Jorma Hakkarainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jorma Mikael Hakkarainen (31. heinäkuuta 1930 Kontiolahti11. tammikuuta 2019 Espoo) oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1][2]

Hakkaraisen vanhemmat olivat maanviljelijä Mikko Hakkarainen ja Saimi Alina Sarkkinen ja puoliso vuodesta 1962 filosofian maisteri Helga Lindfors. Hakkarainen tuli ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1950 ja valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ekonomiksi 1954 ja kauppatieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi 1956. Hän opiskeli myös London School of Foreign Tradessa 1957 ja Moskovan yliopistossa 1960–1961.[1][2]

Hakkarainen oli harjoittelija Hansa Eisen Trippe & Co GmbH:ssa Düsseldorfissa 1954, Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen tutkija 1954–1956, Osuuskunta Metexin myyntimies 1956, Oy Starckjohann & Co Ab:n palveluksessa 1956–1957, harjoittelija Lamco Paper Agencies Ltd:ssa Lontoossa 1957 ja Hansa Stahl Export GmbH:ssa Düsseldorfissa 1957–1958 sekä Svenska Gulf Ab:ssa Tukholmassa 1958.[1][2]

Keskon ulkomaisen teräksen ostaja Hakkarainen oli vuodesta 1958, Kimport Oy:n myyntipäällikkö 1959–1960, Oy Flinkenberg & Co Ab:n osastopäällikkö 1961–1962 ja Outokumpu Oy:n vientimies 1962–1968, vientipäällikkö 1968–1971, vientijohtaja 1971, myynnin johtaja 1971–1972, markkinointijohtaja 1972–1975, metalliteollisuuden johtaja 1975–1980, varatoimitusjohtaja 1980–1993 ja yhtiön johtokunnan ja sittemmin hallituksen jäsen 1972–1992. Hänellä oli myös useita luottamus- ja asiantuntijatehtäviä. Sotilasarvoltaan Hakkarainen oli reservin yliluutnantti (1979). Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1989.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vuorisjärvi, Esko: Kauppaneuvos Jorma Hakkarainen (1930–2019). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 11.2.2019. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.12.2022.
  2. a b c d Jorma Hakkarainen Biografiasampo. Viitattu 20.12.2022.
  3. Muistot. Jorma Hakkarainen 1930–2019. Kauppaneuvos. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 20.7.1993. Viitattu 20.12.2022.