Joseph James DeAngelo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph James DeAngelo
DeAngelon pidätyskuva huhtikuussa 2018.
DeAngelon pidätyskuva huhtikuussa 2018.
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1945 (ikä 78)
Bath, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Puoliso Sharon Marie Huddle
(vih. 1973; ero 2019)
[1]
Lapset 3[1]
Muut tiedot
Muut nimet
  • Visalia Ransacker,
  • East Area Rapist,
  • East Side Rapist,
  • East Bay Rapist,
  • Diamond Knot Killer,
  • Night Stalker,
  • Original Night Stalker,
  • EARONS,
  • Golden State Killer
Rikokset murha,
kidnappaus
Uhrit 13
Vangittu 24. huhtikuuta 2018
Rangaistus elinkautinen vankeus (21. elokuuta 2020)

Joseph James DeAngelo (s. 8. marraskuuta 1945 Bath, New York, Yhdysvallat)[2] on yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, sarjaraiskaaja, murtovaras ja entinen poliisi, joka syyllistyi 13 murhaan, yli 50 raiskaukseen ja yli 120 murtovarkauteen Kaliforniassa vuosina 1973–1986.[3][4][5][6]

Hän on syyllinen ainakin kolmeen eri rikossarjaan osavaltiossa. DeAngelo aloitti raiskaamisen 1970-luvun alussa, tappamisen 1978 ja lopetti 1986.[7] Hänet tunnetaan myös nimillä Golden State Killer (kultaisen osavaltion tappaja), East Area Rapist eli EAR (itäisen alueen raiskaaja), Diamond Knot Killer (timanttisolmutappaja) ja Original Night Stalker. Vuoden 2001 DNA-testi yhdisti varmuudella raiskaukset ja murhat toisiinsa.

Huhtikuussa 2018 Sacramenton poliisi ilmoitti pidättäneensä DeAngelon.[7] Hän myönsi kesäkuussa 2020 syyllisyytensä murhiin, raiskauksiin ja kidnappauksiin.[8] DeAngelo tuomittiin 21. elokuuta 2020 elinkautiseen vankeusrangaistukseen ilman mahdollisuutta ehdonalaisuuteen.[9][10][11]

Rikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

East Area Rapist -raiskaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä vaiheessa DeAngeloa kutsuttiin nimellä East Area Rapist, lyhennettynä EAR. Hän raiskasi yli 50 naista. Raiskaustapaukset pystyttiin helposti yhdistämään DeAngeloon, koska rikollinen käytti tunnistettavaa modus operandia eli tekotapaa. Poliisit uskoivat, että raiskaaja ei tehnyt tekojaan seksuaalisen tyydytyksen takia vaan oli sadisti, joka nautti uhrien pelosta ja vallan tunteesta. Hyvin tunnistettavan modus operandin lisäksi DeAngelo soitti poliisilaitokselle tehden selväksi, että East Area Rapist -hyökkäysten takana oli sama tekijä. Komissario Richard Shelby kuvaili rikollista näin:

"Sanotaan, että raiskaus johtuu vihasta eikä seksistä. Tuo kieroutunut kusipää todisti väitteen oikeaksi kerta toisensa jälkeen."

DeAngelon rikoksissa selkeästi toistuvien piirteiden takia hänen tekemät hyökkäykset pystyttiin nopeasti yhdistämään samaan tekijään. Hän varjosti uhrejaan viikkoja, minkä jälkeen murtautui heidän asuntoihinsa yöllä. DeAngelo uhkaili uhrejaan aseella ja sitoi heidät selälleen timanttisolmulla, kädet selän taakse. Tämän jälkeen hän kävi heidän kimppuunsa seksuaalisesti; ensin raiskaaja asetti peniksensä uhrin käsiin, käskien uhria "leikimään sillä", jonka jälkeen hän raiskasi uhrin. DeAngelo alkoi myöhemmin hyökätä nimenomaan pariskuntien kimppuun. Hän pakotti miehen katsomaan tai kuuntelemaan avuttomana, kun vaimoa raiskattiin. DeAngelo saattoi myös "vahingossa" viillellä uhrejaan.

