José Antonio Remón Cantera
.jpg)
José Antonio Remón Cantera (1. kesäkuuta 1908 – 2. tammikuuta 1955 Ciudad de Panamá) oli panamalainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä vuodesta 1952 kuolemaansa saakka.[1]
Remón Cantera pääsi stipendillä sotilasakatemiaan Meksikoon ja valmistui vuonna 1931. Hän palasi Panamaan ja pääsi maan poliisivoimien palvelukseen. Vuonna 1947 hänestä tuli poliisin päällikkö. Remón Canteran aikana poliisin valta maassa voimistui ja se vaikutti vahvasti politiikkaan. Remón Cantera valittiin Panaman presidentiksi vuoden 1952 vaaleissa itse perustamansa puolueen ehdokkaana. Hän sai lähes puolet annetuista äänistä. Remón Cantera sai diktaattorin maineen, koska hänen kaudellaan oli voimassa ankaria rajoituksia puolueiden ja ammattiliittojen toiminnalle.[1]
Remón Cantera sai neuvottelemallaan Remón–Eisenhower-sopimuksella (1955) maalleen lisää oikeuksia Panaman kanavan tuottoihin. Tämä täydensi vuoden 1903 Hay–Bunau-Varilla-sopimusta. Remón Cantera joutui murhan uhriksi Panamássa ennen neuvottelemansa sopimuksen astumista voimaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Remón Cantera, José Antonio (1908–1955) Encyclopedia of Latin American History and Culture, viitattu 15.3.2025 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
