Joukkopsykologia ja egoanalyysi
| Joukkopsykologia ja egoanalyysi | |
|---|---|
| Massenpsychologie und Ich-Analyse | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Sigmund Freud |
| Kieli | saksa |
| Genre | psykoanalyysi, sosiaalipsykologia |
| Kustantaja | Internationaler Psychoanalytischer Verlag |
| Julkaistu | 1921 |
| Sivumäärä | 140 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Markus Lång |
| Kansitaiteilija | Satu Kontinen |
| Kustantaja | Moreeni |
| Julkaistu | 2010 |
| Sivumäärä | 145 |
| ISBN | 978-952-254-014-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Joukkopsykologia ja egoanalyysi (saks. Massenpsychologie und Ich-Analyse) on Sigmund Freudin tutkielma vuodelta 1921. Freud tarkastelee kirjassaan joukkoilmiöiden psyykkisiä mekanismeja psykoanalyyttisesta näkökulmasta.
Joukkopsykologian kysymykset olivat alkaneet askarruttaa Freudia I maailmansodan aikoihin, ja Joukkopsykologian ja egoanalyysin alkuidea on peräisin keväältä 1919. Kirja liittyy hänen edeltäviin teoksiinsa, kuten artikkeliin ”Murhe ja melankolia” (1917) ja kirjaan Mielihyväperiaatteen tuolla puolen (1920), mutta sen varsinaiset juuret juontavat kirjaan Toteemi ja tabu (1912–1913). Kirjan taustalla oli 1800–1900-luvun joukkopsykologia, joka pyrki selittämään uuden ajan joukkoilmiöitä Ranskan suuresta vallankumouksesta I maailmansotaan.
Käsikirjoituksen ensimmäinen luonnos valmistui elokuussa 1920 ja lopullinen käsikirjoitus maaliskuussa 1921.
Kirjaansa varten Freud perehtyi ”joukkopsykologian” klassikoihin, varsinkin Gustave Le Bonin (1841–1931), William McDougallin (1871–1938) ja Wilfred Trotterin (1872–1939) kirjoituksiin, ja erittelee niitä kirjansa alussa. Freud pyrki kehittämään joukkopsykologiaa psykoanalyyttisten käsitysten avulla ja selittämään joukkoilmiöitä – kuinka joukot pysyvät koossa ja hajoavat – yksilöiden tiedostumattomien psyykkisten ominaisuuksien ja yksilöllisen henkilöhistorian (ontogeneesin) avulla. Hän jatkoi tässä aikaisempien joukkoteoreetikkojen viitoittamaa linjaa.
Joukkoilmiöitä oli jo aikaisemmassa tutkimuksessa pidetty jollain tapaa tiedostumattomina ja ne oli yhdistetty hypnoosiin ja suggestioon; Freud jatkoi idean kehittelyä ja toi mukaan libidon, rakastuneisuuden ja samastumisen. Hän tarkasteli kahta ”keinotekoista” joukkoa: kirkkoa ja sotaväkeä. Tämäntyyppiset joukot perustuvat Freudin mukaan siihen, että libido kääntyy sivuun alkuperäisistä tavoitteistaan ja yhdistää joukon jäseniä ja että joukon jäsenet voivat kuvitella johtajan – Kristuksen tai sotapäällikön – rakastavan heitä kaikkia samalla tavoin.
Joukkopsykologia ja egoanalyysi edustaa tärkeää välivaihetta Freudin kypsän kauden tuotannossa: hän oli siirtymässä kohti psyyken toista rakennemallia: minä, viettipohja ja yliminä. Tässä kirjassa yliminä mainitaan vielä nimellä egoihanne. Toisen rakennemallin hän esitteli kirjoituksessaan ”Minä ja ’se’” vuonna 1923.
Kirjassaan Freud palaa myös näennäishistorialliseen ”kantalauman” ajatukseen. Freud oli omaksunut sen Charles Darwinilta mutta hän kehitteli sitä jo Toteemissa ja tabussa oudoksuttuun suuntaan, enemmän J.-B. Lamarckin kuin Darwinin evoluutioteorian hengessä.
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjalla oli vaikutusta niin sanottuun freudomarxilaisuuteen ja Frankfurtin koulukuntaan. Theodor W. Adorno arvosti kirjaa, ja hänen mukaansa se ennakoi nerokkaasti kansallissosialismia. Serge Moscovici arvioi Freudin ratkaisseen joukkopsykologian arvoituksen. Laajimmin Freudin tutkielmaa arvosteli kirjailija Elias Canetti pääteoksessaan Joukko ja valta (1960).
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Canetti, Elias: Joukko ja valta. (Masse und Macht, 1960.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Loki-kirjat, 1998. ISBN 952-9646-40-2.
- Canetti, Elias: Aufsätze, Reden, Gespräche. München: Carl Hanser Verlag, 2005. ISBN 3-446-18520-8. (saksaksi)
- Gay, Peter: Freud. (Freud. A Life for Our Time, 1968.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-10685-6.
- Kaës, René: Les théories psychanalytiques du groupe. 2e éd. Paris: Presses Universitaires de France, 2002. ISBN 978-2-13-051842-6. (ranskaksi)
- Lång, Markus: Jälkisanat: Rakkaudesta joukkoon. Teoksessa Freud, Sigmund: Joukkopsykologia ja egoanalyysi, s. 131–144. (Massenpsychologie und Ich-Analyse, 1921.) Suomentanut Markus Lång. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-014-0.
- McClelland, John S.: The Crowd and the Mob. From Plato to Canetti. London: Unwin, 1989. ISBN 0-04-320188-1. (englanniksi)
- Moscovici, Serge: L’Âge des foules. Un traité historique de psychologie des masses. Paris: Fayard, 1981. ISBN 0-04-320188-1. (ranskaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kirjan teksti saksaksi.
- Ikonen, Teemu: Psykoanalyysi julmuuden jäljillä. Helsingin Sanomat 28.11.2010.