Johan Siegfried Ignatius
Johan Siegfried Ignatius (19. kesäkuuta 1749 Helsingin pitäjä – 20. elokuuta 1831 Tampere) oli suomalainen puutavaraliikemies, lahjoittaja ja Viipurin pormestari.[1][2]
Ignatiuksen vanhemmat olivat Helsingin pitäjän kappalainen Sigfrid Kristogerus Ignatius (1712–1760) ja Tukholmasta kotoisin ollut Elisabeth Petraeus (s. 1710). Vuonna 1752 Ignatiuksen perhe muutti Helsingistä Haminaan jossa perheen isä toimi sitten Haminan ruotsalaisen seurakunnan kappalaisena ja koulun rehtorina. Johan Siegfried toimi todennäköisesti kauppakirjanpitäjänä haminalaisissa ja viipurilaisissa kauppahuoneissa kunnes hän vuonna 1783 kirjautui kauppiaskiltaan ja aloitti puutavaraliiketoimet viipurilaisen Abraham Fredrik Jaenischin (1744–1793) kanssa. [1][2]
Ignatius valittiin 1793 Viipurin pormestariksi ja hän oli tässä toimessa kolmen vuoden ajan. Kesällä 1797 Ignatius aloitti puutavaran vientitoiminnan yhdessä Johan Friedrich Hackmanin kanssa. Hän vetäytyi välillä liiketoimista terveyssyihin vedoten vuoden 1800 tienoilla ostamaansa Leppäkosken kartanoon Janakkalassa mutta hän joutui palaamaan takaisin liikkeensä pariin vuonna 1807 Hackmanin kuoltua. Pari vuotta myöhemmin Ignatius valittiin Tanskan konsuliksi Viipurissa. Vuonna 1809 Ignatius myi Leppäkosken kartanon Jakob Georg Gygnaeukselle (1767–1819) ja hän muutti asumaan sukulaistensa luokse Tampereelle. Ignatiuksen ja Hackmanin välinen liiketoimintasopimus päättyi vuoden 1812 lopulla, jolloin hän myös vetäytyi liiketoimista.[1][2]
Ignatius matkusteli ja kävi muun muassa Pietarissa vuonna 1811 ja vuonna 1819 hän matkusti yhdessä entisen liikekumppaninsa Hackmanin pojan Johan Friedrich Hackmanin (1801–1879) kanssa Saksaan. Ignatius erosi Hackmanista Hampurissa ja jäi sinne tapaamaan sukulaisiaan ja hoitamaan terveyttään Saksan kylpylöissä. Vuoden 1820 alussa Ignatius matkusti Bremeniin, jossa Johan Friedrich Hackman asui sillä hetkellä isänsä sukulaisten luona. Hackman lähti sitten Englantiin kun taas Ignatius palasi keväällä Lyypekistä lähteneen laivan mukana Viipuriin. Hän asui sitten sukulaistensa luona Tampereella. Kuollessaan Ignatius omisti rakentamattoman tontin Viipurissa, huomattavan kirjakokoelman, seitsemän erilaista hevosvaunua, huonekaluja ja runsaasti muuta irtaimistoa. Testamentissaan hän määräsi 1 000 ruplaa Helsingin pitäjälle ja 100 000 ruplaa jaettavaksi niin että kolmannes tuli Haminan kaupungille ja kaksi kolmannesta Viipurin kaupungille. Näiden tuli käyttää testamentattujen rahastojen korkotulot kaupunkien köyhien hyväksi. Hän testamenttasi myös 500 ruplaa Leppäkosken kartanon alustalaisille ja toiset 500 ruplaa jaettavaksi Janakkalan köyhille. Ignatius on haudattu Tampereelle Pyynikin kirkkopuistoon. Hänen hautakivessään on saksankielinen teksti "Er befleissigte sich der Rechtschaffenheit und meint es gut mit Jederman" ("Hän pyrki olemaan oikeudenmukainen ja toivoi kaikille vain hyvää").[1] [2]
Johan Siegfried Ignatiuksen veljistä Kristian Crusiger Ignatius (1736–1780) oli koulun opettajana Haminassa ja Bengt Jacob Ignatius (1746–1803) Haminan koulun opettajana ja rehtorina sekä vuodesta 1788 Ruokolahden kirkkoherrana. Johan Siegfriedin sisarista Patientia Christina (1738–1831) oli naimisissa Helsingin kaupunginsihteeri Alexander Stichaeuksen (1732–1797) kanssa, Sara Elisabeth (1740–1769) naimisissa haminalaisen kauppias Esaias Longan (1743–1804) kanssa ja Maria Prudentia (1744–1813) naimisissa Hämeen läänin rykmentin välskärin Johan Kristoffer Frentzellin (1740–1799) kanssa.[1]