Brian ja Katie Maggioren kaksoismurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aviopari Brian ja Katie Maggiore kävelytti helmikuisena iltana vuonna 1978 koiraansa kotinsa lähistöllä, kun naamioitunut mies yhtäkkiä pysäytti heidät. Pariskunta yritti paeta, mutta mies tarttui pistooliinsa ja ampui molemmat – ensin miehen ja sitten naisen. Toisin kuin DeAngelon edeltävissä rikoksissa, Katieta ei kuitenkaan ollut raiskattu.

Original Night Stalker -murhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistajanlausuntoihin perustuva piirros rikollisesta

Jo ennen ensimmäistä kaksoismurhaa, DeAngelo oli aiheuttanut suurta pelkoa Kaliforniassa. Rikollisen psykopaattisia nautintoja ei kuitenkaan täyttänyt enää raiskaaminen vaan hänestä tuli sarjamurhaaja. Ensimmäisen Offerman-Manning kaksoismurhan epäiltiin aluksi olevan vahinko: Robert Offerman oli sitomisen aikana hyökännyt DeAngelon kimppuun, jolloin tämä ampui Offermanin ja Debra Manningin. Myöhemmin tämän uskottiin vain osoittaneen DeAngelolle, että hän oli kykeneväinen murhaan.

DeAngelon murhasarjan toimintatapa ei eronnut paljon raiskauksista; hän väijyi uhrejaan viikkoja, jonka jälkeen murtautui yöllä uhrien kotiin. Sen jälkeen hän sitoi avioparin ja raiskasi naisen. Tässä kohtaa DeAngelo olisi aiemmin lähtenyt pois ja jättänyt avioparin henkiin, mutta sen sijaan hän painoi pistoolin heidän takaraivoonsa ja ampui. Myöhemmin murhaaja muuttui entistäkin väkivaltaisemmaksi, hakaten uhrinsa kuoliaaksi ampumisen sijaan.

1979[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goletan pariskunta: DeAngelo tunkeutui 1. lokakuuta yöllä pariskunnan kotiin ja hänen kuultiin sanovan: "Minä tapan heidät". Hän sitoi pariskunnan ja kun tekijä oli toisessa huoneessa, nainen alkoi kirkua, mies pääsi pakenemaan pihalle ja hälytti FBI:ssä työskentelevän naapurinsa, joka lähti ajamaan hyökkääjää takaa. Tekijä pääsi pakoon, mutta jätti jälkeensä kengänjälkiä ja narua, joiden avulla tapaus voitiin liittää Offerman-Manning murhaan.
  • Robert Offerman ja Debra Manning: Pariskunta Robert Offerman ja Debra Manning löydettiin 30. joulukuuta sidottuina ja ammuttuina kodistaan. Rikospaikalta löytyivät kaikki DeAngelon tekojen tyypilliset piirteet. Uhrien kädet oli sidottu timanttisolmuilla, ja murhaaja oli syönyt jääkaapista joulukalkkunan tähteitä. Murhaaja ei ollut kuitenkaan raiskannut Debra ­Manningia eikä viettänyt asunnossa tavalliseen tapaansa tuntikausia. Tämä sai poliisin epäilemään, että murhaajan suunnitelma oli mennyt pieleen. Robert ­Offerman oli ilmeisesti päässyt vapaaksi siteistä ja käynyt hyökkääjän kimppuun, kun tämä oli ollut sitomassa miehen jalkoja. Offerman ei kuitenkaan kyennyt taltuttamaan DeAngeloa, joka oli ampunut miestä neljästi. Sitten murhaaja oli kävellyt käsistään sidotun Debra Manningin luokse ja ampunut häntä takaraivoon.

