John Toland (filosofi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John Toland

John Toland (30. marraskuuta 1670 Ardagh, Donegalin kreivikunta, Irlannin kuningaskunta11. maaliskuuta 1722 Lontoo) oli irlantilainen filosofi. Hän oli ensimmäinen henkilö, jota kutsuttiin "vapaa-ajattelijaksi" ja joka myös määritteli itsensä kyseisellä termillä. Hän myös kehitti käsitteen "panteistinen".[1][2]

Elämä ja filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toland sai katolisen kasvatuksen, mutta erosi katolisesta kirkosta 16-vuotiaana. Hän valmistui Edinburghin yliopistosta vuonna 1690, opiskeli Leidenissä Raamattua ja kirkkoisiä ja julkaisi näiden opintojen tuloksena teoksen Christianity Not Mysterious (nimettömänä 1696; 2. painos, jossa tekijän nimi on merkitty), joka herätti paheksuntaa. Koska hän oli Irlannin kuningaskunnan kansalainen, Irlannin parlamentin jäsenet ehdottivat, että hänet poltettaisiin roviolla, ja hänen poissa ollessaan Dublinin julkinen pyöveli poltti kolme kappaletta kirjaa, koska sen sisältö oli vastoin Irlannin kirkon keskeisiä oppeja.[1]

Vuonna 1701 hän puolusti Hannover-sukua ja Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslakia pamfletissa, ja hänet otettiin vastaan Hannoverin ja Berliinin hoveissa. Hän tutustui Saksassa Leibniziin. Myöhemmin hän palasi Englantiin ja osti kirjoitustensa tuotoilla maatilan. Jo mainittujen kirjoitusten lisäksi The Life of John Milton (1698) ja Pantheisticon (1720) ovat hänen huomattavimmat teoksensa.[1]

Teoksessa Christianity Not Mysterious Toland ottaa vielä melko maltillisen kannan uskontokritiikissään. Lockea seuraten hän pyrkii osoittamaan, ettei kristinuskossa ole mitään mitään järjenvastaista. Hän väittää, että jumalallinen ilmoitus on totta, ei siksi, että se on ilmoitettu, vaan siksi, että se on sopusoinnussa järjen kanssa, mutta hän ei kyseenalaista lainkaan uskon sisällön totuutta ja pitää jopa ihmeitä uskottavina. Hän kehittää kuitenkin radikaalimpia näkemyksiä kirjassaan Letters to Serena, jossa hän osoittaa saaneensa vaikutteita Spinozalta ja kehittää selvästi panteistisen näkemyksen. Hän kritisoi Spinozan omaksumaa Descartesin käsitystä aineesta. Tolandin mukaan luonto ei ole kuollut, sinänsä muuttumaton todellisuus, joka tarvitsee ulkoisen luojan liikkeellelähtöä, vaan sillä on itsessään voima ja elämä. Toland käsittää ajatuksen aivojen monimutkaisten toimintojen ilmentymänä. Uskontokritiikissä hän menee nyt pidemmälle kuin ennen. Hän ei enää puolusta uskoa henkilökohtaiseen Jumalaan tai sielun kuolemattomuuteen. Hän näkee institutionaalisen uskonnon poikkeamat rationaalisesta, luonnollisesta uskonnosta pappien ja valtiomiesten valheina. "Pantheisticonissa" hän pyrkii myös asettamaan uskonnon tilalle uuden salaseuramaisen järjen kultin, joissa palvotaan Totuutta, Vapautta ja Terveyttä kolminkertaisena korkeimpana hyvänä ja juhlitaan ihmiskunnan suuria ajattelijoita Salomosta Hypatiaan. Teoksessa Toland myönsi sivistyneille täydellisen ajatuksenvapauden uskonnollisissa asioissa, mutta halusi pitää kouluttamattomat ihmiset kirkon vallan alla. Toland oli kuitenkin myös suvaitsevaisuuden periaatteiden vahva puolestapuhuja, ja puolusti ateisteja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Toland, John Nordisk familjebok. 1919. Viitattu 27.11.2021.
  2. Vapaa-ajattelija Tietosanakirja. 1919. Viitattu 27.11.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]