José María Gil-Robles y Quiñones

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
José María Gil-Robles y Quiñones

José María Gil-Robles y Quiñones (27. marraskuuta 1898 Salamanca14. syyskuuta 1980 Madrid)[1] oli espanjalainen poliitikko, joka johti Espanjan toisen tasavallan aikana oikeistolaista ja katolista CEDA-puolueliittoumaa.

Gil-Robles oli koulutukseltaan lakimies.[1] Valmistumisensa jälkeen hän toimi El Debate -nimisen katolisen sanomalehden toimittajana ja kuului Partido Social Popular -nimiseen oikeistopuolueeseen. Hän kannatti 1920-luvulla Miguel Primo de Riveran diktatorista hallintoa. Kun toinen tasavalta perustettiin vuonna 1931, hän liittyi Acción Nacional (myöhemmin Acción Popular) -nimiseen uuteen katoliseen puolueeseen ja tuli valituksi sen edustajana Espanjan parlamenttiin eli cortesiin.[2] Tasavallan alkuvuosien vasemmistolaiset hallitukset ja etenkin niiden katolisen kirkon vastainen politiikka ärsyttivät monia oikeistolaisia. Gil-Robles oli mukana, kun joukko pieniä oikeistopuolueita perusti helmikuussa 1933 vaaliliitoksi tarkoitetun Confederación Española de Derechas Autónomas (CEDA) -puolueen.[2] Se sai marraskuun 1933 vaaleissa enemmistön parlamenttiin. Presidentti Niceto Alcalá Zamora kuitenkin kieltäytyi nimittämästä Gil-Roblesia pääministeriksi, koska tämän sanottiin toivovan monarkian palauttamista tai korporatistiseen valtiomuotoon siirtymistä.[1] Espanjan vasemmisto piti CEDA:a lähestulkoon fasistisena puolueena, ja Gil-Roblesin tiedettiin vierailleen Saksassa Adolf Hitlerin luona.[3]

Espanjan pääministeriksi nimitettiin keskustalainen Alejandro Lerroux, joka oli riippuvainen CEDA:n tuesta. Lokakuussa 1934 hän joutui ottamaan CEDA:n hallituspuolueeksi, mutta Gil-Robles jätettiin hallituksen ulkopuolelle. Toukokuussa 1935 CEDA:n edustusta Lerroux’n hallituksessa lisättiin ja Gil-Robles nimitettiin sotaministeriksi.[1] Hän nimitti oikeistolaisina tunnettuja kenraaleja tärkeisiin asemiin ja muun muassa siirsi Francisco Francon Marokosta Madridiin armeijan esikuntapäälliköksi.[3] Hän ja muut CEDA:n ministerit erosivat Joaquín Chapaprietan hallituksesta joulukuussa 1935. CEDA menetti helmikuun 1936 parlamenttivaaleissa enemmistönsä vasemmistopuolueiden kansanrintamalle, vaikka säilyikin suurimpana yksittäisenä puolueena. Gil-Roblesin asema oikeisto-opposition johtajana alkoi pian järkkyä, sillä monet hänen kannattajansa menettivät uskonsa hänen liian rauhanomaisena pidettyyn politiikkaansa ja siirtyivät kannattamaan äärioikeistolaista Falangi-puoluetta.[1] Kun Gil-Roblesin kilpailija, johtava monarkistipoliitikko José Calvo Sotelo joutui heinäkuun 1936 alussa tasavaltalaisten salamurhaamaksi, oman henkensä puolesta pelännyt Gil-Robles pakeni Ranskan Biarritziin. Hän ei siten ollut Espanjassa sisällissodan puhjetessa muutamaa päivää myöhemmin.[3]

Sisällissodan aikana Gil-Robles tuki kansallismielisiä ja pyrki hankkimaan heille aseita Portugalista.[1] Huhtikuussa 1937 hän ilmoitti CEDA:n lopettaneen toimintansa.[2] Gil-Robles asui vapaaehtoisessa maanpaossa vuosina 1936–1953 sekä 1962–1964. Diktaattori Francisco Francon kuoltua vuonna 1975 hän palasi hetkeksi politiikkaan ja yritti perustaa Espanjaan kristillisdemokraattisen puolueen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g José María Gil Robles (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 29.10.2015.
  2. a b c Jose Maria Gil Robles (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 29.10.2015.
  3. a b c Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 14–15, 18–19. Atena, Jyväskylä 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]