1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Charlene ja Lyman Smith: Charlene ja Lyman Smith löydettiin kodistaan murhattuina maaliskuun 13. DeAngelo oli sitonut pariskunnan sängylle, raiskannut Charlenen ja ampunut molempia päähän.
  • Keith Eli ja Patrice Briscoe Harrington: Keith ja Patrice Harrington löydettiin kodistaan elokuun 19. tapettuina ja sidottuina jälleen timanttisolmuilla. Pariskunta oli hakattu kuoliaiksi ja Patrice oli myös raiskattu.

1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manuela Witthuhn: Manuela Witthuhn löydettiin kotoaan tapettuna helmikuun 6. Hänet oli raiskattu ja hakattu hengiltä.
  • Greg Sanchez ja Cheri Smith-Dominguez: Greg Sanchezista ja Cheri Smith-Dominguezista tuli DeAngelon uhreja 27. heinäkuuta. Sanchez oli taistellut vastaan, mutta häntä oli ammuttu poskeen ja sen jälkeen hänet oli hakattu kuoliaaksi. Cheri oli sidottu, raiskattu ja myös hakattu hengiltä.

Tämän jälkeen murhissa tuli pitkä tauko, kun DeAngelon ensimmäinen tytär syntyi. Viiteen vuoteen ei tapahtunut yhtään murhia tai raiskauksia, jotka olisi voitu yhdistää häneen. Tämä sai poliisin ja muut kansalaiset epäilemään, että murhaaja oli muuttanut pois kaupungista tai kenties jopa koko osavaltiosta. Kuitenkin ennen toisen tyttärensä syntymistä vuonna 1986, DeAngelo teki viimeisen murhansa.

1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Janelle Cruz: DeAngelo raiskasi ja hakkasi hengiltä 18-vuotiaan Janelle Cruzin tämän kotona 4. toukokuuta 1986.

Puhelinsoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 maaliskuun 18. päivänä poliisi sai kolme puhelua mieheltä, joka sanoi olevansa East Area Rapist. Kaksi ensimmäistä puhelua tulivat klo 16:15 ja klo 16:30. Kumpaakaan niistä ei saatu nauhoitettua. Mies nauroi ja sanoi: "Olen East Area Rapist." Kolmas ja viimeinen puhelu tuli klo 17:00. Tätäkään puhelua ei saatu nauhoitettua. "Olen East Area Rapist ja minulla on jo seuraava uhri kiikarissa ja te ette voi napata minua."

Joulukuun 2. päivänä 1977 Sacramenton poliisiasema sai puhelinsoiton mieheltä, joka väitti olevansa EAR. Tällä kertaa puhelinsoitto saatiin nauhoitettua. "Ette koskaan nappaa minua, East Area Rapistia, typerät runkkarit! Aion panna uudestaan tänä yönä. Olkaa varovaisia!"

Joulukuun 9. päivä vuonna 1977, DeAngelo soitti aikaisemmalle uhrilleen "toivottaakseen" hyvää joulua. "Hyvää joulua, se olen minä taas!"

Tammikuun 2. päivä 1978 DeAngelo soitti eräälle naiselle muka väärään numeroon. Samana iltana hän soitti naiselle uudelleen, tällä kertaa hyvin pahaenteisen puhelun: "Aion tappaa sinut ... aion tappaa sinut ... aion tappaa sinut ... huora ... huora ... huora ... huora ... vitun lutka."

Neuvontapalvelu Contact Counseling Servicen vapaaehtoinen otti vastaan 6. tammikuuta 1978 puhelun, jonka soittaja sanoi olevansa East Area Rapist. Hän kertoi ongelmastaan, johon tarvitsee apua, koska ei halua enää tehdä samaa. Soittaja epäili puhelua jäljitettävän ja katkaisi lyhyen keskustelun jälkeen.

Myös vuosina 1982, 1991 ja 2001 DeAngelo soitti aiemmille uhreilleen. Hän uhkasi mm. raiskata uudelleen tai muistutti uhria raiskauksesta.

