Jousikvartetto nro 13 (Beethoven)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jousikvartetto nro 13 B-duuri opus 130 on Ludwig van Beethovenin jousikvartetto, joka valmistui marraskuussa 1825.[1] Kvarteton numero perustuu julkaisujärjestykseen, todellisuudessa teos on säveltämisjärjestyksessä Beethovenin neljästoista jousikvartetto. Kvartetto on viimeinen kolmesta venäläisen mesenaatin Nikolai Golitsynin Beethovenilta tilaamista kvartetoista. Kvarteton kantaesitti Schuppanzigh-kvartetti 21. maaliskuuta 1826 ja se julkaistiin 1827. Kvartetossa on poikkeuksellisesti kuusi osaa.

Teos sai välittömästi hyvän vastaanoton. Kantaesityksessä yleisö piti erityisesti osista Cavatina ja Alla danza tedesca ja toinen ja neljäs osa pyydettiin toistamaan.[1] Teoksen viimeisenä osana oli laaja Große Fuge (Suuri fuuga), jota pidettiin kuitenkin liian rajuna ja sopimattomana teoksen päätteeksi.[2] Beethoven sävelsi myöhemmin uuden, paljon lyhyemmän ja kevyemmän finaalin. Uusi finaali on sävelletty syys–marraskuussa 1826 ja sitä pidetään Beethovenin viimeisenä valmistuneena sävellyksenä. Kvarteton ensimmäinen esitys uuden finaalin kanssa tapahtui 1827 vasta Beethovenin kuoleman jälkeen.

Alkuperäinen finaali julkaistiin erillisenä teoksena Große Fuge opus 133. Kvartettoa esitetään toisinaan alkuperäisessä muodossa finaalina Große Fuge.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adagio ma non troppo - Allegro
  2. Presto
  3. Andante con moto, ma non troppo
  4. Alla danza tedesca. Allegro assai
  5. Cavatina. Adagio molto espressivo - attacca
  6. Finale. Allegro

Alkuperäinen finaali:

6. Große Fuge op. 133

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Transcending to beyond Viitattu 17.11.2010.
  2. Kamarimusiikkia (pdf) Malmikuu. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Viitattu 17.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]