällä 1900 mukaan myös Pellervo-seuran toimintaan ja alkoi hankkia uusia jäseniä seuralle. Lokakuussa samana vuonna Torvelaisesta tuli seuran toinen vakinainen konsulentti Viktor Fagerströmin rinnalla. Torvelainen kiersi ympäri Suomea puhujamatkoilla tehden osuustoiminta-aatetta tunnetuksi maaseudulla. Hän hankki jäseniä Pellervo-seuralle, kirjoitti artikkeleita osuustoimintajulkaisuihin, myi seuran julkaisemia kirjasia ja toimi myös Pellervo-lehden ilmoitusten ja tilaajien hankkijana. Torvelainen oli myös mukana perustamassa osuusmeijereitä, osuuskassoja, osuuskauppoja ja maamiesseuroja eri puolille Suomea. Tätä toimintaa Torvalainen jatkoi helmikuuhun 1905 saakka.[1]

Torvelainen oli tämän jälkeen jonkin aikaa suomenmielisten ylioppilaiden perustaman Raataja-lehden päätoimittajana kunnes hänestä suomalaisen puolueen Viipuri-lehden päätoimittaja maaliskuussa 1905 ja tässä tehtävässä hän oli kevääseen 1906 saakka. Hän muutti sitten perheineen Loimaalle ja oli jonkin aikaa syrjässä aktiivisesta toiminnasta kirjoittaen vain suomalaisen puolueen lehtiin. Vuoden 1906 lopulla Torvelainen valittiin Hannes Gebhardin suosituksesta Haapavedellä toimineen Keski-Pohjanmaan kansanopiston johtajaksi. Torvelainen johti opistoa vuoteen 1909 saakka. Tämän jälkeen hän oli eri tehtävissä matkustellen ympäri maailmaa.[1]

Torvelainen matkusti syksyllä 1917 Suomen senaatin valtuuttamana ostamaan viljaa Kaukoidästä Suomeen. Hän lähti matkalleen syyskuussa 1917 junalla Pietarin ja Siperian kautta. Matka kesti kaksi vuotta ja sen aikana Torvelainen kävi Venäjän kaukoidän ohella Mantšuriassa, Kiinassa, Japanissa ja Koreassa. Torvelainen ei onnistunut ostamaan viljaa, mutta hän avusti Siperiassa Ruotsin Punaista Ristiä sekä pelasti joukon Kaukoitään juuttuneita suomalaisia. Torvelainen palasi Kiinasta laivalla Suezin kanavan kautta Konstantinopoliin ja sieltä edelleen Suomeen Turkuun, jonne hän saapui 19. syyskuuta 1919. Hän kirjoitti matkakokemuksistaan pari vuotta myöhemmin myös kirjan.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansantaloutta rahvaalle, Kansanvalistusseuran toimituksia 151. Kansanvalistusseura, Helsinki 1908
  • Osuustoiminnan opas : kansanopistoja, maamieskouluja ja kotiopintojen harjoittajia varten. WSOY 1910
  • Kotiopintokirja : opastuksia kotiopintojen harjottajille, toimittaneet Onni Tolvanen ja Juho Torvelainen. WSOY 1912
  • Maailmansodan jaloissa Antwerpenissä. WSOY 1917
  • Kaukainen Itä - Maailmansodan aikaisia matkamuistelmia Itä-Aasian maista. WSOY 1921 (uusi näköispainos Lasipalatsin mediakeskus, Helsinki 2006)
  • Neekeri-juttuja : myydään Suomen sanomalehtimiesten liiton avustusrahastojen hyväksi, toimittaneet Juho Torvelainen ja Yrjö Rauanheimo. Helsinki 1928
  • Pariisi matkailijan kannalta katseltuna. Karisto 1929

Juho Torvelainen kirjoitti myös vuonna 1913 Iltalehti-nimiseen lehteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]