Pidätys ja oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läpimurto tapahtui sattumalta, kun yksi DeAngelon sukulaisista latasi dna-tietonsa sukututkimuksessa apuna käytettävälle GEDmatch-sivustolle ja johdatti tietämättään viranomaiset epäillyn tappajan jäljille. Tapausta pitkään selvittänyt etsivä Paul Holes sekä FBI lakimies Steve Kramer latasivat tapauksen vanhoja dna-näytteitä GEDmatchiin, jonka tiedot auttoivat löytämään epäillyn sukulaisia.[12] Tämä johdatti tapauksen tutkijat DeAngelon luokse, jota ei ollut missään vaiheessa aiemmin yhdistetty kyseisiin rikoksiin. Tämän jälkeen DeAngelo laitettiin tarkkailuun ja tältä hankittiin salassa kaksi dna-näytettä, jotka pystyttiin yhdistämään Golden State Killer -rikoksiin. DeAngelo pidätettiin 24. huhtikuuta 2018 kotoaan Citrus Heightsistä, 42 vuoden jälkeen tutkinnan alettua.[13]


Sacramenton piirikunnan syyttäjä Thien Ho kertoo, että pidätyksen jälkeen jäätyään yksin kuulusteluhuoneeseen DeAngelo alkoi puhua itsekseen vaikuttaen puhuvan toisesta persoonasta jota hän ei voinut kontrolloida.

"I did all that."

"I didn't have the strength to push him out. He made me. He went with me. It was like in my head, I mean, he's a part of me."

"I didn't want to do those things. I pushed Jerry out and had a happy life. I did all those things. I destroyed all their lives. So now I've got to pay the price."

Suomennettuna:

"Minä tein ne."

"Minulla ei ollut voimia työntää häntä pois. Hän pakotti minut tekemään ne. Hän meni kanssani. Hän oli päässäni, tarkoitan, hän on osa minua."

"En halunnut tehdä niitä asioita. Työnsin Jerryn pois ja elin onnellista elämää. Tein ne kaikki asiat. Tuhosin heidän kaikkien elämät. Joten nyt minun täytyy maksaa niiden hinta."

Syyttäjät ovat epäilleet DeAngelon sanoja ja tekoja ottaen huomioon, että tämä oli esittänyt sydänkohtausta tultuaan erotetuksi poliisin virasta myymälävarkauden takia vuonna 1979.[14]

Syyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27.4.2018 tuolloin 72-vuotias oranssiin vankilahaalariin puettu DeAngelo työnnettiin pyörätuoliin kahlittuna oikeuden eteen syytettynä pariskunnan tappamisesta Sacramenton piirikunnassa vuonna 1978, ensimmäisiä monista tapoista joita hänen väitettiin tehneen Pohjois-Californiassa ja Orangen piirikunnassa ansaiten lempinimen Golden State Killer. Syytteitä lukiessa DeAngelo istui ilmeettömänä ja vastasi hänellä olevan asianajaja ja että ymmärtää häntä vastaan nostetut syytteet, mutta ei vielä myöntänyt syyllisyyttään.[15]

29.6.2020 järjestetty oikeudenkäynti pidettiin koronaviruksen takia Sacramenton osavaltion yliopiston tanssisalissa, joka muokattiin muistuttamaan oikeussalia, jotta koronaviruksen takia voimassa olevat turvavälit pystyttäisiin toteuttamaan. DeAngelo myönsi syyllisyytensä 26 syytteeseen – kolmeentoista ensimmäisen asteen murhaan sekä kolmeentoista kidnappaukseen. Oikeudenkäyntiin osallistui yli 150 ihmistä, mukaan lukien uhreja, heidän perheenjäseniään sekä mediaa. DeAngelo oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen, jonka osana hän myöntää syyllisyytensä kaikkiin tekoihin, myös moniin raiskauksiin joista häntä ei ole virallisesti syytetty ja jotka olivat jo osavaltion lain mukaan vanhenneet, jolloin hänet tuomittaisiin elinkautiseen, välttäen mahdollisen kuolemantuomion.[16] Ilman sopimusta oikeuskäsittely olisi saattanut kestää jopa 10 vuotta.[17]

“I’m grateful he’s been caught, but the fact of the matter is he’s already lived a full life.”

