Johannes Mario Simmel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Simmelin teos Liebe ist nur ein Wort, 1963

Johannes Mario Simmel (7. huhtikuuta 1924 Wien Itävalta1. tammikuuta 2009 Zug, Sveitsi) oli itävaltalainen kirjailija. Hän oli vuosikymmenten ajan erittäin tuottelias, ja hänen tunnetuimpien teostensa joukkoon lukeutuu Ei aina kaviaaria (Es muss nicht immer Kaviar sein) (1960). Monen kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, ja lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia[1].

Simmelin isä oli kemisti, äiti oli työssä filmiyhtiössä. Molemmat olivat kotoisin Hampurista.[2] Simmel vietti lapsuutensa Wienissä ja Lontoossa. Hän kouluttautui 1943 kemistiksi ja toimi sota-aikana tutkijana. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi amerikkalaisten sotaviranomaisten tulkkina ja toimittajana, vuodesta 1950 saksalaisen Quick-lehden palveluksessa Euroopassa ja Amerikassa. Hän kirjoitti runsaat 30 romaania ja muutamia näytelmiä. Esikoisteos Begegnung im Nebel ilmestyi 1947. Vakoiluromaani Ei aina kaviaaria oli hänen läpimurtoteoksensa. Häntä on pidetty moralistina. Teoksissaan hän käsitteli ajankohtaisaiheita, kuten asekauppaa, geenitekniikkaa ja ympäristöongelmia.[3]

Pitkään Simmeliä pidettiin pelkästään viihdekirjailijana, mikä saksalaisella kielialueella merkitsi kriitikkojen hyljeksintää, vaikka hän olikin yleisön suosikki. Die Zeit -lehti nosti kuitenkin 1980-luvulla hänet pois puhtaan viihteen lokerosta.[3] Joidenkin romaanien sanotaan pohjautuvan todellisuuteen, olevan ehkä jopa omaelämäkerrallisia.

Simmelin teosten pohjalta on tehty elokuvia, muun muassa Villit viisikymppiset (Die Wilden Fünfziger, 1983), Vakoilijoitten vakoilija iskee (Diesmal muß es Kaviar sein, 1961), Vakoilijoitten vakoilija (Es muß nicht immer Kaviar sein, 1961), Miestä väkevämpää (Mit Himbeergeist geht alles besser, 1960)[1].

Simmelille myönnettiin Hermann Kesten -mitali vuonna 1993 ja Itävallan liittovaltion ansiomitali Bundesverdienstkreuz vuonna 2005.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kun kiurun laulu lakkaa, suom. Auli Hurme-Keränen, 1991
  • Kuolema sirkuksessa, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1988
  • Ihminen ei ole saari, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1987
  • Syvissä vesissä suuret kalat, lyh, suom. Hannu Väisänen, 1986
  • Eilistä ei ole, romaani, suom. Auli Hurme, 1985
  • Vallan maku, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1983
  • Älä toivoa heitä, suom. Auli Hurme, 1982
  • Itkeä ei saa, suom. suom. Taru-Irmeli Leipäjoki, 1980
  • Äidille en kyllä kerro, jännittävä seikkailu, joka alkoi huonosta todistuksesta..., suom. Pertti Hiltunen,1979
  • Maailma on kuin linja-auto, suom. Pertti Hiltunen, 1979
  • Miks' oon niin iloinen, suom. Marja Ingman, 1979
  • Koodi on Caesar, suom. Margit Salmenoja, 1978
  • Tunnustan kaiken, suom. Maj Kolkka, 1976
  • Vain tuulelta vastauksen saat, suom. Aarne Valpola, 1974
  • Tapaus Nina B, romaani, suom. Ilmari Lehmusvaara, 1974
  • Jumala suojelee rakastavaisia, romaani, suom. Ilmari Lehmusvaara, 1969
  • Kuuma kylmä muuri, suom. Oili Suominen, 1968
  • Ei aina kaviaaria, Kertomus Thomas Lievenistä, mestarivakoilijasta vastoin tahtoaan, hänen uhkarohkeista seikkailuistaan ja valituista ruokaresepteistään,suom. Aarno Peromies, 1967

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Johannes Mario Simmel Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  2. Ein Moralist, nicht nur als Autor Spiegel Online. Viitattu 5.1.2009. (saksaksi)
  3. a b Leena Becker: Yleisön suosikilla oli silmää aikakauden ongelmille. Helsingin Sanomat, , s. C5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.1.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.