Judith Anderson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Judith Anderson
Carl Van Vechtenin ottama muotokuva (1934).
Carl Van Vechtenin ottama muotokuva (1934).
Henkilötiedot
Koko nimi Frances Anderson
Syntynyt 10. helmikuuta 1897
Adelaide, Australia
Kuollut 3. tammikuuta 1992 (94 vuotta)
Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1915–1987
Palkinnot

2 Emmy-palkintoa, Tony-palkinto

Ehdokkuudet

Oscar-palkinto, Tony-palkinto

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Judith Anderson, oik. Frances Margaret Anderson (10. helmikuuta 1897 Adelaide, Australia3. tammikuuta 1992 Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat) oli australialainen näyttelijä, joka esiintyi teatterissa, elokuvissa ja televisiossa. Hän piti itseään erityisesti teatterinäyttelijänä ja teki pitkän uran Broadwayllä. Anderson palkittiin Tony-palkinnolla Medeian roolista ja kahdesti Emmyllä. Hän oli elokuvasta Rebekka ehdolla Oscar-palkintoon.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frances Anderson syntyi Adelaiden Kent Townissa vuonna 1897. Hänen vanhempansa oli skotlantilaissyntyinen pörssimeklari James Anderson ja tämän vaimo Jessie Anderson. Ajauduttuaan pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin isä jätti perheen, kun Frances oli viisivuotias.[1]

Frances muutti äitinsä kanssa vuonna 1913 Sydneyyn, missä hän alkoi opiskella puhetaitoa elokuution opettajan Lawrence Campbellin kanssa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiasta Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersonin ensimmäinen rooli teatterissa oli vuonna 1915 Julius Knightin seurueessa. Hän sai hyviä arvioita ja siirtyi näyttelemään Yhdysvaltalaiseen seurueeseen, kun Knight jäi eläkkeelle vuoden 1916 lopulla. Anderson lähti Hollywoodiin monen muun lahjakkaan australialaisnäyttelijän kanssa. Hän saapui tammikuussa 1918 äitinsä kanssa Los Angelesiin. Hänellä oli suosituskirja Cecil B. DeMillelle, mutta hän ei vielä saanut elokuva-alalta jalansijaa.[1]

Läpimurto teatterissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Los Angelesista Anderson muutti New Yorkiin, missä hän näytteli viisi vuotta erilaisissa repertuaariseurueissa. Hän vaihtoi vuonna 1923 etunimensä "Judithiksi" ja esiintyi samana vuonna Broadwayllä näytelmässä Peter Weston. Hänen läpimurtonsa tuli seuraavana vuonna näytelmästä Cobra. Tuottaja David Belasco kiinnitti Andersonin, joka näytteli vuosina 1924–1926 näytelmässä The Dove, joka nosti Andersonin tähden asemaan.[1][2]

Andersonin hienostunut tyyli, silkkinen ääni ja taito melodramaattisiin suorituksiin toivat hänelle useita hohdokkaita Broadway-rooleja. Hän näytteli vuosien 1928–1934 aikana muun muassa Eugene O’Neillin, Luigi Pirandellon, Luigi Chiarellin ja Clemence Danen näytelmissä. Andersonin ensimmäinen elokuvarooli oli vuonna 1933 valmistuneessa elokuvassa Blood Money.[1]

Teatterituottaja-ohjaaja Guthrie McClintic kutsui Andersonin näyttelemään vuonna 1934 Divided by Three -näytelmään. Anderson esiityi tämän jälkeen useissa McClinticin johtamissa tuotannoissa. Hän näytteli Deliaa Old Maidissa (1935) ja Gertrudea Hamletissa (1936).[1]

Myös elokuviin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judith Anderson elokuvassa Kymmenen käskyä.

Andersonin tunnetuin elokuvarooli oli Alfred Hitchcockin Rebekassa, jossa hän esitti pahansuopaa taloudenhoitaja Danversia. Hän sai roolista parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Andersonin elokuvaura oli monipuolinen, ja hän näytteli myöhemmin muun maussa Salomessa (1953) kuningatar Herodiaasta ja Mies hevosena -elokuvassa (1970) intiaaninaista.[3] Anderson piti kuitenkin teatteria uransa keskeisempänä näyttämönä ja elokuvarooleja vain keinona rahoittaa teatteriuraansa.[1]

Näyttelijä-manageri Maurice Evansin kanssa Anderson teki yhteistyötä muun muassa Macbethissä vuonna 1941 sekä kahdessa televisiotuotannossa 1954 ja 1960. Runoilija Robinson Jeffers oli kuitenkin Andersonin tärkein kumppani. Jeffers kirjoitti Andersonille version Euripideen Medeiasta.[1] Andersonin raivoisa suoritus Medeiana, joka lähtee kostamaan uskottomalle miehelleen Iasonille, keräsi runsaasti huomiota. Teatterikriitikko Brooks Atkinson kirjoitti The New York Timesiin, että rooli oli teatterihistorian merkkipaaluja.[3] Anderson palkittiin näytelmästä parhaan naispääosan Tony-palkinnolla.[4]

Televisio ja viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersonin televisioura liittyi erityisesti ohjaaja-tuottaja George Schaeferin antologiasarjaan Hallmark Hall of Fame. Hänelle myönnettiin Emmy-palkinto vuosina 1955 ja 1961 tuotetuista Macbeth-televisioelokuvista.[1]

Anderson palasi vuonna 1982 Medeian rooliin näyttämöllä.[1] Hän sai suorituksestaan Tony-ehdokkuuden.[4] 1980-luvulla Anderson näytteli myös elokuvassa Star Trek III: Spockin paluu[1] ja television saippuasarjassa Santa Barbara.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anderson omisti elämänsä pääasiassa uralleen, mutta hän oli kahdesti naimisissa. Kumpikin liitoista oli lyhyt. Hän oli vuosina 1937–1939 naimisissa englanninkielen professorin Benjamin Lehmanin kanssa ja 1946–1951 tuottaja Luther Greenen kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Deacon, Desley: Dame Frances Margaret (Judith) (1897–1992) Australian Dictionary of Biography. 2016. National Centre of Biography, Australian National University. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
  2. Peter Weston. Ibdb.com
  3. a b c Pace, Eric: Dame Judith Anderson Dies at 93; An Actress of Powerful Portrayals NYTimes.com. 1992. The New York Times Company. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)
  4. a b Judith Anderson Tony Awards Info - Browse by Nominee broadwayworld.com. Viitattu 16.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]