"Olen kiitollinen että hänet saatiin kiinni, mutta tosiasia on, että hän on jo elänyt täyden elämän."

Näin kertoi Victor Hayes Times -lehdelle. Hayes oli 21-vuotias kun DeAngelo hyökkäsi hänen ja hänen 17-vuotiaan tyttöystävänsä kimppuun heidän kodissaan Sacramentossa syyskuussa 1977. Maskiin pukeutunut hyökkääjä uhkasi tappaa Hayesin ja vei tämän tyttöystävän toiseen huoneeseen raiskaten tämän useaan kertaan ennen pakenemista paikalta. DeAngelo työskenteli tuolloin vielä poliisina.[18]

Tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DeAngelon tuomiota koskevat oikeudenkäynnit alkoivat 17.8.2020 oikeuden käsittelyllä, jossa pääaiheena oli, näytetäänkö tulevassa oikeudenkäynnissä videoita DeAngelon vankeusajalta. Syyttäjä Thien Hon mukaan DeAngelo on videoilla "nopea", "ketterä" ja "joustava", mikä ei vastaa oikeudessa nähdyn DeAngelon heikkoa ja tyhjäkatseista olemusta. Huoli oli, että koronaviruksen ja armahdusten aikana DeAngelon hyvä käytös saattaisi tehdä tästä kelvollisen aikaistettuun vapautumiseen. Syyttäjä halusi korostaa DeAngelon olevan henkisesti ja fyysisesti kykenevä katumaan tekojansa ja että syytetty oli päättänyt olla näyttämättä tätä. Puolustaja vastasi videoklippien olevan epäoleellisia sekä niiden olevan "groteskeja tunkeutumisia tämän yksityisyyteen" "joka voi olla myös laitonta". Jos videot otettaisiin osaksi tuomiota, he pyytäisivät lykkäystä, jotta voisivat katsoa kaikki DeAngelon vangitsemiseen liittyvät videot. DeAngelo oli tuolloin ollut vangittuna noin 500 päivää, vaikkakin oli epätodennäköistä että videomateriaalia olisi koko tuolta ajalta.

Otettiin myös huomioon, että Sacramenton piirin lakimiestoimisto ei ollut pyytänyt pyörätuolin käyttöä oikeudessa, vaan tämä oli ollut Sacramenton seriffin pyyntö, jotta he voisivat siirtää DeAngelon tarpeen tullen nopeammin. Tuomari linjasi, että esitetyt videot olivat epäoleellisia tuomiolle. Se, että pystyykö DeAngelo seisomaan sängyllään tai liikkumaan sellissään niin kuin videolla näkyy ei ole oleellista, eikä DeAngelo ole missään vaiheessa esittänyt fyysistä heikkouttaan ongelmaksi taikka pyytänyt lievennystä. Videoita ei näytettäisi tuomiossa, mutta ne lisätään tämän kansioon.

