Juho Putaansuu

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Juho Erik Putaansuu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jääkäristä. Alun perin samannimisestä kanadansuomalaisesta jääkiekkoilijasta kerrotaan artikkelissa Albert Pudas.

Juho Erik Putaansuu (käytti Saksassa peitenimeä Åhman) (19. toukokuuta 1893 Tornio6. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa sotilaana Saksan itärintamalla Missejoella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkojen kouluttajana ja komppanianvääpelinä.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putaansuun vanhemmat olivat suutari Juho Putaansuu ja Maria Constance Sahlgren. Hän kävi kansakoulun ja kolme luokkaa Tornion alkeiskoulua.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Libaussa jääkäreille järjestetyltä moottoriajoneuvokurssilta vuodelta 1917.selvennä

Putaansuu työskenteli kirjaltajana ennen kuin liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille Putaansuu ilmoittautui 25. elokuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Missejoella ja Riianlahdella. Hänet siirrettiin 22. joulukuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet palautettiin takaisin komppaniaansa 3. maaliskuuta 1917. Putaansuu kävi moottoriajoneuvokurssin Libaussa vuonna 1917.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putaansuu astui Suomen Valkoisen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918. Palvelusitoumuksensa allekirjoitettuaan hänet ylennettiin vänrikiksi. Hän saapui takaisin Suomeen jääkäreiden etujoukoissa Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin 20. helmikuuta 1918 alkaen Kuopioon, jossa hän koulutti värvättyjä joukkoja. Joukot koulutettuaan hänet määrättiin 27. helmikuuta 1918 alkaen näin syntyneessä Kuopion 4. vapaaehtoisessa komppaniassa komppanianpäälliköksi. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Mouhussa ja Mäntyharjun rintamalla.[1][2] Hän kaatui 6. huhtikuuta 1918 Mäntyharjun rintamalla maisteri B. Fabritiuksen johtamassa epäonnistuneessa hyökkäyksessä Turkinkylää vastaan, jossa vihollisen tulessa kaatui runsaasti joukkueen- ja ryhmänjohtajia.[3] Hän oli kuollessaan naimaton, ja hänet haudattiin Tornion valkoisten sankarihautaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Donner, Kai; Svedlin, Th; Nurmio, Heikki (toim.): Suomen vapaussota, Gummerus: Jyväskylä 1927.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen vapaussota VI 1927: 220-221. (Taistelukuvaus 6. päivän hyökkäyksestä Turkinkylää vastaa.)
  4. Suomen sotasurmat 1914-1922. (Arkistoitu – Internet Archive) Juho Erik Putaansuu. Viitattu 23.4.2010.