Johann Weikhard von Valvasor
| Johann Weikhard von Valvasor | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1641 Laibach, Krainin herttuakunta |
| Kuollut | 19. syyskuuta 1693 (52 vuotta) Gurkfeld, Krain |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
| www.valvasor.org | |
Johann Weikhard von Valvasor (sloveeniksi Janez Vajkard Valvasor; 27. toukokuuta 1641 Laibach, Krainin herttuakunta – 19. syyskuuta 1693 Gurkfeld, Krain) oli Habsburgien valtakuntaan kuuluneesta Krainin herttuakunnasta kotoisin ollut vapaaherra ja yleisnero. Valvasorin historiallis-maantieteellisillä kirjoituksilla oli on perustavanlaatuinen merkitys slovenialaisten historian, kielen ja tapojen tutkimuksen kannalta.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valvasor polveutui bergamonilaisesta aatelissuvusta, joka oli muuttanut Krainiin 1500-luvulla. Hän kävi Ljubljanan jesuiittakoulua ja lähti sitten matkoille Saksaan, Italiaan, Pohjois-Afrikkaan, Ranskaan ja Sveitsiin ja jotka keskeytyivät vain vuosina 1663-1664, kun hän osallistui Itävallan-Turkin sotaan. Hän vieraili matkoillaan tärkeimmissä nähtävyyksissä ja hankki samalla monenlaista tavaraa matemaattisista laitteista kolikoihin ja kirjoihin, jotka myöhemmin muodostivat hänen merkittävän kokoelmansa perustan.[1]
Palattuaan ulkomailta vuonna 1672 Valvasor asettui Bogenšperkin linnaan ja omistautui kotimaansa tutkimiselle. Vuonna 1678 hän perusti kirjapainon ja kaiverruspajan, jossa häntä avusti Pavao Ritter-Vitezovic. Hänen ensimmäinen vuonna 1679 julkaistu teoksensa oli Topographia Ducatus Carniolae modernae, jossa on 316 kuparikaiverrusta ja lyhyt tekstiosuus. Vuonna 1681 julkaistussa Topographia Archiducatus Carinthiae modernae -teoksessa on 223 kuparikaiverrusta, mutta ei tekstiä. Nürnbergissä vuonna 1688 julkaistu Topographia Archiducatus Carinthiae antiquae et modernae sisältää 233 kuparikaiverrusta sekä selityksiä Kärntenin topografiasta. Valvasorin merkittävin teos Die Ehre des Hertzogthums Crain ("Krainin herttuakunnan kunnia") julkaistiin Nürnbergissä vuonna 1689 neljänä niteenä, jossa on 533 kuparikaiverrusta. Se sisältää kuvauksen Krainin ja sen lähialueista historiallisesta, arkeologisesta, kansatieteellisestä, topografisesta, maantieteellisestä, kirjallisesta, tunnustuksellisesta, oikeushistoriallisesta ja luonnontieteellisestä näkökulmasta. Valvasor käytti teoksessa myöhemmin kadonnutta arkistomateriaalia, mikä tekee siitä erityisen arvokkaan Slovenian historiantutkimuksen kannalta. Valvasor käsitteli myös luonnontieteellisiä ongelmia, keksi uuden valutekniikan ja tutki Postojnanluolaa ja Cerknica-karstijärveä. Valvasor nimitettiin Lontoon Royal Societyn jäseneksi vuonna 1687.[1][2]
Valvasor joutui itse vastaamaan suurimmasta osasta teostensa julkaisemisesta aiheutuneista kustannuksista, joutui myymään omaisuutensa ja kokoelmansa ja vietti elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä. Hänen maanmiehensä arvostivat häntä suuresti isänmaallisuudesta ja ulkomaisten opintomatkojen kautta saamastaan oppineisuudesta.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Valvasor, Johann Weikhard Freiherr von Biographisches Lexikon zur Geschichte Südosteuropas. 1981. Viitattu 21.4.2023.
- ↑ a b c Valvazor, Jan Vajkart, Nordisk familjebok. 1921. Viitattu 21.4.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johann Weikhard von Valvasor Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