Seuraavina kolmena päivänä ennen tuomiota oikeudessa kuultiin lausuntoja DeAngelon rikoksien uhreilta ja heidän perheiltään. Ensimmäisenä päivänä 18. elokuuta kuultiin Sacramenton alueella vuosien 1976 ja 1977 välillä tapahtuneiden kidnappauksen-raiskauksen-ryöstön uhreja ja perheitä.[19] Puhumassa oli muun muassa Kris Pedretti, joka joutui raiskatuksi 18. joulukuuta 1976 15-vuotiaana veitsellä aseistetun DeAngelon uhatessa tappaa tämän, jos tämä ei tottelisi. Hän kertoi heränneensä seuraavana aamuna tietäen ettei hän voisi olla lapsi enää ikinä, eivätkä hänen vanhempansa antaneet hänen puhua enää tuosta yöstä pakottaen hänet elämään, kuin raiskausta ei olisi ikinä tapahtunut. Pedretti kertoi kärsineensä 41 vuoden ajan paniikkikohtauksista, epäonnistuneista ihmissuhteista, epäterveistä selviytymismekanismeista, vähistä ystävistä ja tiheästä työpaikkojen vaihtamisesta.

"You will forever be known as a repulsive coward who hid behind a mask of evil. The devil can keep you company in your prison cell, as he gnaws away at whatever soul you have left.”

Jotkut ovat antaneet teot anteeksi, kuten tapahtumien aikana 22-vuotias vastanainut nainen, jonka DeAngelo raiskasi toukokuussa 1977.

"Kindness is a sign of strength not weakness. This is for me -- not for you," she said. "You have lived over 70 years carefree, and the victims and the survivors have had long-lasting scars." [20]

Toinen päivä 19. elokuuta sisälsi uhreja Sacramenton, San Joaquin, Alamedan, Yolon, Santa Claran sekä Contra Costan piirikunnista. Kolmas päivä 20.8.2020 eli päivä ennen tuomion lukua oli varattu murhien uhrien perheille ja ystäville.[19] Elizabeth Snelling oli 16-vuotias herätessään hiihtopipoon pukeutuneen DeAngelon osoittaessa häntä päähän aseella ja pakottaen tämän mukaansa. DeAngelo raahasi häntä ulos talosta kun Elizabethin isä Claude Snelling juoksi heidän peräänsä. DeAngelo ampui Claudea kahdesti tappavasti, jonka jälkeen osoitti aseella Elizabethia mutta ampumisen sijaan potkaisi tätä päähän ja kasvoihin ennen kuin juoksi pois.

"Knowing that my dad's murderer was never caught ... left us all feeling very vulnerable,"

"Since I was the only living witness ... there was a chance he could come after me. The police gave us extra security and patrolled our neighborhood ... but I still lived in fear."

"DeAngelo was able to live a normal life with his family for all those years while my family and I could not be with my dad,"

"I am so thankful that he will at least spend the rest of his miserable life in prison." [21]

