Johanna Mappes

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Riitta Johanna Mappes (s. 13. lokakuuta 1965 Valkeakoski) on suomalainen evoluutioekologi ja professori. Hän toimii evoluutiekologian professorina Jyväskylän yliopistossa. Mappes keskittyy tutkimuksessaan lajienvälisiin vuorovaikutussuhteisiin, erityisesti kemiallisesti puolustautuvien saaliseläinten varoitussignaalien ja mimikrian evoluutioon mutta myös suvullisen ja suvuttoman lisääntymisen sekä bakteerien virulenssin evoluutioon.[1]

Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Mappes valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 1991 ja filosofian tohtoriksi 1994. Hänen väitöskirjatyönsä käsitteli koivuluteiden (Elasmucha grisea) lisääntymistaktiikkaa ja jälkeläisten hoitoa. Hänen muita tutkimuslajejaan ovat muun muassa täpläsiilikäs (Parasemia plantaginis), kyy, koloradonkuoriainen (Leptinotarsa decemlineata) ja Hygrolycosa rubrofasciata –hämähäkki.[1]

Mappes on valmistumisensa jälkeen toiminut tutkijana Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Hän toimi vuosina 1996–2004 myös Suomen akatemian akatemiatutkijana.[2] Vuonna 2002 hänet nimitettiin ekologian ja ympäristönhoidon määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[2] Mappes sai vuonna 2003 Suomen Akatemian kannustuspalkinnon (“Young Dynamic Researcher Award”) tutkimusansioistaan, erityisesti nk. keinomaailmamenetelmän (novel world) käytöstä varoitussignaalien evoluution tutkimuksessa.[3]

Vuodesta 2008 Mappes on toiminut evoluutioekologian vakinaisena professorina Jyväskylän yliopistossa.[2] Yliopistoviran ohella hän toimi Suomen Akatemian määräaikaisena akatemiaprofessorina toimikaudella 2009–2013.[4] Mappes johtaa vuosina 2012–2017 Suomen Akatemian nimeämää biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikköä.[5]

Tutkimusalana peto-saalis -vuorovaikutussuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saalistaminen tai loisinta aiheuttaa saaliseliölle painetta kehittää puolustuskeinoja, kuten myrkkyjä, käyttäytymistä tai suojaväritystä. Saalistaja puolestaan joutuu reagoimaan näihin suojautumisstrategioihin. Mappes on selvittänyt, miten saaliin ja saalistajan tai loisen ja isäntäeliön vuorovaikutus kehittyy. Lajien keskinäisen vuorovaikutuksen lisäksi myös taudit ja pedot vaikuttavat saalistaja-saalis -parin evolutiiviseen kehitykseen. Mappesin tutkimuksella pedon ja saaliin suhteesta voi olla huomattavia taloudellisia tai terveydellisiä merkityksiä, sillä esimerkiksi mikrobit voivat suojakeinona kehittää virulentin kannan eli ne voivat alkaa aiheuttamaan tauteja.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Publications by Johanna Mappes Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.1.2013. (englanniksi)
  2. a b c Uudet professorit astuivat virkaan 2008. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 23.11.2015
  3. Akatemia palkitsi lupaavia tutkijoita 18.11.2003. Suomen Akatemia. Viitattu 17.3.2013.
  4. a b Leena Lindström: Ystävänä akatemiaprofessori Annual Report 2010 Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.11.2015
  5. Biologisten vuorovaikutusten huippututkimysyksikkö Jyväskylän yliopisto. Viitattu 16.1.2013.