John Moore (geofyysikko)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
John C. Moore
Henkilötiedot
Syntynytelokuu 1961[1][2]
Kansalaisuus Iso-Britannia
Ammatti glasiologi, arktisen ilmastonmuutoksen tutkimusprofessori (2007-; Rovaniemi)[3] ja vieraileva johtava tutkija (Peking)
Koulutus ja ura
Tutkinnot Cambridgen yliopisto (PhD, 1988)
Instituutti Lapin yliopiston Arktinen keskus; Beijing Normal University
Tutkimusalue glasiologia (eli jäätikkötutkimus), ilmastotutkimus (mukaanluettuna geoengineering)
Palkinnot Friendship Award (Kiina, 2014)
Aiheesta muualla
Kotisivu

John Christopher Moore (s. elokuussa 1961)[1][2] on brittiläissyntyinen, Suomessa työskentelevä geofyysikko ja professori. Hän toimii Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa tutkimusprofessorina. Sen ohella hän on työskennellyt vierailevana professorina Kiinan arktisen tutkimuksen instituutissa (engl. Polar Research Institute of China) sekä vierailevana tutkijana Beijing Normal Universityssa Pekingissä.

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Moore väitteli tohtoriksi Cambridgen yliopistossa 1988.[4][5] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa käsitteli Etelämantereen jääkairausten geofysiikkaa[4] ja oli nimeltään Geophysical aspects of ice core drilling in Antarctica.[6] Suomessa Moore on toiminut erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä 1990-luvulta alkaen. Hänet nimitettiin 1995 Helsingin yliopistoon glasiologian dosentiksi.[2]

Moore on toiminut Lapin yliopistossa tutkijana vuodesta 1998, ja hän johti tuolloin alkanutta paleoklimatolologista tutkimusprojektia, jossa Etelämantereen jääkenttiä kartoitettiin maatutkan avulla.[7] Hän on tutkinut Etelämannerta jo yli 20 vuoden ajan.[8] Moore nimitettiin Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston yhteiseksi tutkimusprofessoriksi Arktiseen keskukseen vuonna 2007.[3][9] Professorina hänen erikoistumisalansa on ilmastonmuutos.[10]

John Moore kutsuttiin Kiinaan Pekingin Normal Universityn globaalin ilmastonmuutoksen ja ilmastotieteellisen tutkimuksen collegeen (engl. College of Global Change and Earth System Science) vierailevaksi tutkijaksi.[10] Hän toimii collegessaan nykyisin päätutkijana.[10] Vuosina 2009–2011 hän vietti valtaosan ajastaan Kiinassa ja vieraili Lapin yliopistossa vain ajoittain.[11]

Tutkimusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geofyysikkona Moore on erikoistunut glasiologiaan, ilmastohistoriaan ja ilmaston muokkaamiseen.[12] Hän johtaa Lapin yliopistossa alan tutkimusryhmää. Professori Mooren kiinnostuksenkohteena ovat olleet erilaiset ilmastonmuutosta kuvaavat ilmiöt. Hän on tarkastellut mm. lämmön heijastumista maanpinnasta ja meren pinnan kohoamista.[13] Hän on tutkinut myös äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten trooppisia sykloneja ja niiden taloudellisia vaikutuksia.[14] Professori Mooren tutkimusryhmä on pitkään selvittänyt, miten jäätiköt käyttäytyvät. Ryhmä on tehnyt tutkimusta paitsi Etelämantereella, myös Tiibetissä ja Huippuvuorilla.[10]

Perinteisen kokeellisen tutkimuksen ohella Moore tekee tilastollista tutkimusta. Hän analysoi ilmastodataa ja jäätiköiltä kerättyjen näytteiden perusteella saatuja havaintoja maapallon kehityshistoriasta erilaisten matemaattisten mallien ja analyysien avulla.[10]

Vuosina 2003–2007 Moore osallistui Oulun yliopiston koordinoimaan kansainväliseen IODS-tutkimushankkeeseen (Integrated Ocean Drilling Program), jonka puitteissa tehtiin kairausmatka Lomonosovin harjanteen alueelle pohjoisella Jäämerellä.[9] IODP on eurooppalaisen tutkimuskonsortio ECORD:in (European Consortium for Ocean Research Drilling) johtama kansainvälinen tieteellinen tutkimusohjelma, jonka päämääränä on selvittää maapallon ilmastohistoriaa, globaaleja ympäristömuutoksia ja maankuoren sisäisiä prosesseja tekemällä porauksia merenpohjassa sekä tutkimalla merenpohjan kerrostumia ja kiviä.[9] Professori Moore johti hankkeen ohessa toiminutta Oulun yliopiston Thule-instituutin johdolla toteutettua Past Climate Extremes in the North (PACE) -projektia Oulun yliopiston professori Juha Lunkan kanssa.[9]