Perjantaina 21.8.2020 oikeudenkäynnissä luettiin DeAngelon tuomio. "Olen kuunnellut lausuntonne, jokaisen niistä, ja olen todella pahoillani kaikille, joita satutin", DeAngelo sanoi oikeussalissa paikalla olleille uhreille ja omaisille ennen tuomiotaan. 74-vuotias DeAngelon sai kolmestatoista murhastaan tuomioksi 11 perättäistä elinkautista vankeusrangaistusta ilman mahdollisuutta ehdolliseen vankeuteen tarkoittaen että Joseph James DeAngelo, Jr. ei tule koskaan pääsemään pois vankilasta. Ennen vuotta 1979 esitetyt syytteet johtivat vankeusrangaistuksiin ja aseiden käyttö pidensi tuomiota. Tämän jälkeen esitetyt syytteet johtivat tuomioon ilman oikeutta ehdolliseen vankeuteen.[19] Lisäksi hän sai ylimääräisen elinkautisen kolmestatoista kidnappauksesta sekä lisänä kahdeksan lisävuotta asesyytöksistä. Tuomari Michael G. Bowman sanoi tuomion olleen maksimi mitä oikeus voisi langettaa. "Kun henkilö syyllistyy hirviömäisiin tekoihin, hänet täytyy pistää lukkojen taakse niin, että hän ei enää koskaan voi vahingoittaa viattomia ihmisiä", sanoi tuomari Bowman ansaiten yleisöltä aplodit.[22] "Tuomioistuin hyväksyy tämän kanneperusteen, mutta tuomioistuin ei sano etteikö DeAngelo ansaitsisi kuolemantuomiota. Herra DeAngelo viettää loppuosan luonnollisesta elämästään sekä tapaa lopulta kuolemansa rajoitettuna valtion rangaistuslaitoksen seinien taakse."[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Paige St. John: An inside look at the Golden State Killer suspect’s behavior Los Angeles Times. 28.6.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  2. Neal Simon: Looking for DeAngelo’s Bath story Evening Tribune. 1.7.2018. Arkistoitu 12.6.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  3. Golden State Killer pleads guilty to 13 murders BBC. 29.6.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  4. Michelle McNamara: In the Footsteps of a Killer Los Angeles Magazine. 27.2.2013. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  5. Jeva Lange: Michelle McNamara's tantalizing roadmap for finding a long lost serial killer The Week. 19.3.2018. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  6. Erin Hallissy: DNA Links '70s 'East Area Rapist' to Serial Killings / Evidence suggests suspect moved to Southern California San Francisco Chronicle. 4.4.2001. Hearst Publishing. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  7. a b Karttunen, Kirsi: Ratkesiko Kalifornian raaimpiin kuuluva rikosvyyhti? Kultaisen osavaltion tappajaksi epäilty oikeuden eteen yli 40 vuoden piilottelun jälkeen Yle uutiset. 29.4.2018. Viitattu 14.5.2018.
  8. Rimpiläinen, Anniina: ”Golden State Killer” -sarjamurhaaja tunnusti rikoksensa – poliisi surmasi lukuisia ihmisiä Kaliforniassa 70- ja 80-luvuilla HS.fi. 29.6.2020. Viitattu 29.6.2020.
  9. Golden State Killer sentenced to life in prison CBS News. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  10. Laurel Wamsley: Golden State Killer Sentenced To Life In Prison Without Possibility Of Parole NPR. 21.8.2020. Viitattu 22.8.2020.
  11. Golden State Killer sentenced to life without possibility of parole NBC News. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  12. Tim Arango, Adam Goldman, Thomas Fuller: To Catch a Killer: A Fake Profile on a DNA Site and a Pristine Sample The New York Times. 27.4.2018. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  13. Ratkesiko Kalifornian raaimpiin kuuluva rikosvyyhti? Kultaisen osavaltion tappajaksi epäilty oikeuden eteen yli 40 vuoden piilottelun jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 22.8.2020.
  14. Golden State Killer pleads guilty to 13 murders BBC News. 29.6.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  15. Facebook, Twitter, Show more sharing options, Facebook, Twitter, LinkedIn: Golden State Killer suspect appears in court, handcuffed in a wheelchair Los Angeles Times. 27.4.2018. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  16. Cassie Dickman: Joseph James DeAngelo pleads guilty to 13 murders tagged to California's 'Golden State Killer' USA TODAY. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  17. Amelia McDonell-Parry, Amelia McDonell-Parry: Golden State Killer Trial: Joseph DeAngelo Case Could Last 10 Years Rolling Stone. 7.12.2018. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  18. Associated Press: Golden State Killer suspect agrees to guilty plea in a deal that spares him death penalty The Desert Sun. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  19. a b c Golden State Killer Trial – The Trial of Joseph DeAngelo goldenstatekillertrial.com. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  20. A. B. C. News:+'Golden State Killer' victims address him in court: 'The devil can keep you company' ABC News. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  21. A. B. C. News:+'Golden State Killer' addresses the court: 'I'm truly sorry' ABC News. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  22. Ray Sanchez, Madeline Holcombe and Cheri Mossburg CNN: Golden State Killer Joseph DeAngelo sentenced to life in prison CNN. Viitattu 22.8.2020.
  23. Lia Eustachewich: ‘Golden State Killer’ Joseph DeAngelo sentenced to life in prison New York Post. 21.8.2020. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Joseph James DeAngelo