Johannes Valmari
Johannes Valmari (14. kesäkuuta 1883 Kemi – 12. elokuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen kemisti ja Helsingin yliopiston professori.[1]
Valmarin vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Valmari ja Elsa Matilda Vaara. Hän valmistui kemisti-insinööriksi Polyteknillisestä opistosta vuonna 1906 ja toimi sitten kemian opettajana Helsingin teollisuuskoulussa vuoteen 1910 saakka. Filosofian kandidaatin tutkinnon Valmari suoritti 1908 ja filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1912. Hän toimi maanviljelystaloudellisen koelaitoksen assistenttina vuodesta 1908 vuoteen 1918 ja 1919–1932 laitoksen maanviljelyskemian ja -fysiikan osaston johtajana. Vuonna 1919 Valmarista tuli myös saman alan vt. professori Helsingin yliopistoon. Vakinaisen viran hän sai vuonna 1923. Hän toimi yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaanina 1924–1934.[1]
Valmari julkaisi tieteellisten tutkimusten ohella alansa kirjoja sekä artikkeleita sanoma- ja aikakauslehdissä. Hän toimi monien valtiollisten komiteoiden jäsenenä ja oli valtion maanviljelyskemiallisen laboratorion johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1924. Valmari kehitti E. S. Tomulan kanssa ns. kotkafosfaatin, jota valmistettiin valtion omistamilla superfosfaattitehtailla Kotkassa. Hän sai mainetta myös keksimänsä ravintosuolaliuoksen vuoksi.
Joulukuussa 1933 Valmari laati maataloustieteellisen tiedekunnan ylioppilaille kirjoituskilpailun, jonka erikoiset aiheet herättivät keskustelua. Kilpailu ei kuulunut yliopiston opetusohjelmaan vaan Valmari kertoi laatineensa sen kehittääkseen ylioppilaiden ajattelukykyä. Keskustelua herättivät myös Valmarin maataloukemiallisen laitokseen kirjastoon tekemät kirjahankinnat ja niiden tarpeellisuus.[2]
Valmarin puoliso vuodesta 1905 oli Saima Johannes Latvala. Johannes Valmarin vanhempi veli Otto Valmari toimi 1920- ja 1930-luvuilla Elannon johtajana Helsingissä. Valmarin sisar Olga oli naimisissa Virossa syntyneen eversti ja vaihtoehtolääkäri Hans Kalmin kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 804.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Professori Johannes Valmari kuollut, Helsingin Sanomat, 13.08.1939, nro 215, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kaikkea sitä pitää tietää, ennenkuin agronoomiksi päästään. "Rakkaus ei ole peruna" - prof. Valmarin antamia kirjoituskilpailuaiheita, Suomen Sosialidemokraatti, 24.01.1934, nro 22, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