Vuonna 2016 Moore johti Earth System Modelling and Geoengineering -tutkimushanketta, jossa jääkentiltä kerätyistä näytteistä saatavan informaation avulla pyritään mallintamaan erilaisten ilmastomuokkausmenetelmien vaikutuksia maapallon ilmastoon.[14]

Tieteellisen uransa aikana professori Moore on julkaissut yli 180 tieteellistä artikkelia.[15] Niistä huomattava osa on kansainvälisesti vertaisarvioituja artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet geofysiikan ja muiden luonnontieteiden arvostetuissa julkaisuissa.[15]

Huomionosoitukset ja luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Moore on Suomen edustajana kansainvälisen arktisen tiedekomitean (engl. International Arctic Science Committee) glasiologian ryhmässä.[14] Professori Moore on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2016.[16][13]

Tunnustuksena tieteellisistä saavutuksista Kiinassa Moore sai 30. syyskuuta 2014 korkeimman ulkomaalaisille myönnettävän tunnustuspalkinnon, Friendship Award -mitalin.[10][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b John Christopher Moore companieshouse.gov.uk. Viitattu 1.11.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Geologia. Helsingin yliopiston opettaja ja virkamiesluettelo 1918-2000 Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Viitattu 1.11.2016.
  3. ↑ a b John Moore tutkimusprofessoriksi Arktiseen keskukseen 1.11.2007. Lapin yliopisto, ulapland.fi. Viitattu 16.6.2017.
  4. ↑ a b Esa Erävalo: Merenpinta voi nousta 2 metriä vuosisadassa. KD. 24.1.2008. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 1.11.2016.
  5. ↑ Merenpinta voi nousta 2 metriä vuosisadassa (Arkistoitu – Internet Archive) kd.fi. Viitattu 1.11.2016.
  6. ↑ Moore, J. C.: Title: Geophysical aspects of ice core drilling in Antarctica (Thesis (Ph.D.), ote Brittish Libraryn EThOS-opinnäytetietokannasta) 1988. ethos.bl.uk. Viitattu 16.6.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  7. ↑ SUOMEN ETELÄMANNER-TUTKIMUSSTRATEGIA 2003-2006 Opetusministeriön julkaisu 45:2002. Raportin verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF).
  8. ↑ Merenpinnan nousun ratkaisee Etelämanner (Arkistoitu – Internet Archive) aka.fi. 21.3.2016. Suomen Akatemia. Viitattu 1.11.2016.
  9. ↑ a b c d IODP-tutkimusohjelma, Suomen toimintaraportti 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF). iodpfinland.oulu.fi. 20.5.2008. Viitattu 1.11.2016.
  10. ↑ a b c d e f John Moore - Glaciology and Paleoclimate kaares.ulapland.fi. 2016. Lapin yliopisto. (englanniksi) Viitattu 1.11.2016.
  11. ↑ John Moore: Työskentely, eläminen ja tutkiminen Kiinassa. Kolumni, Kide. Lapin yliopiston yhteisölehti. 5/2011, s. 17. Julkaisun verkkoversio.
  12. ↑ Glasiologia, ilmastohistoria ja ilmastonmuokkaus Lapin yliopisto, Arktinen keskus. 2016. Viitattu 1.11.2016.
  13. ↑ a b Nimityksiä. Kide - Lapin yliopiston tiede- ja taidelehti 3/2016, s. 54.
  14. ↑ a b c John Moore Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi ulapland.fi. 2016. Lapin yliopisto. Viitattu 1.11.2016.
  15. ↑ a b John Moore's Publications kaares.ulapland.fi. 2016. Lapin yliopisto. (englanniksi) Viitattu 1.11.2016.
  16. ↑ Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomaiset jäsenet 16.5.2017. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 16.6.2017.
  17. ↑ Friendship Award-palkinto (PDF). kaares.ulapland.fi. Lapin yliopisto. (englanniksi) Viitattu 1.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auktoriteettitunnisteet: Tieteilijät Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=John_Moore_(geofyysikko)&oldid=22182481”