Josef Škvorecký
| Josef Škvorecký | |
|---|---|
 Josef Škvorecký 2004. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. syyskuuta 1924 Náchod, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 3. tammikuuta 2012 (87 vuotta) Toronto, Kanada |
| Ammatti | kirjailija, kustantaja |
| Puoliso | Zdena Salivarová |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | tšekki |
| Esikoisteos | Konec nylonového věku (1956) |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
Neustadt-palkinto (1980) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Josef Škvorecký C.M. (27. syyskuuta 1924 Náchod, Tšekkoslovakia – 3. tammikuuta 2012 Toronto, Kanada) oli tšekkiläinen kirjailija ja kustantaja. Hän aloitti uransa Tšekkoslovakiassa, mutta hänen ensimmäiset romaaninsa kiellettiin, ja Prahan kevään jälkeen hän joutui pakenemaan maasta. Kanadassa Škvorecký jatkoi kirjailijanuraansa, mutta toimi myös Toronton yliopiston professorina, ja julkaisi useita tšekkiläis- ja slovakialaiskirjailijoiden kotimaassaan kiellettyjä teoksia.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus ja uran alku Tšekkoslovakiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Škvorecký syntyi ja kasvoi Náchodissa. Toisen maailmansodan aikana hänet pakotettiin työskentelemään saksalaisella lentokonetehtaalla.[1] Sodan jälkeen hän pääsi Kaarlen yliopistoon. Alkujaan hän opiskeli lääketiedettä, mutta vaihtoi sen humanistisiin tieteisiin ja valmistui filosofiasta 1951.[2] Škvorecký palveli Tšekkoslovakian armeijassa vuosina 1952–1954. Hän myös käänsi 1950-luvulla muun muassa William Faulknerin, Ernest Hemingwayn ja Dashiell Hammettin teoksia tšekiksi.[2]
Škvoreckýn ensimmäiset romaanit Konec nylonového věku ja Zbabělci kiellettiin Tšekkoslovakiassa.[2] Zbabělcin hän oli kirjoittanut jo 1948–1949, mutta se julkaistiin vasta 1958 ja kiellettiin pian sen jälkeen. Kirja käsitteli Škvoreckýn kotikaupungin Náchodin ilmapiiriä 1945 natseista vapautumisen aikana. Se kuitenkin kuvasi aikaa eri tavalla kuin kommunistihallinto olisi halunnut. Vaikka kirja kiellettiin, sitä on myöhemmin käännetty yli 20 kielelle.[3] Lisäksi sitä jaettiin Tšekkoslovakiassa maan alla, ja siitä tuli merkittävä kirja toisinajattelijoiden keskuudessa.[2]
Prahan kevät ja pako Kanadaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prahan kevään jälkeen 1968 Škvorecký pakeni vaimonsa näyttelijä Zdena Salivarován kanssa Torontoon, Kanadaan. He asuivat vuonna 1970 Toronton yliopiston kirjailijaresidenssissä, ja Škvorecký sai 1971 paikan yliopiston englannin kielen laitoksesta. Samana vuonna hän perusti vaimonsa kanssa 68 Publishers -kustantamon, joka keskittyi julkaisemaan kiellettyjä tšekkiläisiä ja slovakialaisia kirjoja.[4] Škvoreckýn julkaisemiin kirjoihin kuului muun muassa tulevan presidentin Václav Havelin sekä Milan Kunderan teoksia. Teokset kuljetettiin ensin mikrofilmillä Tšekkoslovakiasta, sitten ne salakuljetettiin takaisin painettuina.[5]
Škvorecký julkaisi uransa aikana yhteensä 227 kirjaa ja opetti Toronton yliopistossa vuoteen 1990, jolloin jäi eläkkeelle.[3] Lisäksi vuosina 1973–1990 Škvorecký toimitti kuukausittain Voice of American radio-ohjelmaa, joka käsitteli kirjoittamista ja kirjallisuutta.[2]
Škvoreckýn ensimmäinen Kanadassa julkaistu teos oli esseekokoelma Všichni ti bystří mladí muži a ženy vuonna 1971. Hänen maineensa Kanadassa kasvoi, kun vuonna 1977 julkaistiin uudelleen hänen romaaninsa Bassaxofon (1963).[4] Muita hänen teoksiaan olivat muun muassa Prima sezóna (1975) ja Ihmismielten insinööri (1977).[3] Jälkimmäisestä hänet palkittiin Kenraalikuvernöörin palkinnolla 1984.[6]
Škvorecký palkittiin vuonna 1980 Neustedt-palkinnolla, ja hän oli vuonna 1982 ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi.[4] Tšekissä presidentti Havel otti hänet Valkoisen leijonan ritarikuntaan 1990.[3] Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin Order of Canadaan.[2] Vuodesta 1996 hän oli Ranskan Ordre des Arts et des Lettresin jäsen.
Škvorecký kuoli syöpään torontolaisessa sairaalassa 2012.[2]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neustadt-palkinto 1980[7]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luutnantti Borůvkan murheet (Smutek poručíka Borůvky), suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1982 ISBN Sarja: Sapo 272
- Ihmismielten insinööri (Pribeh inzenyra lidskych dusi), suom. englanninkielisestä laitosksesta Leevi Lehto, Helsinki: Otava 1988 ISBN Sarja: Otavan kirjasto 75
- Red Music, artikkeli, Parnasso 28(1988): 4
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Czech-Canadian writer Josef Skvorecky dies CBC.ca. 3.1.2012. CBC. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Czech-Canadian writer Josef Skvorecky dies CBC.ca. 3.1.2012. CBC. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Josef Skvorecky dies at the age of 87 nationalpost.com. 3.1.2012. Postmedia Network Inc. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Dahlie, Hallvard: Josef Skvorecky The Canadian Encyclopedia. Arkistoitu 16.3.2012. Viitattu 4.1.2012. j(englanniksi)
- ↑ Brean, Joseph: The life of Josef Skvorecky: A testament to the power of the written word, the futility of censorship nationalpost.com. 3.1.2012. Postmedia Network Inc. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Martin, Sandra: Czech writer and publisher Josef Skvorecky dies in Toronto at age 87 The Globe and Mail. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Škvorecký, Josef Kirjasampo, viitattu 19.9.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Josef Škvorecký Wikimedia Commonsissa
- Skvorecky.com (englanniksi)
- Elämäkerta Glasgow’n yliopiston sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
