Jonathan Sternberg
Jonathan Sternberg (27. heinäkuuta 1919 New York – 8. toukokuuta 2018 Philadelphia[1]) oli yhdysvaltalainen kapellimestari.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sternberg tuli tunnetuksi työstään sinfoniaorkestereiden johdossa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Kiinassa. Hän edisti yhdysvaltalaisen nykyohjelmiston tunnettavuutta eurooppalaisen yleisön parissa toisen maailmansodan jälkeen. Hän teki konserteissa ja oopperassa yhteistyötä muiden muassa Isaac Sternin, Jehudi Menuhinin, Henryk Szeryngin, Paul Badura-Skodan, Alfred Brendelin, Annie Fischerin, Maurice Gendronin, Philippe Entremontin, Byron Janisin, Teresa Stich-Randallin, Lisa Della Casan, Hilde Guedenin, George Londonin ja Paul Schoefflerin kanssa.[1]
Sternberg oli taustaltaan itävaltalais-venäläinen. Hän opiskeli viulun- ja alttoviulunsoittoa Institute of Musical Artissa (sittemmin Juilliard School) vuosina 1929–1931. Hän opiskeli myös Manhattan School of Musicssa sekä New Yorkin yliopistossa, josta hän sai taiteiden kandidaatin arvonsa vuonna 1939. Hän jatkoi musiikkitieteen opintoja New Yorkin yliopiston Graduate Schoolissa ja sai lisäksi yksityisopetusta Leon Barzinilta. Hän myös osallistui Pierre Monteux'n mestarikursseille. Ammattimaisen debyyttinsä kapellimestarina hän teki vuonna 1941.[1]
Sternberg palveli toisessa maailmansodassa ja oli tässä yhteydessä Shanghaissa, jossa johti esitysten sarjassa kaupungin sinfoniaorkesteria. Palattuaan lyhyesti Yhdysvaltoihin hän muutti Wieniin, jossa hän esiintyi ensimmäistä kertaa Wienin sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1947. Hän myös teki laajalti vieraluja Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Hän oli huomattavan Joseph Haydn -tutkija H. C. Robbins Landonin kanssa mukana perustamassa Haydn Societya, jolle Sternberg teki sarjan uraauurtavia levytyksiä.[1]
Sternberg johti useiden yhdysvaltalaisteosten Euroopan-ensiesityksiä. Näiden teosten säveltäjiin kuuluivat Leonard Bernstein, Gian Carlo Menotti, Charles Ives, Samuel Barber, Aaron Copland, David Diamond ja Benjamin Lees. Hän myös piti monia maailmankantaesityksiä; näissä kantaesityksissä tulkittiin muiden muassa Ned Roremin ja László Lajthan teoksia. Sternberg teki pitkään töitä Halifaxin sinfoniaorkesterin, Kuninkaallisen flaamilaisen oopperan, Harkness-baletin ja Atlantan oopperayhtiön kanssa.[1]
Sternberg jakoi myöhemmällä uralla aikansa orkesterinjohdon ja opetustyön välillä. Hän opetti Eastman School of Musicissa ja Templen yliopistossa, joista jälkimmäisessä hän myös johti oppilaitoksen orkesteria vuosina 1971–1989. Orkesterin kanssa hän kantaesitti David Diamondin, Vincent Persichettin ja Stanislaw Skrowaczewskin teoksia. Vetäydyttyään täysiaikaisena professorina Sternberg yhä piti luentoja, opetti yksityisesti ja toimi Philadelphian Bach-festivaalin taiteellisena johtajana (2004–2008). Hän myös usein työskenteli tuomarina orkesterinjohtokilpailuissa. Hän oli jäsenenä The Conductors Guildin johtokunnassa ja sai vuonna 2009 sen palkinnon elinikäisestä palveluksesta. Hänen elämäkertansa julkaisi Tricorn Books vuonna 2014.[1]
Sternberg jäi taidemaalari Ursula Sternberg-Hertzin leskeksi vuonna 2000. Hän itse kuoli 98-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
